Itsemurha

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Édouard Manet, Itsemurha, 1877-1881.

Itsemurha tarkoittaa itsensä tahallista surmaamista.[1]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan itsemurhan tekee vuosittain maailmassa noin 800 000 ihmistä[2], Suomessa noin 900.[3] Miehillä suurin riski itsemurhaan on 41–45-vuotiaana ja naisilla 46–50 vuoden iässä. Suomessa itsemurhat ovat yleisiä myös nuoremmilla ja 20–34-vuotiailla miehillä se on yleisin yksittäinen kuolinsyy.[4] 15–24-vuotiaiden tyttöjen itsemurhakuolleisuus on Suomessa WHO:n mukaan toiseksi korkein ja poikien viidenneksi korkein maailmassa.[5]

Vastoin uskomusta itsemurhat eivät yleisty joulunpyhien aikana. Yhdysvaltain kansallisen terveystietoviraston mukaan itsemurhat vähenevät joulun lähestyessä ja kasvavat huippuunsa vasta keväällä.[6] Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.[7]

Eri ammattiryhmistä lääkäreiden itsemurhatilastot ovat herättäneet keskustelua. Lääkärit tekevät muihin akateemisesti koulutettuihin verrattuna enemmän itsemurhia. Syyksi on ehdotettu esimerkiksi stressaavaa työtä.[8]

Itsemurha on Suomessa kansainvälisillä mittapuilla melko yleinen ilmiö. Ilmiö koskettaa jossakin määrin myös lapsia ja nuoria, joilla laukaisevia tekijöitä saattavat olla muun muassa koulukiusaaminen, masennus, huonot kotiolot, läheisen kuolema sekä monenlaiset sosiaaliset ongelmat kuten esimerkiksi vanhempien päihdeongelma.[9] Guinnessin Ennätysten Kirjan mukaan suurimmat itsemurhaluvut ovat Liettuassa.lähde? Vuosittain siellä tehdään noin 92 itsemurhaa 100 000 asukasta kohden. Toinen maa, jossa itsemurha on hälyttävä kansallinen ongelma, on Unkari, jossa sanotaan lähes 5 000 ihmisen surmaavan itsensä vuosittain.[10] Maan asukasluku on reilut kymmenen miljoonaa. Vertailun vuoksi Suomen noin 5,5 miljoonasta asukkaasta 873 kuoli oman käden kautta vuonna 2012.[11]

Vakavista itsemurha-ajatuksista kärsii peräti lähes 10 % ihmisistä, mutta hyvin pieni osa heistä toteuttaa aikeitaan. Riski kasvaa kuitenkin itsemurha-ajatusten pitkittyessä ja suunnitelmien yksityiskohtaistuessa.[12] Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä jo nuorilla: noin 20–25 % yläasteikäisistä tytöistä ja 15 % pojista on kärsinyt niistä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Myös itsemurhayritykset ovat yleisiä, ja ne myös ovat erittäin tärkeä myöhempää itsemurhaa ennakoiva tekijä.[13]

Tilastojen mukaan onnellisuustutkimuksissa pärjänneillä alueilla on myös suurimmat suhteelliset itsemurhaprosentit. Tämä saattaa johtua siitä, että onnellisten alueiden onnettomat huomaavat suuremman suhteellisen eron vertaillessan itseään muihin, kuin onnellisuusmittauksissa huonosti pärjänneillä alueilla. [14]

Yleisyys Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsemurhien määrän viime aikojen huippu Suomessa oli 1 512 vuonna 1990. 2000-luvun alkuvuosina itsemurhia oli enää noin tuhat vuodessa. Vuonna 2012 itsemurhia tehtiin yhteensä enää 873 ja laskeva trendi jatkuu. Miesten itsemurhien määrä naisiin verrattuna oli kuitenkin jopa kolminkertainen vuonna 2012. Yhteensä itsemurhakuolleisuus vuonna 2012 oli 16,1 sataatuhatta ihmistä kohden. Miesten itsemurhia oli 24,6 ja naisten 7,9 sataatuhatta asukasta kohden[15]. Itsemurhayrityksiä arvellaan olevan 10–15-kertainen määrä itsemurhiin nähden. Naisilla on (kansainvälisesti?) enemmän yrityksiä, mutta ne tulkitaan helposti pelkiksi huomionhaun yrityksiksi. Miehet käyttävät usein aggressiivisempia itsemurhamenetelmiä ja kuolevat naisia useammin itsemurhayrityksissä. [16]

Itsemurhaprosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsemurhaan ajautuminen on prosessi. Itsemurhaa edeltää usein ihmisen elämän tukala olotila. Hän ei näe enää muuta ulospääsyä. Ihminen voi hautoa itsemurhaa pitkän aikaa. Kun päätös itsemurhasta on valmis, sen tekijä saattaa vaikuttaa silminnähden helpottuneelta.

