SS

Wikipedia

Schutzstaffel
SS:n symboli, kaksi sig-riimua.
Valtio	Natsi-Saksa
Koko	38 divisioonaa (1945)
Motto	Uskollisuus on kunniani.
Komentajat
Tunnettuja komentajia	Julius Schreck (1925–1926) Joseph Berchtold (1926–1927) Erhard Heiden (1927–1929) Heinrich Himmler (1929–1945) Karl Hanke (1945)

Schutzstaffel (suom. suojajoukot) eli SS oli natsi-Saksan kansallissosialistisen puolueen alun perin puolisotilaallinen yksikkö. SS perustettiin Adolf Hitlerin henkivartiokaartiksi, mutta se laajeni myöhemmin huomattavasti. SS oli avainroolissa holokaustina tunnetussa kansanmurhassa: SS:n Einsatzgruppe-komennuskunnat murhasivat yli miljoona siviiliä lähinnä ampumalla, SS-valtakunnanjohtaja (Reichsführer-SS) Heinrich Himmler oli "lopullisen ratkaisun" pääarkkitehti ja SS:n "pääkallojoukot" hallinnoivat keskitysleirejä ja tuhoamisleirejä, joissa tapettiin miljoonia juutalaisia, puolalaisia, romaneja, venäläisiä ja homoseksuaaleja. Monia muitakin sotarikoksia sen tilille kertyi. SS:n kurinalaisuus sai saksalaisessa yhteiskunnassa osakseen ihailuakin, etenkin verrattaessa sitä usein öykkärimäisiin SA:n ruskeapaitoihin. SS:n motto oli "Uskollisuus on kunniani." (Meine Ehre heißt Treue.) Toisessa maailmansodassa SS:aan kuuluva Waffen-SS soti Saksan armeijan rinnalla. Monet sen yksiköistä olivat eliittiyksiköitä, jotka saivat parhaan ja uusimman aseistuksen. Waffen-SS värväsi myös ulkomaalaisia vapaaehtoisia, myös Suomesta lähti noin 1200 sotilasta palvelemaan SS-joukoissa.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Himmler organisaation johtoon 1.2 Sota-aika 1.3 Sodan jälkeen 1.3.1 Tuomiot 1.3.2 Yhdysjärjestöt 2 Waffen-SS 2.1 Suomalaiset SS:ssä 3 Muita SS-organisaatioita 4 Kulttuuri ja rituaalit 5 Pukeutuminen 6 Katso myös 7 Lähteet

[muokkaa] Historia

Järjestö muodostettiin SA:n riveistä kesällä 1925 Adolf Hitlerin henkivartiokaartiksi. SS aloitti varsinaisen kehittymisensä Hitlerin nimitettyä sen johtoon Heinrich Himmlerin 1929. Joukon vahvuus oli tuolloin 280 miestä. Marraskuussa 1930 SS itsenäistyi SA:n alaisuudesta: sen palveluksessa oli tuolloin 400 miestä. Vuoden 1931 elokuussa muodostettiin Sicherheitsdienst Reinhard Heydrichin alaisuuteen: joulukuussa näki päivänvalon Rotu- ja uudelleenasutusyksikkö Richard Walter Darrén alaisuudessa.

[muokkaa] Himmler organisaation johtoon

Vuoden 1933 maaliskuussa Himmleristä tuli Münchenin poliisipäällikkö. Samaan aikaan asetettiin Leibstandarte Adolf Hitler Sepp Dietrichin alaisuuteen. Se muodosti aseistetun SS-VT:n (Verfügunstruppe) ytimen. Vielä saman vuoden maaliskuussa avattiin Dachaun keskitysleiri. Poliittinen poliisi valikoi vangit leireille turvasäilöön määräämättömäksi ajaksi.

Huhtikuussa Himmleristä tuli Baijerin poliittisen poliisin komentaja ja Preussin Gestapan tarkastaja. Heydrich sai johdettavakseen koko Gestapon. Kesäkuussa SD:stä tehtiin natsipuolueen tiedustelupalvelu ja SS surmasi SA:n ydinhenkilöt pitkien puukkojen yössä. Seuraavassa kuussa SS muodollisestikin irtautui SA:sta.

