Helmut Kohl

Wikipedia

**Helmut Kohl**
Saksan liittokansleri

Virassa:	1982–1998
Edeltäjä:	Helmut Schmidt
Seuraaja:	Gerhard Schröder
Syntymäaika:	3. huhtikuuta 1930
Syntymäpaikka:	Ludwigshafen
Puolue:	CDU

Helmut Josef Michael Kohl (s. 3. huhtikuuta 1930, Ludwigshafen) oli Saksan liittokansleri 1. lokakuuta 1982 – 27. lokakuuta 1998. Kohl johti liittokanslerikaudellaan rauhanomaista operaatiota joka johti vuonna 1990 Saksojen yhdistymiseen. Hän edusti Saksan kristillisdemokraattista puoluetta CDU:ta, jonka puheenjohtajana hän oli vuosina 1973–1998. Koulutukseltaan Kohl on filosofian tohtori, hän on väitellyt historiasta.

[muokkaa] Nuoruus

Kohl syntyi kolmantena lapsena konservatiivisen katolilaiseen virkamiesperheeseen, joka oli uskollinen katolilaiselle keskustapuolueelle sekä ennen että jälkeen natsien valtaannousun. Hänen vanhempi veljensä kuoli sodan aikana. Kohl meni toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksan armeijaan asevelvolliseksi sotamieheksi, mutta ei ehtinyt osallistua taisteluihin.

Hän liittyi vastaperustettuun kristillisdemokraattiseen puolueeseen vuonna 1946. Vuodesta 1950 Kohl opiskeli lakia Frankfurt am Mainissa, mutta vaihtoi vuotta myöhemmin historian opintojen pariin Heidelbergin yliopistossa. Filosofian tohtorin arvonsa hän sai 1958, jonka jälkeen lähti liike-elämään.

Kohl solmi avioliiton Hannelore Rennerin (1933–2001) kanssa 1960. Heille syntyi kaksi poikaa. Hänen vaimonsa teki itsemurhan 2001.

78-vuotias Kohl meni uudelleen naimisiin pitkäaikaisen naisystävänsä Maike Richterin kanssa keväällä 2008.^[1]

[muokkaa] Poliittinen ura

[muokkaa] 70-80 -luku

Hänet valittiin Ludwigshafenin kunnanvaltuustoon 1960 ja 1963 Rheinland-Pfalzin Landtagille. Vuonna 1969 hänestä tuli osavaltion pääministeri. Hän yritti myös CDU:n puheenjohtajaksi 1971, mutta Rainer Barzel valittiin hänen sijastaan. Barzel yritti kaataa SPD:n/FDP:n hallituksen, mikä epäonnistui ja Kohlista tuli hänen jälkeensä puoluejohtaja 1973.

Vuoden 1976 vaaleissa Kohl oli CDU:n liittokansleriehdokkaana, mutta sosiaalidemokraattien Helmut Schmidt muodosti koalitiohallituksen liberaalien kanssa. Vuoden 1980 vaaleissa Kohl oli toisella sijalla, kun CSU:n Franz Josef Strauss oli konservatiivien kansleriehdokkaana. Kun Schmidt jatkoi kanslerina, Strauss palasi Baijerin pääministeriksi. Syyskuussa 1982 hallituskumppanien riita talouspolitiikasta sai FDP:n jättämään hallituksen. Oppositiossa CDU/CSU ja FDP neuvottelivat hallitusyhteistyösopimuksen. 1. lokakuuta 1982 CDU jätti epäluottamuslauseen FDP:n tuella, jonka vähemmistöön jäänyt SPD hävisi.

Kohlin kanslerinasema oli kiistelty, koska CDU/CSU ja FDP eivät olleet lähteneet vuoden 1980 vaaleihin yhdessä. Kuukauden kuluessa Kohl pyysi itselleen epäluottamuslauseen ja maaliskuussa 1983 järjestettiin uudet vaalit, joissa Kohlin tukijat saivat murskavoiton.

Toinen Kohlin hallitus teki päätöksen NATO:n keskimatkan ohjuksien sijoittamisesta Länsi-Saksaan vastoin rauhanliikkeen vaatimuksia. Tammikuussa 1984 Kohl vieraili Israelissa ja piti puheen Knessetissa ensimmäisenä Saksan kanslerina. Syyskuussa 1984 hän vieraili François Mitterrandin kanssa Verdunissa, jossa ensimmäisessä maailmansodassa oli käyty suuri Saksan ja Ranskan välinen taistelu.

Yhdysvaltain presidentti Reagan vieraili Saksassa osana Bonnin G6-konferenssia. Hän vieraili Kohlin kanssa 5. toukokuuta 1985 Bergen-Belsenin keskitysleirillä, sekä laski Kohlin kanssa seppeleen Bitburgin sotilashautausmaalla. Tämä herätti Saksassa ja Yhdysvalloissa suurta kohua, koska hautausmaalle oli haudattu myös kansallissosialistisen Saksan Waffen-SS-joukkojen jäseniä.

[muokkaa] Saksojen yhdistyminen

Vuoden 1987 vaalien jälkeen Kohl muodosti kolmannen hallituksensa ja tapasi samana vuonna Erich Honeckerin. Tämä oli ensimmäinen Länsi-Saksan ja DDR:n johtajien tapaaminen. Sitä pidettiin osoituksena Kohlin Ostpolitik-linjan jatkamisesta. Vuonna 1989 Berliinin muurin murtuessa Kohl hyödynsi tilaisuutta ja esitteli kymmenen kohdan ohjelman "Saksan ja Euroopan jaon voittamisesta." Hän haki sille Neuvostoliiton Mihail Gorbatšovin tuen ja 18. toukokuuta 1990 DDR:n kanssa solmittiin talous- ja sosiaalinen unioni. Kohl sai sovittua toisen maailmansodan voittajavaltojen kanssa Saksan yhdistymisestä ja luopui Länsi-Saksan aluevaateista Puolalta. Vuonna 1993 Kohl vahvisti Tšekin kanssa sopimuksen Sudeettimaan aluevaatimuksista luopumisesta.

[muokkaa] 90-luku

Vuoden 1990 koko Saksan laajuisissa vaaleissa Kohlin suosio oli korkealla ja hän voitti helposti vastaehdokkaansa SPD:n Oskar Lafontainen. Vuonna 1994 vaalivoitto oli jo niukempi.

1990-luvun lopulla Kohlin suosiota vähensi yhdistymisestä johtunut talousrasitus ja korkeat työttömyysluvut. Ulkopolitiikassa hän oli menestyksekkäämpi ja sai Euroopan keskuspankin Frankfurt am Mainiin.

Gerhard Schröderin johtama SPD:n ja vihreiden hallitus nousi valtaan 1998, jonka jälkeen Kohl erosi CDU:n johdosta ja jäi pääasiassa politiikasta. Hän oli kuitenkin vielä Bundestagin jäsen, kunnes luopui paikastaan vuoden 2002 vaaleissa.

[muokkaa] Lahjusskandaali

Kohlia ja CDU:ta ravisteli 1999 lahjusskandaali, eikä Kohl lain edellyttämällä tavalla suostunut kertomaan, keneltä oli saanut 1,5–2 miljoonan Saksan markan vaalirahoituslahjoituksen parlamenttivaalien alla. Frankfurter Allgemeine Zeitung julkaisi joulukuussa silloisen pääsihteeri Angela Merkelin kirjoittaman artikkelin, joka johti paitsi Kohlin, myös puolueen puheenjohtajan Wolfgang Schäublen kaatumiseen.^[2]