Lauri Törni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lauri Allan Törni
Larry A. Thorne
28. toukokuuta 191918. lokakuuta 1965 (46 vuotta)
Vänrikki Lauri Allan Törni
Syntymäpaikka Viipuri
Kuolinpaikka Vietnam
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1939–1941
ja 1941–1944 (Suomi)
1941 ja 1945 (Saksa)
1953–1965 (Yhdysvallat)
Ylin sotilasarvo kapteeni (Suomi, menetetty 1945)
Hauptsturmführer (Saksa)
majuri, postuumisti (Yhdysvallat)
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
talvisota, jatkosota (Suomi)
toinen maailmansota (Saksa)
Vietnamin sota (Yhdysvallat)
Korkeimmat kunniamerkit Mannerheim-risti, II lk (Suomi)

Rautaristi , II lk (Natsi-Saksa)

Legion of Merit (Yhdysvallat)

Lauri Allan Törni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne; 28. toukokuuta 1919 Viipuri18. lokakuuta 1965 Kham Ducin alue, Vietnam) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Hän palveli Suomen armeijassa kapteenina, natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä ja 1945 Hauptsturmführerinä (kapteeni) sekä Yhdysvaltojen armeijassa kapteenina vuodesta 1960. Näin Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi taistelukentillä kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon. Hän kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi.

United States Army Special Forces nimesi Törnin vuonna 2010 1. rykmentin kunniajäseneksi.[1] Joulukuussa 2006 Törni valittiin Suomen Sotilas -lehden lukijaäänestyksessä rohkeimmaksi Mannerheim-ristin ritareista. Ruotsalainen bändi, Sabaton, on tehnyt laulun Soldier of 3 Armies, joka kertoo Lauri Törnistä.

Tausta ja nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lauri Törnin vanhemmat olivat laivuri Jalmari Törni ja Rosa o.s. Kosonen. Perheen esikoispoika oli kuollut vuoden 1918 kesäkuussa isorokkoon. Perheeseen syntyi Laurin jälkeen kaksi tytärtä, Salme Kyllikki (s. 1920) ja Kaija Iiris (s. 1922).

Isä Jalmari toimi Suomen Sokeri Oy:n pienten rahtialusten kapteenina. Törnit asuivat Viipurissa, Hiekan kaupunginosassa vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isä ja kenraali Gustav Hägglundin isoisä. Kolmikerroksisessa talossa oli 16 huonetta, joista osan Törnit vuokrasivat ulkopuolisille. Yhtenä vuokralaisena oli olympianyrkkeilijä Sten Suvion veli, taiteilija Aira Samulinin isä.

Lasseksi kutsuttu[2] Lauri liittyi Viipurin suojeluskuntapoikiin, sisaret Salme ja Kaija taas partiotyttöihin. Aluepäällikkö ja kapteeni Erich Arnickenin suojeluskunnassa pojille annettiin sotilaskoulutuksen lisäksi urheilu- ja liikuntakasvatusta. Lasse pääsi Viipurin reaalilyseoon ja työskenteli loma-aikoina Starckjohannin rautakaupassa. Vuonna 1936 hän kirjoittautui Kauppa-apulaiskouluun, mutta oppiaineet eivät kuitenkaan kiinnostaneet ja hän sai tarpeekseen vuoden kuluttua.

Mottitaistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni ilmoittautui vuoden 1938 kutsunnoissa vapaaehtoisena armeijaan ja astui palvelukseen saman vuoden syyskuun 3. päivänä. Hän palveli konekiväärikomppaniassa ja vannoi sotilasvalansa 8. lokakuuta. Joulukuussa Törni pääsi aliupseerikouluun ja huhtikuun 1. päivästä alkaen hänet komennettiin eläinlääkintäaliupseerikouluun. Varusmiesaika Jääkäripataljoona 4:ssä päättyi 16. marraskuuta 1939, mutta sodan uhan vuoksi talousalikersantti Törni joutui astumaan uudelleen palvelukseen seuraavana päivänä.[3]

Talvisodassa Törni palveli everstiluutnantti Martti S. Nurmen Jääkäripataljoona 4:ssä, jota sanottiin Hiipijäksi. Pataljoona siirrettiin Laatokan pohjoisrannalle 13. divisioonan alueella hyökkääväksi yksiköksi. Se kärsi raskaita miehistötappioita vuoden 1940 tammikuussa ja pataljoonan komentaja menehtyi auto-onnettomuudessa sodan alussa. Seuraava komentaja haavoittui ja menehtyi verenhukkaan kenttäsairaalassa. Uudeksi komentajaksi määrättiin majuri Matti Aarnio, joka myöhemmin sai lempinimen Motti-Matti.