Itsemurhariskiä kasvattavat suuret elämänmullistukset kuten avioero tai läheisen kuolema. Myös rahallisten vaikeuksien, seksuaalisen väkivallan ja pitkäaikaisten sairauksien on huomattu kasvattavan itsemurhariskiä. Kerran itsemurhaa yrittäneistä 10 prosenttia tekee lopulta itsemurhan.[3]

Mielenterveyden häiriöiden on todettu liittyvän usein itsemurhaan. Tutkimusten perusteella on huomattu että jopa 93 prosenttia itsemurhan suorittaneista kärsi jonkin asteisesta mielenterveyden häiriöstä. Yleisin oli mielialahäiriöihin lukeutuva masennus, joka todettiin jonkinasteisena 66 prosentilla itsemurhan tehneistä. Vain kahdella prosentilla tutkituista ei todettu minkäänlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Kyseisessä tutkimuksessa viiden prosentin mielentilaa ei kyetty määrittämään. Muita huomattavia itsemurhariskin kasvattajia ovat skitsofrenia ja alkoholismi.[17] Myös ahdistuneisuushäiriöt aiheuttavat itsemurha-alttiutta.[18] Itselleen vaaraksi olevat potilaat saatetaan lain mukaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, jos henkilö on mielisairas ja muut keinot eivät sovellu käytettäväksi.[19]

Itsemurhan vaarasta viestivät aiemmat itsemurhayritykset, itsemurhasta puhuminen ja vaikea-asteinen masennus. Myös itsemurhien aiempi esiintyminen suvussa, itsetuhoinen käyttäytyminen, tarpeeton riskienotto ja voimakas kiinnostus kuolemaa kohtaan saattavat olla riskitekijöitä.[20] Monilla ilmenee myös persoonallisuuden muutoksia, psykoottistasoisia oireita, koulu- tai työsuorituksen heikkenemistä, keskittymisvaikeuksia, mielenkiinnon ja energian puutetta, päihteiden väärinkäyttöä, eristäytymistä, nukahtamisvaikeuksia tai halua nukkua koko ajan sekä muutoksia ruokahalussa.[21]

Tekotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppukua varten aseteltu japanilainen tantō.

Suomessa miesten yleisimmät itsemurhamenetelmät ovat vuosina 1979–1998 koottujen tilastojen mukaan hirttäytyminen (35 %) ja ampuma-aseiden käyttö (27 %);[22] Yhdysvalloissa, jossa tuliaseita on vapaammin saatavilla kuin useimmissa maissa, yleisin tapa on ampuma-aseiden käyttö.[6] Vuonna 2009 Suomessa kuoli 181 henkilöä ampuma-aseella tehtyyn itsemurhaan. Heistä 96 % oli miehiä. Ampumalla tehdyt itsemurhat ovat Suomessa selvästi yleisempiä kuin muissa Pohjoismaissa. Asekontrollilla on todettu olevan vaikutus ampumalla tehtyjen itsemurhien määrään (Maailman terveysjärjestö 2009, Nordentoft 2011). Ampuma-aseiden ja ammusten säilyttäminen erillään toisistaan ja lukkojen takana sekä aseiden säilyttäminen purettuina vähentävät nuorten ampumalla tehtyjä itsemurhia ja tapaturmia (Grossman 2005). Vuodesta 1999 alkaen Norjassa on toteutettu sarja toimenpiteitä aseiden turvallisen säilytyksen lisäämiseksi ja niiden saatavuuden rajoittamiseksi. Toimenpiteiden myötä miesten ampumalla tehdyt itsemurhat vähenivät 57 % kymmenen vuoden seurannassa.[23] Aserajoituksilla ei toisaalta kuitenkaan ole vaikutusta itsemurhien kokonaismäärään, jolloin asekontrollin tosiasiallinen hyöty itsemurhien ehkäisyssä on kyseenalainen.

