Indiana Jones ja viimeinen ristiretki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki
Indiana Jones and the Last Crusade
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki juliste.jpg
Ohjaaja Steven Spielberg
Käsikirjoittaja George Lucas
Jeffrey Boam
Menno Meyes
Tuottaja George Lucas
Frank Marshall
Arthur F. Repola
Robert Watts
Säveltäjä John Williams
Pääosat Harrison Ford
Sean Connery
Denholm Elliot
Alison Doody
John Rhys-Davies
Julian Glover
River Phoenix
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Lucasfilm Ltd.
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 24. toukokuuta 1989
Suomen lippu 15. syyskuuta 1989
Kesto 127 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 55 364 887 $
Tuotto 474 170 000 $
Edeltäjä Indiana Jones ja tuomion temppeli
Seuraaja Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (engl. Indiana Jones and the Last Crusade) on 24. toukokuuta 1989 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen seikkailuelokuva ja ilmestymisjärjestyksessä kolmas Indiana Jones -elokuva. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa nähdään Harrison Ford, Sean Connery, Alison Doody, John Rhys-Davies, Denholm Elliot, Julian Glover ja River Phoenix. Elokuvan ensi-ilta Suomessa oli 15. syyskuuta 1989.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

1912: Coronadon risti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva aloitetaan vuoden 1912 Utahiin sijoittuvalla prologilla, jossa 13-vuotias partiolaispoika Indiana Jones (River Phoenix) varastaa konkistadori Francisco Vásquez de Coronadolle kuuluneen koristeellisen ristin haudanryöstäjiltä. Coronadon ristin napannut Indiana piiloutuu kiertävän sirkuksen junavaunuun, jossa hänelle syntyy ofidiofobia ja hän opettelee ruoskan käyttöä ja saa ruoskaniskusta leukaansa pienen arven. Kun Indiana palaa kotiinsa isänsä luo, haudanryöstäjät kertovat seriffille, että Indiana ryösti heiltä Coronadon ristin. Hän joutuu luovuttamaan ristin haudanryöstäjille, mutta yksi heistä antaa kunnianosoituksena pojan rohkeudelle oman huopahattunsa, josta tulee käärmekammon, ruoskan ja leuan arven tavoin olennainen osa Indiana Jonesin tunnuspiirteitä. Vuonna 1938 aikuiseksi varttunut, 39-vuotias Indiana (Harrison Ford) livahtaa haudanryöstäjien laivalle Coronadolle Portugalin rannikolla ja onnistuu saamaan ristin itselleen. Kun Indiana palaa Yhdysvaltoihin, hän lahjoittaa Coronadon ristin Marcus Brodyn museolle.

Venetsia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vauras antiikkiesineiden keräilijä Walter Donovan kutsuu Indianan vierailulle kotiinsa ja kertoo palkanneensa hänen isänsä, Henry Jones vanhemman, etsimään legendaarista Graalin maljaa, johon ristiinnaulitun Jeesuksen veri vuodatettiin. Donovan myös kertoo, että Indianan isä on kadonnut salaperäisesti kesken maljan etsintöjen. Donovanin pyynnöstä Indiana ja Marcus Brody matkustavat Venetsiaan Italiassa, jossa he tapaavat Donovanille työskentelevän tohtori Elsa Schneiderin. Isänsä päivänkirjaan tehtyjen merkintöjen avulla Indiana löytää kirjastoksi muutetun vanhan kirkon lattiasta salareitin, joka johtaa muinaisiin katakombeihin kaupungin perustuksissa. Indiana löytää Elsan kanssa katakombeista ensimmäiselle ristiretkelle osallistuneen ritarin hauta-arkun ja huomaa, että ritarin jäännösten päällä on kilpi, jonka kirjoituksen perusteella maljan sijainti voidaan päätellä. Maljan salaisuutta kuitenkin suojelee uskonnollinen salaseura Ristimiekan veljeskunta, jonka jäsenet johtajansa Kazimin johdolla yrittävät tappaa Indianan ja Elsan katakombeissa. Kaksikko kuitenkin pakenee kaupungin kaduille ja moottoriveneillä käydyn takaa-ajon jälkeen Kazim kertoo, että Henry Jones on vankina Brunwaldin linnassa Itävallan ja Saksan välisellä rajalla. Hotellissa Indiana ja Brody päättelevät ritarin kilven kirjoituksesta, että Graalin malja on kätkössä Puolikuun kanjonissa, joka sijaitsee Turkin İskenderunissa. Brody lähtee Puolikuun kanjonin kartan kanssa Turkkiin, jossa hän tapaa Indiana Jonesin liittolaisen Sallahin. Brody kuitenkin vangitaan, vaikka Sallah suojeleekin häntä kahdelta Gestapo-agentilta.