Tammikuun lopulla taisteltiin Koivuselän maastoa hallitsevan Pukitsanmäen omistuksesta. Vihollinen oli saarrettu Rykmentin ja Kitelän motteihin. Sen linjojen takaa taistelupaikkaa lähestyi myös jääkärikapteeni Artturi Nikulan Erillinen pataljoona 8, peitenimeltään "Seinälukki", johon piti saada yhteys.

Törni ilmoittautui vapaaehtoiseksi ensimmäiseen partioonsa vihollisen linjojen taakse. Linjat olivat kenttälinnoitetut ja alueella partioi myös vihollisen hyökkäysvaunuja. Törnin partio pääsi yön pimeydessä vihollisasemien läpi ja saapui Seinälukin tukikohtaan pataljoonan komentotelttaan asti. Kapteeni Nikula ihmetteli, miten he olivat päässeet pataljoonan omien vartiomiesten ohitse. Törni palasi partioineen takaisin aamukahdeksalta ja ilmoitti vihollisasemien ja ErP 8:n sijainnin. Vihollinen sai tykistö- ja kranaattiryöpyn niskaansa.

Seuraavana iltana suomalaiset lähtivät hyökkäykseen. Kykynsä osoittanut Törni komennettiin harhautuspartion johtajaksi. Tämän jälkeen hänet määrättiin Reserviupseerikouluun (RUK). Ennen RUK:n alkua majuri Aarnio määräsi Törnin ruotsinkielisen Erillinen pataljoona 18:n komppanian päälliköksi Länsi-Lemetin motin valtauksen yhteydessä, koska komppanian upseerit olivat haavoittuneet. Törnin sotilasarvo oli arvovaltasyistä upseerioppilas. Suomalaisten hyökkäykset läntisen Lemetin tuhoamiseksi olivat olleet tuloksettomia, mutta nyt motti paloiteltiin kahtia ja vihollinen tuhottiin. Näistä taisteluista Törnin maine sai sotakirjeenvaihtajien ansiosta alkunsa.

Törni komennettiin 5. helmikuuta RUK:n kurssille 45 Niinisaloon. Siellä hänet määrättiin konekiväärijoukkueeseen. Talvisota päättyi 13. maaliskuuta Törnin ollessa vielä RUK:ssa. Upseerikokelaana Törni palveli Jalkaväkirykmentti 12:ssa Virolahdella ja 9. toukokuuta hänet ylennettiin vänrikiksi.

Lauri Törni löysi Virolahdelta ensirakkautensa, rykmentin kanttiinissa työskentelevän ylioppilaan ja lotan Ilona Oeschin, kenraali Lennart Oeschin veljentyttären.

Kohti Petroskoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan SS:n Untersturmführer Törni vuonna 1941.

Suomesta lähti vuoden 1941 keväällä Saksan ja Suomen aseveljeyden nimissä pataljoonan verran miehiä Saksaan SS-divisioona Wikingin riveihin. Törni oli 6. kesäkuuta 1941 alkaen kirjoilla Waffen SS:n suomalaispataljoona Nordostissa. Törni ei puhunut saksaa, eikä paikalla olleiden mukaan myöskään arvostanut saksalaistyyppistä ylenmääräistä ja turhaa "pokkuroimista". Upseerinvakanssin puute johti siihen, että hän palasi Suomeen 30. heinäkuuta 1941.

Hän pyrki ja pääsi 8. elokuuta 1941 joukkueenjohtajaksi ratsumestari Lars Rönnquistin johtamaan kovan joukko-osaston maineen saaneeseen Kevyt Osasto 8:aan. Osasto kuului kenraalimajuri Frans Uno Fagernäsin 1. divisioonaan, joka taisteli Aunuksessa. Törni sai johdettavakseen ensin konekivääri- ja sitten panssarivaunujoukkueen. Karjalan armeijan yleishyökkäys alkoi 4. elokuuta kohti Petroskoita.