Helmikuussa 1936 Gestapo sai valtakunnallisen statuksen. Maaliskuussa muodostettiin leirinvartijajoukko Totenkopfverbände 3 000 miehen vahvuisena. Kesäkuussa Himmleristä tehtiin Saksan kaikkien poliisivoimien pää.

[muokkaa] Sota-aika

Sodan sytyttyä syyskuussa 1939 SS-VT:n vahvuus kohotettiin 8 000:sta 9 000:een. Pääkallojoukkojen jäsenmäärä oli tuolloin 6 500. Edelleen RSHA muodostettiin Heydrichin alaisuuteen. Lokakuussa 1939 luotiin SS-divisioonat Das Reich ja Totenkopf. Himmleristä myös tehtiin saksalaisuuden vahvistamisesta vastuullinen valtakunnankomissaari.

Himmler muodosti kasvaneesta SS:stä järjestön sotilaallisen siiven Waffen-SS:n tammikuussa 1940. Sen vahvuus nousi kesän 1940 100 000 miehestä 150 000:een saman vuoden loppuun mennessä. Hyökkäyksen Neuvostoliittoon alettua kesäkuussa 1941 neljä Einsatzgruppen-tuhontaryhmää seurasi eteneviä joukkoja etsien juutalaisia, kommunisteja ja partisaaneja. Joulukuussa 1941 Waffen-SS:n vahvuus oli jo 230 000 miestä.

Vuoden 1942 helmikuussa WVHA perustettiin pyörittämään SS:n liiketoimintaa. Jo seuraavassa kuussa kaikki keskitysleirit asetettiin sen alaisuuteen. Kesäkuussa Heydrich murhattiin. Elokuussa 1943 Himmler nimitettiin sisäministeriksi.

Kesäkuussa 1944 Waffen-SS:n vahvuus oli noussut 594 000 mieheen. Yleisen SS:n palveluksessa oli 200 000 ja Totenkopfverbände-pääkallojoukkojen riveissä 24 000 henkeä. Seuraavassa kuussa valtakunnan reservijoukkojen (Ersatzarmee) päällikkyys uskottiin Himmlerille. Lokakuussa 1944 Waffen-SS oli lukumääräisesti vahvimmillaan: 910 000 sotilasta jaettuna 38 divisioonaan.

[muokkaa] Sodan jälkeen

Sodan jälkeen SS:ään kuuluminen tiesi vaikeuksia: monissa maissa miehille julistettiin pitkiä vankeutuomioita, osin jopa kuolemantuomioita. Nürnbergin sodanjälkeinen tuomioistuin julisti SS:n rikolliseksi organisaatioksi.

[muokkaa] Tuomiot

Virolaisista 50-60 000 SS-miehistä suuri osa lähetettiin neuvostohallituksen toimesta vankileireille Siperiaan, jossa osa heistä menehtyi. Belgialaisista 43 000 miehestä rintamapalvelussa olleet saivat 4-5 vuoden vankeustuomiot. Alankomaissa annettiin 47 000 tuomiota, yleensä 4-8 vuoden vankeusrangaistuksia, sekä 154 kuolemantuomiota, joista 42 pantiin täytäntöön. Norjalaiset vapaaehtoiset, noin 6 000 miestä, saivat 7-8 vuotta vankeutta, tanskalaisista rivimiehet kaksi vuotta ja upseerit viisi vuotta. Ruotsissa SS-miehet vapautettiin syytteistä, ja Suomessa heitä ei SS-toiminnastaan asetettu lainkaan syytteeseen. Sen sijaan muutamat Lapin sodan puhkeamisen jälkeen saksalaisten eli vihollisen puolella toimineet saivat maanpetostuomioita, esimerkiksi Lauri Törni.

[muokkaa] Yhdysjärjestöt

Vuonna 1951 entiset saksalaiset SS-miehet perustivat keskinäisen avun yhdistyksen, HIAGin (Hilfsgemeinschaft auf Gegenseitigkeit ehemaliger Angehöriger der Waffen-SS). Yhdistys esimerkiksi tuki jäseniään ja heidän perheitään taloudellisesti, pyrki lisämään kuntoutusta, sekä yritti muun muassa julkaisutoiminnalla parantaa mielikuvaa SS-miehistä. Saman tyyppinen yhdistys on Itävallassa toimiva "Kameradschaft IV".