Isän pelastaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indiana lähtee Elsan kanssa Brunwaldin linnaan pelastaakseen isänsä, mutta linnassa hänelle paljastuu, että Elsa ja Donovan työskentelevät natseille, jotka suunnittelevat hyödyntävänsä maljaa maailmanvalloitukseen. Indiana pelastaa isänsä linnasta, mutta Jonesit joutuvat saksalaisten vangeiksi ja Elsa vie Henry Jonesin päivänkirjan Saksaan. Jonesit kuitenkin onnistuvat pakenemaan SS-eversti Vogelin johtamilta sotilailta ja saapuvat natsien paraatiin Berliinissä, jossa Indiana hankkii Elsalta isänsä päiväkirjan ja kohtaa Adolf Hitlerin, joka ei tiedä päiväkirjasta ja allekirjoittaa siihen oman nimikirjoituksensa. Jonesit lähtevät Saksasta ilmalaivan kyydissä, mutta kesken matkan alus kääntyy paluusuuntaan ja kaksikko pakenee ilmalaivasta lentokoneella. Kahden Messerschmitt Bf 109 -hävittäjän hyökkäyksestä huolimatta Jonesien pakomatka onnistuu ja he tapaavat Turkissa Sallahin, jonka kanssa he jäljittävät natsien vangiksi päätyneen Brodyn. Donovanin, Elsan, Vogelin ja Brodyn saattue joutuu Kazimin ja muiden Ristimiekan veljeskunnan jäsenten väijytyksen kohteeksi, mutta heidän hyökkäyksensä epäonnistuu ja Kazim miehineen saa surmansa. Brody siirretään ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Mark-sarjan panssarivaunuun, mutta myös Henry joutuu natsien vangiksi vaunuun. Indiana onnistuu pelastamaan isänsä ja ystävänsä panssarivaunusta, mutta hän joutuu kaksintaisteluun eversti Vogelin kanssa. Kaksintaistelun päätteeksi panssarivaunu ja Vogel syöksyvät rotkoon, ja Indiana, Henry, Sallah ja Brody päättävät löytävänsä maljan Puolikuun kanjonista.

Graalin temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolikuun kanjonissa nelikko löytää muinaisen temppelin, mutta saksalaiset ovat jo rakennuksessa ja he joutuvat natsien vangeiksi. Donovan ampuu Henry Jonesin ja vaatii, että Indiana etsii Graalin maljan temppelistä, koska vakavasti haavoittuneen Henryn henki voidaan pelastaa vain maljan voimilla. Isänsä päiväkirjan vihjeiden ansiosta Indiana selviytyy kolmesta vaativasta ansasta ja saapuu kammioon, jossa on vanha ristiritari suojelemassa maljaa, jonka voimien avulla ritari on suojellut esinettä temppelissä vuosisatoja. Graalin malja on satojen "väärien" maljojen joukossa ja ritari käskee heidän valita, mutta valita viisaasti, sillä oikea malja antaa elämän, väärä taas riistää sen. Kun Elsa ja Donovan saapuvat kammioon, Donovan paljastaa haaveilevansa juovansa maljasta, koska legendan mukaan siitä juominen muuttaa kuolevaisen ihmisen kuolemattomaksi. Elsa ojentaa Donovanilta koristeellisen kultamaljan ja Donovan juo siitä, mutta malja osoittautuu vääräksi, minkä seurauksena kauhistunut Donovan vanhenee muutamassa sekunnissa satoja vuosia, kuihtuu luurangoksi ja lopulta murenee tomukasaksi. Kun Donovan on kuollut, Indiana löytää aidon Graalin maljan ja sen ansiosta pelastaa isänsä hengen. Ritari kuitenkin antaa varoituksen, että maljaa ei saa yrittää viedä pois temppelistä. Ritari myös kertoo, että maljasta juonut on kuolematon vain temppelin sisällä.