Tutkimusten mukaan Suomessa 16,1 (2012)[24] ja Yhdysvalloissa 22 (2002) ihmistä päätyy itsemurhaan 100 000:sta henkilöstä.[25] Suomessa tilastojen mukaan miesten toiseksi yleisin itsemurhatapa on ampuma-aseiden käyttö (27 %). Suomessa naisten yleisin itsemurhatapa oli vuosina 1979–1998 myrkyttäytyminen (39 %) ja toiseksi yleisin hirttäytyminen (24 %).[22] Miehet tekevät enemmän onnistuneita itsemurhia kuin naiset (noin 5:1). Naiset yrittävät noin kymmenen kertaa useammin itsemurhaa kuin onnistuvat siinä: pääasiassa miesten käyttämät menetelmät ovat väkivaltaisempia ja ”varmempia” kuin naisten. Suomessa naiset esimerkiksi vain ani harvoin ampuvat itsensä, kun taas Yhdysvalloissa se on tavallista.lähde? Myös valtimoiden aukileikkaaminen on melko yleistä varsinkin nuorten keskuudessa.lähde? Useimmiten itsensä kuiviin vuodattaminen epäonnistuu.lähde? Itsemurhan tyypilliset tekotavat riippuvat suuresti ympäristöstä ja kulttuurista.

Korkealta paikalta hyppääminen, hukuttautuminen ja tahallinen liikenneonnettomuus, esimerkiksi autolla ajaminen vastaantulevaa rekkaa päin, ovat myös toisinaan käytettyjä tapoja tehdä itsemurha. Osa näitä keinoja käyttäneistä jää myös eloon vammautuneena. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 20 itsemurhakolaria. Lisäksi 50–60 heittäytyy junan tai rekka-auton eteen.[26]

Lääkkeiden yliannostelu itsemurhatarkoituksessa on varsin yleistä, mutta tämä jää usein yritykseksi. Masennuksen hoidossa käytettäviä SSRI-lääkkeitä vaaditaan itsemurhan tekemiseen erittäin suuri määrä. Yliannostusitsemurhaa saatetaan yrittää myös huumausaineilla. Myös myrkkyjä saatetaan käyttää, vaikkakaan tällöin ei puhuta yliannostusitsemurhista. Myrkyt ovat lääkkeiden yliannostuksia vaarallisempia.

Tietyissä uskonnoissa, ainakin hindulaisuudessa ja jainalaisuudessa, tunnetaan myös itsensä näännyttäminen kuoliaaksi. Kyseessä on hidas ja länsimaalaisittain harvinainen itsemurhatapa.

Polttoitsemurha tehdään monesti poliittiseksi protestiksi. Tunnettuja tapauksia ovat muun muassa

Muun muassa Yhdysvalloissa on uutisoitu lukuisista tapauksista, joissa itsemurhaa yrittävä on tarkoituksellisesti aiheuttanut yleistä vaaraa tai hämännyt poliisia niin, että häntä on jouduttu esimerkiksi ampumaan. Tämä tunnetaan nimellä suicide by cop. Harvinaisempi suicide by state tarkoittaa sellaisen rikoksen tekemistä, josta rangaistuksena on kuolemanrangaistus. Tämä oli aikoinaan yleinen tapa 1700-luvulla tehdä Ruotsissa itsemurha, koska kirkko tuomitsi itsemurhan mutta ei kuolemanrangaistusta. Usein rikos oli lapsenmurha, koska siitä kuolemantuomio pantiin täytäntöön suhteellisen tuskattomasti mestaamalla, ja lasten katsottiin olevan synnittömässä tilassa ja pelastuvan automaattisesti.

Suhtautuminen itsemurhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joissakin lainsäädännöissä itsemurhan yrittäminen on rikos.lähde? Joissakin uskonnoissa, mukaan lukien tietyt kristilliset suuntaukset, itsemurha on synti. Tätä perustellaan siten, että elämää pidetään Jumalan lahjana ihmiselle;[27] itsemurhapommitusta pidetään pikemminkin pommi-iskun tai marttyyriyden tyyppinä kuin itsemurhana. Esimerkiksi japanilaisessa kulttuurissa itsemurha voi olla kunniallinen tapa välttää häpeällinen tai toivoton tilanne. Eri kulttuureissa tyypilliset tavat tehdä itsemurha vaihtelevat. Japanin kielessä on lukuisia termejä erilaisille itsemurhille.[28]

