Paavo Lipponen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paavo Lipponen
Paavo Lipponen 2004.jpg
Eduskunnan puhemies
28.3.1995–19.4.1995
22.4.2003–20.3.2007
Edeltäjä Riitta Uosukainen
Anneli Jäätteenmäki
Seuraaja Riitta Uosukainen
Timo Kalli
Suomen 59. pääministeri[1]
Lipposen I hallitus[2]
13.4.199515.4.1999
Lipposen II hallitus[3]
15.4.199917.4.2003
Edeltäjä Esko Aho[1]
Seuraaja Anneli Jäätteenmäki[1]
Kansanedustaja
26.3.1983–20.3.1987
22.3.1991–20.3.2007[4]
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 23. huhtikuuta 1941 (ikä 73)[4]
Turtola[4]
Puolue SDP
Puoliso Päivi Lipponen 1998–[4]
Koulutus Valtiotieteen maisteri (1971)
Uskonto Luterilainen

Paavo Tapio Lipponen (s. 23. huhtikuuta 1941 Turtola)[5] on suomalainen poliitikko ja energiateollisuuden konsultti[6]. Lipponen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtaja vuosina 19932005 ja toimi Suomen pääministerinä vuosina 19952003 johtaen kahta peräkkäistä täyden vaalikauden istunutta hallitusta (Lipponen I ja Lipponen II). Pääministerikautensa jälkeen vuosina 20032007 hän toimi eduskunnan puhemiehenä. Lipponen on toiminut kansanedustajana vuosina 1983–1987 ja 1991–2007 sekä Helsingin kaupunginvaltuutettuna vuosina 19851995.[7]

Lipponen oli pääministerinä kahdeksan vuotta, tarkalleen ottaen 2 928 päivää. Täten hän on Suomen toiseksi pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsan jälkeen ja pisimpään yhtämittaisesti vallassa ollut Suomen pääministeri.

Lipponen pyrki Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 2012, ja hän sijoittui vaalissa viidenneksi.[8]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskeluvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Lipponen valmistui ylioppilaaksi Kuopion Lyseosta 1959. Sieltä hänen matkansa vei vuoden opintomatkalle Yhdysvaltoihin Dartmouth Collegeen Fulbright -stipendillä. Suomeen palattuaan Lipponen muutti Helsinkiin, jossa hän opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Paavo Lipponen valittiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosiaalidemokraatin, Ulf Sundqvistin, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera.[9] Lipponen valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971 pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Sotilasarvoltaan Lipponen on vääpeli.

Ura SDP:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa Lipponen on toiminut tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, poliittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Puolueen puheenjohtajaksi Lipponen nousi vuonna 1993, kun Ulf Sundqvist joutui jättämään kautensa kesken taloudellisten epäselvyyksien vuoksi, ja toimi puheenjohtajana vuoteen 2005.

SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä hän kirjoitti yhdessä Jaakko Blombergin kanssa muistion, jossa YYA-sopimusta tulkittiin sotilaallisten pykäliensä näkökulmasta liittosopimuksen kaltaisena. Lipponen oli yksi nuorten sosiaalidemokraattien keskuudessa alkunsa saaneen "uudeksi ulkopolitiikaksi" kutsutun suuntauksen kantavia voimia.[10] Uuteen ulkopolitiikkaan kuului muun muassa huomion kiinnittäminen kehitysmaiden ongelmiin.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SDP saavutti Lipposen johdolla murskavoiton kevään 1995 eduskuntavaaleissa lisäämällä paikkalukuaan 15:llä yhteensä 63:een. Puolue sai 28,25 prosenttia annetuista äänistä. Seuraavaksi sijoittunut Keskusta sai tyytyä 19,85 prosenttiin. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari antoi hallituksenmuodostajan tehtävät Lipposelle, jonka johdolla muodostettiin SDP:n, Kokoomuksen, RKP:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden yhteishallitus, jolle annettiin lempinimi sateenkaarihallitus ennätyslaajan parlamentaarisen pohjansa ansiosta. Lisäksi hallituksessa oli yksi ammattiministeri, maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä. Ensimmäistä kertaa Suomen historiassa oikea ja vasen äärilaita olivat samassa hallituksessa.