Ritarin varoituksista piittaamatta Elsa varastaa maljan ja yrittää viedä sen pois temppelistä, mutta hän ahneuksissaan kävelee yli Suuren Sinetin, jonka ylitse maljaa ei saa viedä. Temppelissä syntyy maanjäristys, joka romahduttaa temppelin ja kompastunut Elsa jää roikkumaan haljenneeseen lattiaan muodostuneen kuilun reunalle. Indiana päättää pelastaa hänet, mutta ahneuksissaan Elsa kurkottaa maljaan pudoten kuiluun. Hetken päästä myös Indiana on roikkumassa kuilun reunalla tavoittelemassa maljaa, mutta hänen isänsä kieltää häntä, koska hän ei tahdo menettää poikansa. Graalin maljaa jää ritarin kanssa ikuisuuksiksi temppeliin, ja sankareiden juostessa karkuun rakennus romahtaa lopullisesti. Temppelin ulkopuolella Henry kertoo, että hänen poikansa syntymänimi on Henry Jones nuorempi, ja "Indiana" oli Jonesien perheen lemmikkikoiran nimi. Indiana, Henry, Sallah ja Brody lähtevät Puolikuun kanjonista ja ratsastavat hevosten selässä kohti auringonlaskua.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Harrison Ford  … Indiana Jones  
 River Phoenix  … 13-vuotias Indiana  
 Sean Connery  … Henry Jones Sr.  
 Alison Doody  … Tri. Elsa Schneider  
 Denholm Elliott  … Tri. Marcus Brody  
 John Rhys-Davies  … Sallah  
 Julian Glover  … Walter Donovan  
 Michael Byrne  … eversti Vogel  
 Kevork Malikyan  … Kazim  
 Robert Eddison  … Graalin ritari  
 Vernon Dobtcheff  … hovimestari  
 Michael Sheard  … Adolf Hitler  
 Ronald Lacey  … Heinrich Himmler  
 Alexei Sayle  … Hatayn sulttaani  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmatta Indiana Jones -elokuvaa kuvattiin myös Petran kalliokaupungissa, josta näkyy tässä kuvassa pieni osa kallioseinämien välistä. Petrassa käyvien turistien määrä kasvoi huomattavasti sen jälkeen, kun elokuva oli ilmestynyt.[1]

Koska synkkä Tuomion temppeli oli saanut kriitikoilta kielteisemmän vastaanoton kuin Kadonneen aarteen metsästäjät, Lucas päätti vuonna 1985 alkaessaan käsikirjoittaa kolmatta Indiana Jones -elokuvaa, että se palaisi takaisin ensimmäisen osan kevyempään tunnelmaan.[2] Alun perin Spielberg ei innostunut tarinakokouksissa esille tulleesta ideasta, jossa ehdotettiin Graalin maljan etsintää elokuvan aiheeksi, koska se toi hänelle mieleen elokuvan Monty Pythonin hullu maailma.[2][3] Lucaskin kiinnostui enemmän jo Tuomion temppelin käsikirjoitusvaiheessa esitetystä kiinalaiseen mytologiaan liittyvästä Apinakuningas-seikkailusta.[2][3] Ideasta kuitenkin luovuttiin ja käsikirjoittajat palasivat takaisin Graalin maljan pariin. Spielberg piti aihetta edelleen tylsänä, ja Lucas keksi liittää siihen itse keksimänsä legendan, jonka mukaan Graalista juominen toisi ikuisen elämän.[2] George Lucas ja Jeffrey Boam kirjoittivat lopullisen käsikirjoituksen, jossa esiteltiin Henry Jones, Indiana Jonesin isä, keskiajan kirjallisuuden ja Graalin myytin asiantuntija.[2] Hahmo oli Spielbergin keksimä, sillä kaikesta huolimatta Graalin etsintä oli hänestä tylsä lähtökohta tarinalle. Hän on kertonut sen sijaan halunneensa tehdä Graalin etsinnästä metaforan isälle ja pojalle, jotka etsivät toisiaan ja lopulta löytävät toisensa Graalin avulla.[4]