Perhemurha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhemurhaa pidetään laajennettuna itsemurhana. Siinä asianomainen surmaa ensiksi perheenjäsenensä tai perheenjäseniään ja lopuksi itsensä. Muun muassa showpainija Chris Benoit on surmannut perheensä ja itsensä. Myös Joseph Goebbels ja Magda Goebbels ovat tehneet perhemurhan. He surmasivat ensin kuusi lastaan ja lopuksi itsensä.[29]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NetMot sanakirja Viitattu 12.11.2013.
  2. Suicide
  3. a b http://www.findikaattori.fi/fi/10
  4. Itsemurhat 14.6.2004. Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto. Viitattu 15. marraskuuta 2006. (suomeksi)
  5. Milla Bouquerel: Suomalaislapset voivat huonoimmin Pohjolassa 12.6.2007. Helsingin sanomat. Viitattu 12. kesäkuuta 2007. (suomeksi)
  6. a b Suicide: Fact Sheet 19. huhtikuuta 2007. Centers for Disease Control and Prevention. (englanniksi)
  7. Timo Partonen, Jari Haukka, Jouko Lönnqvist: Itsemurhakuolleisuus on huipussaan keväisin (Julkaistu Kansaterveys-lehdessä 4/2003) 10.1.2004. Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto. Viitattu 15. marraskuuta 2006. (suomeksi)
  8. Hannu Tapiovaara: Jottei takki tyhjenisi (Lääkäripäivät 2007, Työlääkäri Kimmo Räsäsen esitelmä lääkärien terveydestä.) 13.1.2007. Viitattu 9. toukokuuta 2007. (suomeksi)
  9. Jonna Tikkala, Mikko Luoto: Itsemurha – Pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan Viitattu 14. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  10. http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?sec=health&res=9B0DE0DF153CF933A05754C0A961948260
  11. http://www.findikaattori.fi/fi/10
  12. Itsemurha Suomen mielenterveysseura. Viitattu 28. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  13. Itsemurha nuorenkin uhkana (Julkaistu Mielenterveys-lehdessä 5/2004.) Suomen mielenterveysseura. Viitattu 28. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  14. Why the Happiest States Have the Highest Suicide Rates TIME. Viitattu 29.4.2011.
  15. Itsemurhat
  16. Nuorten itsemurhat Suomessa, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2:2007. Tuula Uusitalo. Sivut 5-7. Vuosi 2005 oli poikkeuksellinen (s. 7), vuonna 1993 poikien osuus oli 91 % ja vuonna 2005 vain 66 % (s. 6).
  17. Jouko Lönnqvist: Itsemurha on epätoivoisen ratkaisu (Julkaistu alun perin Mielenterveys-lehdessä) Viitattu 15. marraskuuta 2006. (suomeksi)
  18. Ahdistuneisuushäiriöt usein yhteydessä itsemurha-alttiuteen (Uutispalvelu Duodecim) 18.11.2005. hyvis.fi. Viitattu 23. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  19. Mielenterveyslaki 1. tammikuuta 1991. Finlex. Viitattu 12. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  20. Marie Rautava: Itsemurhavaara 15.8.2006. Edu.fi. Viitattu 12. maaliskuuta 2007. (suomeksi)
  21. Teenage Suicide marraskuu 1999. National Alliance on Mental Ilness. Viitattu 15. heinäkuuta 2007. (englanniksi)
  22. a b Jouko Lönnqvist: Suomalaisten terveys: Itsemurhat 18.7.2005. Duodecim terveyskirjasto. Viitattu 9. toukokuuta 2007. (suomeksi)
  23. Kristian Wahlbeck: Asekontrolli on kansanterveystyötä 2011;127(24):2580-1. Viitattu 8.9.2013.
  24. Itsemurhat
  25. Uusitalo, Tuula: Nuorten itsemurhat Suomessa, sivu 9 Viitattu 3.7.2012.
  26. [http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomessa-vuosittain-noin-20-itsemurhakolaria/693081 Itsemurhakolari tai junan eteen hyppääminen
  27. Elli Kinnunen: Itsemurha – pysyvä ratkaisu väliaikaiseen ongelmaan? 12.5.2004. Pielisjoen koulu. Viitattu 9. helmikuuta 2007. (suomeksi)
  28. http://www.quirkyjapan.or.tv/suicidewords.htm
  29. http://www.nelonen.fi/kevyt/uutinen.asp?cat=1&d=44169

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]