Törnin panssarivaunujoukkue ja myös Saksasta palanneen vänrikki Kosti Paukkalan johtama panssariautojoukkue raivasivat tietä ajamalla hyökkäävän osaston edessä. Panssarivaunut eivät kuitenkaan huonon maastoliikkuvuutensa vuoksi kyenneet seuraamaan osaston liikkeitä. Törnin joukkue alistettiin everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen Jalkaväkirykmentti 29:lle, joka kuului eversti Kaarlo "Kylmä-Kalle" Heiskasen 11. divisioonaan. Divisioona eteni kohti Prääsän taisteluita, ja sieltä Matrossan kautta Petroskoihin johtavan päätien tuntumaan. Törnin panssariosasto avusti jalkaväen etenemistä tuhoamalla vihollispesäkkeitä.

Suomalaisten valtaamassa Petroskoissa Törni tapasi uudelleen vanhan ihastuksensa Ilona Oeschin, joka toimi muonituslottana. Tapaaminen jäi lyhyeksi, suomalaisten jatkaessa hyökkäystä Kontupohjan kautta Karhumäelle. Karhumäen taistelujen aikana Törni joutui luovuttamaan vaununsa 1. jääkäriprikaatille, jota komensi kenraalimajuri Ruben Lagus.

Suomalaiset olivat Aunuksessa saavuttaneet tavoitteensa ja asemasota alkoi. Tammikuussa 1942 Törni määrättiin everstiluutnantti Motti-Matti Aarnion Jalkaväkirykmentti 56:n joukkueenjohtajaksi. Törni haavoittui vakavasti hiihdettyään partioretkellä miinaan yöllä 23.3.1942 Malussa. Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumistaan ja hän halvaantui osittain. Maaliskuussa 1942 hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän palasi Seinäjoen sotasairaalasta ylennettynä juhannuksen jälkeen 1942 entiseen osastoonsa 1. komppanian päälliköksi.

Partiomies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni oli innokas partiomies. Maaliskuun lopulla 1942 Törni lähti vänrikki Urho Mölsän ja konepistoolimies Asser Uusi-Jaakkolan kanssa omavaltaiselle sieppausmatkalle, koska vihollisvangeista oli luvassa ylimääräisiä lomapäiviä. Sieppaus ei onnistunut, mutta paluumatkalla Törni hiihti lumipyryssä suomalaisen putkimiinan ansalankaan ja haavoittui. Haavoittumattomina selvinneet Mölsä ja Uusi-Jaakkola siirsivät Törnin ahkioon ja vetivät hänet takaisin suomalaisten puolelle.

Törni pääsi neljässä tunnissa kenttäsairaalaan. Sirpaleita löydettiin oikeasta reidestä, oikeasta kädestä ja kyynärseudusta. Hänet siirrettiin Vaasan sotasairaalaan, jossa hän toipui lähes juhannukseen asti.

Törni pääsi toipumislomalle, jolta hän ei palannut. Viranomaiset ilmoittivat Jalkaväkirykmentti 56:een, että luutnantti Törni oli kadonnut lomallaan. Rykmentin esikunnasta vastattiin, että Törni on ollut etulinjassa jo pitemmän aikaa. Törni oli karannut lomalta rintamalle. Tapaus herätti hilpeyttä rintamalla ja muuallakin. Rykmentti oli asemissa Maaselän kannaksella ja sen kulki Äänisen pohjoisrannalta Poventsasta alkavaa Stalinin kanavaa pitkin.

Sissikomppanian päällikkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni (keskellä) Haukilahden taistelun jälkeen yhteiskuvassa yhdessä Jalkaväkirykmentti 33:n kapteenin Pentti Railion ja luutnantti Holger Pitkäsen kanssa (oikealla).

