Helmut Kohl

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helmut Josef Michael Kohl
Helmut Kohl
Saksan 6. liittokansleri
1. lokakuuta 198227. lokakuuta 1998
Presidentti Karl Carstens
Richard von Weizsäcker
Roman Herzog
Varaliittokansleri Hans-Dietrich Genscher
Jürgen Möllemann
Klaus Kinkel
Edeltäjä Helmut Schmidt
Seuraaja Gerhard Schröder
Rheinland-Pfalzin pääministeri
19. toukokuuta 19692. joulukuuta 1976
Edeltäjä Peter Altmeier
Seuraaja Bernhard Vogel
Tiedot
Syntynyt 3. huhtikuuta 1930 (ikä 84)
Weimarin tasavallan Ludwigshafen am Rhein, Saksa (nykyään Rheinland-Pfalz, Saksa)
Puolue CDU (1946–)
Keskusta (1946)
Puoliso Hannelore Renner (aviol. 1960–2001)
Maike Richter (aviol. 2008–)
Ammatti historioitsija, politiikantutkija
Uskonto roomalaiskatolinen
Allekirjoitus Helmut Kohl Signature.svg

Helmut Josef Michael Kohl (s. 3. huhtikuuta 1930 Ludwigshafen) oli Saksan liittokansleri 1. lokakuuta 198227. lokakuuta 1998. Kohl johti liittokanslerikaudellaan rauhanomaista operaatiota joka johti vuonna 1990 Saksan yhdistymiseen. Hän edusti Saksan kristillisdemokraattista puoluetta CDU:ta, jonka puheenjohtajana hän oli vuosina 1973–1998. Koulutukseltaan Kohl on filosofian tohtori, hän on väitellyt historiasta.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohl syntyi kolmantena lapsena konservatiivisen katolilaiseen virkamiesperheeseen, joka oli uskollinen katolilaiselle keskustapuolueelle sekä ennen että jälkeen natsien valtaannousun. Hänen vanhempi veljensä kuoli sodan aikana. Kohl meni toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksan armeijaan asevelvolliseksi sotamieheksi, mutta ei ehtinyt osallistua taisteluihin.

Hän liittyi vastaperustettuun kristillisdemokraattiseen puolueeseen vuonna 1946. Vuodesta 1950 Kohl opiskeli lakia Frankfurt am Mainissa, mutta vaihtoi vuotta myöhemmin historian opintojen pariin Heidelbergin yliopistossa. Filosofian tohtorin arvonsa hän sai 1958, jonka jälkeen lähti liike-elämään.

Kohl solmi avioliiton Hannelore Rennerin (1933–2001) kanssa 1960. Heille syntyi kaksi poikaa. Valoyliherkkyydestä kärsinyt Hannelore Kohl teki itsemurhan 2001.[1]

78-vuotias Kohl meni uudelleen naimisiin pitkäaikaisen naisystävänsä Maike Richterin kanssa keväällä 2008.[2]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

70-80 -luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänet valittiin Ludwigshafenin kunnanvaltuustoon 1960 ja 1963 Rheinland-Pfalzin Landtagille. Vuonna 1969 hänestä tuli osavaltion pääministeri. Hän yritti myös CDU:n puheenjohtajaksi 1971, mutta Rainer Barzel valittiin hänen sijastaan. Barzel yritti kaataa SPD:n/FDP:n hallituksen, mikä epäonnistui ja Kohlista tuli hänen jälkeensä puoluejohtaja 1973.

Vuoden 1976 vaaleissa Kohl oli CDU:n liittokansleriehdokkaana, mutta sosiaalidemokraattien Helmut Schmidt muodosti koalitiohallituksen liberaalien kanssa. Vuoden 1980 vaaleissa Kohl oli toisella sijalla, kun CSU:n Franz Josef Strauss oli konservatiivien kansleriehdokkaana. Kun Schmidt jatkoi kanslerina, Strauss palasi Baijerin pääministeriksi. Syyskuussa 1982 hallituskumppanien riita talouspolitiikasta sai FDP:n jättämään hallituksen. Oppositiossa CDU/CSU ja FDP neuvottelivat hallitusyhteistyösopimuksen. 1. lokakuuta 1982 CDU jätti epäluottamuslauseen FDP:n tuella, jonka vähemmistöön jäänyt SPD hävisi.

Kohlin kanslerinasema oli kiistelty, koska CDU/CSU ja FDP eivät olleet lähteneet vuoden 1980 vaaleihin yhdessä. Kuukauden kuluessa Kohl pyysi itselleen epäluottamuslauseen ja maaliskuussa 1983 järjestettiin uudet vaalit, joissa Kohlin tukijat saivat murskavoiton.

Toinen Kohlin hallitus teki päätöksen Naton keskimatkan ohjuksien sijoittamisesta Länsi-Saksaan vastoin rauhanliikkeen vaatimuksia. Tammikuussa 1984 Kohl vieraili Israelissa ja piti puheen Knessetissa ensimmäisenä Saksan kanslerina. Syyskuussa 1984 hän vieraili François Mitterrandin kanssa Verdunissa, jossa ensimmäisessä maailmansodassa oli käyty suuri Saksan ja Ranskan välinen taistelu.