Lipposen ohella hallituksen avainhahmo oli kokoomuslainen valtiovarainministeri Sauli Niinistö. Hallitus otti kunnianhimoiseksi tavoitteekseen työttömyyden puolittamisen seuraaviin vaaleihin mennessä. Vaikka työttömien määrä laski lähelle kolmeasataa tuhatta, hallitus jäi tavoitteestaan jälkeen. Sen sijaan suuruudenhullulta vaikuttanutkenen mukaan? hanke lama-Suomen talouden ehostamisesta eurokuntoon saatiin toteutumaan. Suomi liittyi Lipposen halun mukaisesti ensimmäisten maiden joukossa Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:un. Siitä käytiin eduskunnassa ERM-keskustelu, joka muuttui riidaksi. Kärkevän puolin ja toisin lentäneen loanheiton lopuksi Lipponen sai puhemies Riitta Uosukaiselta huomautuksen kielenkäytöstä.[11]

Entinen veroministeri Arja Alho on syyttänyt Lipposta uusliberalististen talouspoliittisten linjausten ajamisesta. Alhon mukaan juuri Lipponen aloitti uusliberalismin ujuttamisen Suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan helmikuussa 1996 runnoen leikkauslinjan läpi elvytyksen sijaan ja niin ”hyvinvointivaltiollisesta talouden poliittista ohjausta korostaneesta perinteisestä sosialidemokraattisesta ajattelusta siirryttiin Suomessa helmikuussa 1996 päivänä pari piirua uusliberalismin suuntaan."[12].

Eurot tulivat käyttöön vuoden 2002 alusta lähtien. Lipposen hallitusten aikana Suomen ulkomaankauppa koki voimakkaan noususuhdanteen ja vuodesta 1994 lähtien Suomen kansantulo kasvoi neljän vuoden ajan 4,5 prosenttia vuodessa, mikä oli lähes puolet yli silloisen eurooppalaisen keskitason. Lipposen ensimmäisen hallituskauden lopulla suomalaisten ostovoima nousi OECD:n tilastojen mukaan henkilöä kohden 20 000 dollariin ylittäen tässä suhteessa ensimmäistä kertaa Ruotsin.

Lupaavasta taloudellisesta elpymisestä huolimatta Suomi joutui kantamaan laman ja sen seurausten jälkiä pitkään. Sateenkaarihallitus onnistui pitämään valtionvelan lisääntymisen kurissa, mutta ei kyennyt lyhentämään sitä toivotulla tavalla. Lipponen ja Niinistö onnistuivat saamaan vuoden 2000 budjetin ylijäämäiseksi, mitä ei ollut tapahtunut Suomessa vuosikymmeneen. Lipposen ensimmäinen hallitus onnistui myös saattamaan päätökseen perustuslain kokonaisuudistuksen, jonka eduskunta oli hylännyt alkuvuodesta 1995. Hallituksen uusi esitys tuli hyväksytyksi vuonna 1999 äänin 170–4, jolloin presidentti Martti Ahtisaari vahvisti sen allekirjoituksellaan. Uusi perustuslaki astui voimaan 1. maaliskuuta 2000, eli samana päivänä, jolloin Ahtisaaren virkakausi päättyi. Uudessa perustuslaissa vahvistettiin voimakkaasti eduskunnan asemaa Suomen keskeisenä valtioelimenä.

Lipponen ja Ruotsin silloinen pääministeri Göran Persson Suomessa vuonna 2002

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa osallistumisprosentti laski 65,2 prosenttiin, mikä koitui erityisesti SDP:n kohtaloksi.kenen mukaan? Puolue menetti 12 paikkaa, mutta säilytti siitä huolimatta asemansa maan suurimpana puolueena. Lipponen ei ollut edelleenkään halukas ottamaan keskustaa hallitukseen ja myös kokoomuksessa oltiin tyytyväisiä yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Sekä Lipposen että Niinistön arvellaan vieroksuneen erityisesti keskustan EU-kantaa, joka tuolloin oli häilyvä ja jopa kriittinen. Lipposen johdolla muodostetussa toisessa sateenkaarihallituksessa SDP luovutti vaalitappionsa tunnustaen yhden ministeripaikan kokoomukselle. Lipposen toisen hallituksen aikana Suomi liittyi EMU:un ja toimi ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajamaana. Suomen ensimmäistä EU-puheenjohtajuuskautta on yleisesti pidetty erittäin onnistuneena, jopa historiallisena.kenen mukaan? Silloin sai alkunsa muun muassa Unionin suuri laajentuminen, joka toteutui vappuna 2004. Lipposen EU-politiikkaa leimasi vahva sitoutuminen integraatioon ja pyrkiminen EU:n ytimiin. Linja herätti Keski-Euroopan päättäjien keskuudessa arvonantoa jopa siinä määrin, että asiantuntijoiden piirissä lanseerattiin epävirallinen käsite "Beneflux-maat". F-kirjain sanan keskellä merkitsi Finlandea.