[muokkaa] Waffen-SS

Pääartikkeli: Waffen-SS

Waffen-SS taisteli Wehrmachtin rinnalla ja oli organisaatioltaan sotilaallinen. Monet Waffen-SS:n divisioonat, kuten SS-Leibstandarte Adolf Hitler, Das Reich ja Wiking kuuluivat taisteluarvoltaan Saksan parhaisiin divisiooniin. Väkeä värvättiin myös miehitetyistä maista, liittolaisvalloista ja puolueettomista maista kuten Ruotsista sekä kanssasotijamaa Suomesta.

[muokkaa] Suomalaiset SS:ssä

Pääartikkeli: Suomalainen SS-vapaaehtoispataljoona

Suomalaiset SS-sotilaat kuuluivat 5. SS-panssarikrenatööridivisioona Wikingin eri rykmentteihin: Germaniaan, Nordlandiin ja Westlandiin. Suurin osa suomalaisista palveli Nordland-rykmentin suomalaispataljoonassa. Sotilaat värvättiin Suomesta vapaaehtoisina 1941. Kaikkiaan matkaan lähti 1 200 miestä. Vapaaehtoisille yritettiin muodostaa nimikkoyksikkö 1. maailmansodan aikana Saksassa koulutettujen suomalaisten, Preussilaisen Jääkäripataljoona 27:n mukaan, mutta tämä ei onnistunut. Suomalaisten SS-miesten tappiot olivat raskaat, mikä johtui kovista taistelupaikoista ja suurvalta-armeijalle tyypillisestä suhteellisesta välinpitämättömyydestä rivimiehen henkeä kohtaan. SS:llä oli lisäksi oma suoraviivainen taistelutyylinsä, jolla päästiin usein hyvään ja nopeaan lopputulokseen, mutta tämä näkyi myös suurina upseeri- ja miehistötappioina. Suomalaispataljoonan eteneminen ulottui Malgobekiin saakka, joka sijaitsee noin 100 kilometriä Groznyista länteen. Raskaat tappiot kärsinyt joukko palasi kotimaahan 1943, jonka jälkeen sotilaat sijoitettiin Suomen armeijan eri yksiköihin.

[muokkaa] Muita SS-organisaatioita

SS:llä oli rotututkimuksen ohessa palveluksessaan esimerkiksi Itä-Euroopan kielten ja kulttuurien asiantuntijoita sekä Britteinsaarten kelttikansojen tutkijoita, joiden avulla Saksan oli tarkoitus hyödyntää vähemmistökansallisuuksia Ison-Britannian ja Neuvostoliiton hajottamiseksi sisältä päin. Suureksi osaksi Saksan haltuun joutuneissa Ukrainassa ja Valko-Venäjällä tällä olikin jonkin verran merkitystä, vaikka saksalaisjoukkojen yleinen raakuus pitkälti söikin tavoitellun "separatistisen" edun.

[muokkaa] Kulttuuri ja rituaalit

Monipuolisuutensa ja totalitaarisen maan oloihin nähden yllättävän laajan sisäisen itsenäisyytensä johdosta SS:ää on verrattu muun muassa keskiaikaisiin ritarikuntiin. Himmler pyrkikin luomaan SS:n ydinjoukosta jonkinlaisen "mustan ritariston" omine linnoineen ja sormuksineen.

[muokkaa] Pukeutuminen

Ennen vuotta 1932 SS käytti muuten samanlaista univormua kuin SA, mutta erottui mustalla solmiolla ja pääkallotunnuksella (Totenkopf) varustetulla päähineellä. Sittemmin se siirtyi käyttämään mustaa univormua ja myöhemmin sodan sytyttyä kenttävihreää.

[muokkaa] Katso myös

• Allgemeine SS
• SS-arvot

[muokkaa] Lähteet

• The Penguin Dictionary of the Third Reich (James Taylor & Warren Shaw)
• Mauno Jokipii - Hitlerin saksa ja sen vapaaehtoisliikeet: Waffen-SS suomalaispataljoona vertailtavana (Gummerus, 2002)