Lucas ei pitänyt siitä, että Spielberg valitsi Henry Jonesin rooliin Sean Conneryn, koska hänestä tuli Lucasille mieleen vain James Bond.[4] Spielberg sen sijaan vaati Conneryn palkkaamista, koska Spielbergin alkuperäinen idea seikkailuelokuvasta oli alun perin saanut alkunsa juuri Bondista.[5] Connery oli imarreltu, kun häntä pyydettiin rooliin, ja ennen roolinsa virallistamista hän kysyi Spielbergiltä ”onko tämä Indiana Jones kohtaa James Bondin?”.[2] Kun Viimeinen ristiretki valmistui vuonna 1989, kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun joku Indiana Jonesin sukulainen esiteltiin.

Elokuvan tunnetuimpia kuvauspaikkoja oli Petran kalliokaupunki, jossa kuvattiin elokuvan loppukohtaus. Paikalle matkanneiden turistien määrät kasvoivat elokuvan ilmestyttyä.[1] Elokuvan loppuun Spielberg liitti kohtauksen, jossa Indiana Jones ratsastaa auringonlaskuun symboliksi siitä, että sarja oli saatettu päätökseen.[6]

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun elokuva julkaistiin, se oli kassatuloiltaan vuoden 1989 toiseksi menestynein elokuva Pohjois-Amerikassa häviten Tim Burtonin Batmanille. Se nousi kuitenkin maailman menestyneimmäksi elokuvaksi 474 170 000 dollarin tuloilla.[7]

Elokuvalla on 89% ”tuore” arvosana Rotten Tomatoes -sivustolla.[8] Spielberg kertoo, että nähdessään Viimeisen ristiretken teatterissa hän kuuli yleisön nauravan enemmän kuin muissa Indiana Jones -sarjan elokuvissa, ja siksi hän itse pitää elokuvaa sarjan hauskimpana.[4] Silti elokuva jakoi ilmestyessään arvostelijoiden mielipiteet. Washington Post arvosteli elokuvan kahdesti: ensimmäisessä arvostelussa 24. toukokuuta 1989 Hal Hinson kutsui sitä "pelkäksi takaa-ajoksi ja tylsän näköiseksi", vaikka kehuikin Fordin ja Conneryn rooleja. Hinson myös lisäsi, että Indianan hahmon aiempia elokuvia tarkempi esitteleminen vei hahmolta pois mystisyyden.[9] Kaksi päivää myöhemmin lehti julkaisi Desson Howen positiivisen arvostelun, jossa hän kehui elokuvan seikkailua ja toimintaa sekä isä-poika-suhteen temaattista syvyyttä.[10]

Elokuva voitti Oscar-palkinnon äänitehosteistaan, minkä lisäksi se oli ehdolla myös kahdessa muussa kategoriassa: paras musiikki ja äänitys.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Petra SmithsonianMag.com. Viitattu 20.1.2010. (englanniksi)
  2. a b c d e f Indiana Jones and the Last Crusade: Making Of: Chapter 1: Completing a hat trick TheRaider.net. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  3. a b The Last Crusade: An Oral History EmpireOnline.com. Viitattu 7.1.2010. (englanniksi)
  4. a b c Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (DVD) 2008, Introduction by George Lucas and Steven Spielberg
  5. Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät (DVD), 2008: Introduction by George Lucas and Steven Spielberg
  6. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta, 2-Disc Special Edition (DVD), 2008: Return of a Legend -dokumentti
  7. Indiana Jones and the Last Crusade Boxofficemojo.com. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  8. Indiana Jones and the Last Crusade RottenTomatoes.com. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  9. Hinson, Hal: ‘Indiana Jones and the Last Crusade’ Washington Post. 24.5.1989. Washington Post Company. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  10. Howe, Desson: ‘Indiana Jones and the Last Crusade’ Washington Post. 26.5.1989. Washington Post Company. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)