Vuonna 2000 Lipponen toivoi puheessaan Brüggessa EU:n kehittyvän liittovaltion suuntaan ja ehdotti EU:n uudistamista vahvistamalla parlamentin ja komission valtaa jäsenmaiden yhteisellä perustuslailla.[13][14] Tätä olivat ehdottaneet jo kesällä Carlo Azeglio Ciampi ja Jacques Chirac.[15] Varsinaisesti Euroopan unionin perustuslakiin tähtäävä työ aloitettiin Laekenin julistuksen jälkeen joulukuussa 2001 Valéry Giscard d'Estaingin johdolla.

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja.

Asiantuntijaraati valitsi vuonna 2013 Helsingin Sanomissa Lipposen molemmat hallitukset parhaiksi Suomen hallituksiksi vuoden 1987 jälkeen.[16]

Eduskunnan puhemiehenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipponen jättäytyi Jäätteenmäen-Vanhasen punamultahallituksen ulkopuolelle ja hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. SDP:n puheenjohtajan tehtävät Lipponen luovutti Eero Heinäluomalle vuoden 2005 puoluekokouksessa ja ilmoitti päättävänsä poliittisen uransa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin. Paavo Lipponen kuuluu Washingtonissa toimivan CSIS-instituutin transatlanttisen yhteistyöaloitteen johtoryhmään.[17]lähde tarkemmin? Hän osallistuu instituutissa jäsenenä Initiative for a Renewed Transatlantic Partnership työryhmän toimintaan.[18]lähde tarkemmin? Pääministerinä Paavo Lipponen on osallistunut kansainväliseen Bilderberg-kokoukseen Brysselissä kesällä 2000. Lipponen toimii vuonna 2006 Italiassa perustetun EU:n perustuslain kohtaloa pohtivan ryhmän ainoana pohjoiseurooppalaisena jäsenenä.

Eläkkeelle jääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Paavo Lipponen jäi eläkkeelle eduskunnasta ja ilmoittanut julkaisevansa lähivuosina muistelmateoksen poliittisesta urastaan. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009 nimellä Muistelmat 1[19]. Toinen osa ilmestyi vuonna 2014 nimellä Murrosten aika: muistelmat 1979-95. Keväällä 2007 eläkkeelle jäätyään Lipponen aloitti autokoulun. Lipponen läpäisi insinööriajon 11.10.2007 ja sai B-luokan ajokortin. Lipponen oli ollut jo nuorena autokoulussa, mutta se oli jäänyt kesken. Keväällä 2008 häneltä ilmestyi Suomen historiaa käsittelevä kirja Seitsemän veljeksen perilliset.[20]

Lipponen on tunnettu ruotsin kielen puolestapuhujana.[21] Hän toimi myös ruotsinkielisen kulttuurin verkoston Svenska.nu:n suojelijana ja valtuuskunnan puheenjohtajana.[22] Hänet palkittiin Freudenthal-mitalilla vuonna 2007.

Vladimir Putin myönsi Lipposelle Ystävyyden kunniamerkin vuonna 2007.[23]

Vuonna 2008 hänet palkattiin vuodeksi venäläis-saksalaisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön konsultiksi.[24] Lipposen kertoi tehtävän olevan vuoden mittainen ja saavansa kansainvälisen tason konsultointipalkkioita.[25][26][27]

Konsultintehtävän tultua julkisuuteen Lipponen luopui kaikista luottamustehtävistään veteraanitoimintaa lukuun ottamatta ilmoittaen syyksi asiasta nousseen mediakohun.[28]

Myöhemmin, Venäjän–Georgian sodan jälkeen, Lipponen varoitti energiariippuvuuden riskeistä, viitaten Euroopan riippuvuuteen Venäjän kaasusta.[29] Lipponen moitti, että "EU joutui kohtaamaan Georgian kriisin housut kintuissa" ja "omavaraisuuden heikkous merkitsee poliittista heikkoutta". Lipponen moitti kuinka monet suomalaiset ja saksalaiset poliitikot jarruttavat ydinvoiman rakentamista koska he näkevät uusiutuvat energiamuodot ja ydinvoiman vastakkaisina, jonka tapainen fundamentalismi Lipposen mukaan "tuhoaa sekä energiahuollon että ilmastopolitiikan".[29]

Taideteollisen korkeakoulun kolmannessa maisteri- ja tohtoripromootiossa 11. tammikuuta 2007 Lipponen vihittiin kunniatohtoriksi.