Yhdysvaltain presidentti Reagan vieraili Saksassa osana Bonnin G6-konferenssia. Hän vieraili Kohlin kanssa 5. toukokuuta 1985 Bergen-Belsenin keskitysleirillä, sekä laski Kohlin kanssa seppeleen Bitburgin sotilashautausmaalla. Tämä herätti Saksassa ja Yhdysvalloissa suurta kohua, koska hautausmaalle oli haudattu myös natsi-Saksan aikaisia Waffen-SS-joukkojen jäseniä.

Saksojen yhdistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1987 vaalien jälkeen Kohl muodosti kolmannen hallituksensa ja tapasi samana vuonna Erich Honeckerin. Tämä oli ensimmäinen Länsi-Saksan ja Saksan demokraattisen tasavallan johtajien tapaaminen. Sitä pidettiin osoituksena Kohlin Ostpolitik-linjan jatkamisesta. Vuonna 1989] Berliinin muurin murtuessa Kohl hyödynsi tilaisuutta ja esitteli kymmenen kohdan ohjelman ”Saksan ja Euroopan jaon voittamisesta”. Hän haki sille Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin tuen ja 18. toukokuuta 1990 DDR:n kanssa solmittiin talous- ja sosiaalinen unioni. Kohl sai sovittua toisen maailmansodan voittajavaltojen kanssa Saksan yhdistymisestä ja luopui Länsi-Saksan aluevaateista Puolalta. Vuonna 1993 Kohl vahvisti Tšekin kanssa sopimuksen Sudeettimaan aluevaatimuksista luopumisesta.

1990-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1990 koko Saksan laajuisissa vaaleissa Kohlin suosio oli korkealla ja hän voitti helposti vastaehdokkaansa SPD:n Oskar Lafontainen. Vuonna 1994 vaalivoitto oli jo niukempi.

1990-luvun lopulla Kohlin suosiota vähensi yhdistymisestä johtunut talousrasitus ja korkeat työttömyysluvut. Ulkopolitiikassa hän oli menestyksekkäämpi ja sai Euroopan keskuspankin Frankfurt am Mainiin.

Gerhard Schröderin johtama SPD:n ja vihreiden hallitus nousi valtaan 1998, jonka jälkeen Kohl erosi CDU:n johdosta ja jäi pääasiassa politiikasta. Hän oli kuitenkin vielä Bundestagin jäsen, kunnes luopui paikastaan vuoden 2002 vaaleissa.

Lahjusskandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohlia ja CDU:ta ravisteli 1999 lahjusskandaali, eikä Kohl lain edellyttämällä tavalla suostunut kertomaan, keneltä oli saanut 1,5–2 miljoonan Saksan markan vaalirahoituslahjoituksen parlamenttivaalien alla. Frankfurter Allgemeine Zeitung julkaisi joulukuussa silloisen pääsihteeri Angela Merkelin kirjoittaman artikkelin, joka johti paitsi Kohlin, myös puolueen puheenjohtajan Wolfgang Schäublen kaatumiseen.[3]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohlin poika Walter Kohl on kirjoittanut kirjan Leben oder gelebt werden, jossa hän kertoo Kohlista isänä. Kohl oli etäinen, mitä kuvaa lausuma, että hän kävi kotonaan vieraisilla. Kun Kohlin vaimo Hannelore Kohl teki itsemurhan 2001, tieto välittyi Kohlin pojille sihteerin kautta. Teos on ilmestyttyään helmikuussa 2011 Der Spiegelin myyntilistalla ykkösenä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hannelore Kohl ist tot Spiegel. Viitattu 11.10.2009.
  2. Ex-liittokansleri Helmut Kohl uudelleen naimisiin Turun Sanomat. Viitattu 10.8.2008.
  3. Liittokansleri Merkelin kymmenen vallan salaisuutta. (mediakatsaus) 7.6.2007. Suomen ulkoasiainministeriö. Viitattu 21.7.2007.
  4. Isänä Helmut Kohl epäonnistui. Helsingin Sanomat 20.2.2011, s. C 2.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helmut Kohl.
  • Schwarz, Hans-Peter: Helmut Kohl: Eine politische Biographie. München: Deutsche Verlags-Anstalt, 2012. ISBN 978-3-421-04458-7.
 
Saksan liittokanslerit
Saksan lippu
Konrad Adenauer | Ludwig Erhard | Kurt Georg Kiesinger | Willy Brandt | Helmut Schmidt | Helmut Kohl | Gerhard Schröder | Angela Merkel
Saksan liittotasavallan kristillis-demokraattisen puolueen logo Edeltäjä:
Rainer Barzel
Saksan liittotasavallan kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja
19731998
Seuraaja:
Wolfgang Schäuble
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.