Konsulttiyhtiö Cosmopolis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 Lipposen konsulttiyhtiö Cosmopoliksen liikevaihto oli 194 000 €, palkat 95 000 € ja voitto 25 000 €. Pääosa laskutettiin Nord Stream kaasuputkiyhtiöltä ja loput Pohjolan Voimalta. Suomen hallitus antoi Nord Streamille luvan Itämeren kaasuputkeen marraskuussa 2009.[30]

Wikileaks-paljastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipponen kertoi presidentti Tarja Halosen ja Venäjän johdon keskusteluista 2004 Yhdysvaltain Suomen-suurlähettiläälle. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa nousi kohu, kun Venäjän tiedotusvälineisiin oli vuotanut Wikileaksin kautta tietoja asiasta. Lipponen kommentoi paljastusta sanoin "so what". Oikeuskanslerille tehtiin helmikuussa 2011 kantelu aiheesta.[31]

Paluu politiikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipposesta oltiin kaavailemassa Suomen EU-presidenttiehdokasta vuonna 2009. Häntä ei kuitenkaan valittu virkaan. Tappionsa jälkeen Lipponen vertasi pyrkimyksiään elokuvasankari Indiana Jonesin elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.[32]

11. elokuuta 2011 Lipponen ilmoitti ryhtyvänsä SDP:n presidenttiehdokkaaksi Suomen presidentinvaaleissa 2012.[33] SDP:n jäsenäänestyksenä pidetyssä esivaalissa syyskuussa hän sai 67 prosenttia äänistä.[34] Hän sai 6,7 % äänistä, sijoittuen viidenneksi.[35]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavo Lipposen isä oli ylimetsänhoitaja Orvo Matias Kalervo Lipponen (1914-2012) ja hänen äitinsä on terveydenhoidon opettaja, sairaanhoitaja Hilkka Aino Iisalo (e. Ingman, s. 1915).[36][37][38] Paavo Lipposen isoisä Akseli Lipponen oli vuonna 1918 perustetun Kansallisen Kokoomuksen puoluesihteeri vuonna 1919. Lipposen enot Tauno Iisalo (1916-1947) ja kummisetä Pentti Iisalo (19202008) olivat Mannerheim-ristin ritareita.[39]

Paavo Lipposen ensimmäinen vaimo oli Aila-Marja Lipponen (o.s. Nikupeteri, myöhemmin Leistén) (19392007),[40] joka toimi myös Helsingin kaupunginvaltuutettuna (sd) vuoteen 2004. Avioliitosta syntyi yksi lapsi, Paulamaria (s. 1964). Pariskunta erosi 1997.

Vuonna 1998 Paavo Lipponen meni naimisiin Päivi Hertzbergin kanssa (s. 1967), joka otti miehensä sukunimen seuraavana vuonna. Pariskunnalla on kaksi lasta, ja lisäksi perheeseen kuuluu Päivi Lipposen tytär tämän edellisestä avioliitosta.

Lipponen on 194 senttimetriä pitkä ja hänen kengännumeronsa on 51.[19][41]

Harrastukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipposen harrastuksiin kuuluvat muun muassa uinti, arkkitehtuuri ja ooppera. Nuoruudessaan Lipponen tunnettiin innokkaana vesipallon pelaajana, ja hän ylsi parhaimmillaan SM-hopealle asti.[42]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lipposen hallitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomen hallitukset Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  2. Lipponen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  3. Lipponen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  4. a b c d Edustajamatrikkeli Paavo Lipponen Eduskunta. Viitattu 31.8.2010.
  5. Calamnius-sukuseura ry Viitattu 18.12.2010.
  6. Kauppalehti
  7. Eduskunta
  8. Koko maa - ehdokkaiden kannatus Yle.fi/vaalit.
  9. Ylioppilaslehti, Vaaleista tulikin punaiset, 2003
  10. Demarinuoret vaativat uutta ulkopolitiikkaa Ylen elävä arkisto
  11. Yle, Elävä arkisto
  12. Outinen, Sami: Kurkistus sateenkaarihallituksen kulisseihin 6.10.2009. Agricola. Viitattu 12.3.2012.
  13. Lipposen EU-liittovaltiopuhe puhuttaa MTV3.fi. 10.11.2000. MTV3. Viitattu 9.1.2010.
  14. Lipponen perusteli EU-visioitaan keskustalle MTV3.fi. 17.11.2000. MTV3. Viitattu 9.1.2010.
  15. Whi-berlin.de
  16. Hs.fi
  17. Paavo Lipposen kotisivut
  18. Csis.ot
  19. a b Paavo Lipponen: Muistelmat I - Kirja-arviot - Savon Sanomat savonsanomat.fi. Viitattu 21.1.2011.
  20. Tuomas Manninen: Lipponen määritteli sivistyneen ihmisen. Ilta-Sanomat, 2007, nro 1.12., s. 15.
  21. Iltalehti: Paavo Lipposen kirje ärsyttää kouluikäisten vanhempia. 6.2.2008
  22. Paavo Lipposen luottamustehtävät v. 2007
  23. Putin myönsi Lipposelle kunniamerkin 30.12.2007. Uusi Suomi. Viitattu 9.1.2010.
  24. Lipposesta konsultti kaasuyhtiö Nord Streamille YLE. Viitattu 15.8.2008.
  25. Maakaasuyhtiö Nord Stream palkkasi Lipposen
  26. Lipponen kansainvälisen maakaasujätin palvelukseen Helsingin sanomat 15.8.2008
  27. Paavo Lipponen sai töitä Uusi Suomi 15.8.2008
  28. Lipponen jättää kotimaiset luottamustehtävät Hämeen Sanomat. 23.8.2008. Viitattu 5.7.2011.
  29. a b Puustinen, Terho: Lipponen: EU kohtasi Georgian kriisin housut kintuissa Tekniikka & Talous. 22.10.2008. Talentum. Viitattu 10.1.2010.
  30. Rami Mäkinen: Kova tili konsulttina, Ilta-Sanomat 6.7.2010 12
  31. Turun Sanomat. 8.2.2011. Lipposen keskusteluista USA:n lähettilään kanssa kantelu oikeuskanslerille.
  32. Iltalehti
  33. Paavo Lipponen presidenttikisaan yle.fi. YLE. Viitattu 11.8.2011.
  34. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä HS130911 ei löytynyt
  35. Koko maa - ehdokkaiden kannatus Yle.fi/vaalit.
  36. Paavo Lipponen muistelee isäänsä - "Monilahjainen, mainio seuramies" Iltasanomat. Viitattu 22.6.2012.
  37. Orvo Matias Kalervo Lipponen Juha Kerkkonen. Viitattu 22.6.2012.
  38. Hilkka Aino Iisalo Juha Kerkkonen. Viitattu 22.6.2012.
  39. Mannerheim-ristin ritarista tuli vatsasotainvalidi Helsingin Sanomat. 13.3.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.11.2008.
  40. Paavo Lipposen ex-vaimo kuoli Ilta-Sanomat. 20.9.2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.7.2008.
  41. Suomen pisin mies on 218 senttiä Iltasanomat.fi. Viitattu 14.3.2012.
  42. Paavo Lipponen Kaleva. 1.12.2012. Viitattu 20.1.2012.
  43. a b Savander, Kati: Rusi: Lipposella ja Sorsalla avatut operaatiot KGB:ssä ja Stasissa MTV3.fi. 6.11.2007. MTV3. Viitattu 9.1.2010.
  44. Alpo Rusi: Vasemmalta Ohi ISBN 978-951-20-7484-6
  45. Lipponen: Stasi neuvoi mielistelemään Neuvostoliittoa
  46. Ilkka Kylävaara: Taistolaisuuden musta kirja

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Paavo Lipponen -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paavo Lipponen.


Edeltäjä:
Riitta Uosukainen
Anneli Jäätteenmäki
Eduskunnan puhemies
19951995
20032007
Seuraaja:
Riitta Uosukainen
Timo Kalli
Edeltäjä:
Esko Aho
Suomen pääministeri
19952003
Seuraaja:
Anneli Jäätteenmäki