Vuoden 1943 tammikuussa päätettiin perustaa 1. divisioonaan kaksi sissikomppaniaa, joita salaamistarkoituksessa kutsuttiin jääkärikomppanioiksi. Törni määrättiin toisen sissikomppanian päälliköksi. Seurasi tiukka koulutusvaihe.

Keväällä Törnin sissit tekivät useita lyhyitä partiomatkoja vihollisen puolelle. Vihollista yritettiin härnätä ulos tukikohdista yleensä siinä onnistumatta. Huhtikuussa sissikomppaniat hajotettiin ja kesäkuussa 1. divisioonaan perustettiin partisaanintorjuntaosasto, jonka komentajaksi Törni määrättiin. Osasto teki partioretkiä, järjesti väijytyksiä ja rakensi miinoituksia, etsi desantteja ja varmisti linjojen takaista maastoa.

Joulukuussa Törni sai määräyksen perustaa jääkärikomppanian, jonka rungoksi tuli kesäkuussa perustettu desanttientorjuntaosasto partisaanintorjuntaosastossa ja aikaisemmissa 1 D.:n jääkärikomppanioissa (JR 35 ja JR 56) palvelleet miehet.[4]. Näin syntyi Osasto Törni ja sen virallisena perustamistäivä oli 3. joulukuuta 1943.[5]. Jääkärikomppanian tunnukseksi tuli Törnin jääkäri Olavi Mannosen suunnittelema tunnus, jossa on sinisessä kolmiossa punaisen T-kirjaimen läpi iskevä keltainen salama[6]. Törnin maine oli kova Suomessa ja Neuvostoliitossakin.lähde? "Tuokaa Törni elävänä tai kuolleena, maksamme hänestä kolme miljoonaa Suomen markkaa", Moskovan Tiltu kuulutti eetteriin.[7]

Vuoden vaihteessa komppania majoittui Jouhivaaraan Seesjärven etelärannalle. Helmikuussa komppaniaan saapui pitkä mies Turusta, Mauno Koivisto, myöhemmin tasavallan presidentti. Seesjärven pohjoisrannalle oli sijoitettu Neuvostoliiton 33. hiihtoprikaati ja Jalkaväkirykmentti 55. Neuvostoliittolaiset lähettivät jatkuvasti vahvoja partioita häiritsemään suomalaisia.

Maaliskuun 16. ja 17. päivien välisenä yönä puna-armeijan joukot hyökkäsivät pataljoonan vahvuisella osastolla Seesjärven etelärannalle ja piirittivät suomalaisten tukikohtaa. Paikalle hälytettiin Osasto Törni, joka vastaiskullaan selvitti tilanteen. Noin kolmensadan hengen vihollisosastosta kaatui 82 miestä ja 32 joutui vangiksi. Sotasaaliiksi tuli 58 konepistoolia, viisi liekinheitintä, kaksi pikakivääriä ja muun muassa 115 paria suksia.[8]

Toisen Degtjarev "Emma" -pikakiväärin sai hyökkäykseen osallistunut jääkäri Koivisto. Törnin miehistä kahdeksan kaatui ja 11 haavoittui. II armeijakunnan komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela, välitti ylipäällikkö Mannerheimin ja omat kiitoksensa joukoille. Kiitokset kohdistuivat erityisesti jääkärikomppanialle ja luutnantti Lauri Törnille.[9]

Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa Törnin jääkärikomppania joutui ottamaan vastuun koko Jouhivaaran lohkosta, kun Erillinen pataljoona 14 siirrettiin Karjalankannakselle.[10] Eräässä vastaiskussa komppania tuhosi 60 vihollista.[11]

Osasto Törniä tarvittiin 5. kesäkuuta etelämpänä Sää­mäjärven pohjoispuolella torjumaan kaksi etenevää vihollisrykmenttiä. Lähes kahden vuorokauden taistelujen aikana Törnin osasto tuotti viholliselle satojen miesten tappiot. Jääkärikomppania menetti näissä taisteluissa haavoittuneina, kaatuneina ja kadonneina 31 miestä, joista kolme upseeria.[12]

Mannerheim-risti ja sotimisen loppu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944.[13] "Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas", kirjoitti 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs Mannerheim-risti esityksessään 23. maaliskuuta 1944. Sanoo perusteluissaan.[14] "Talvisodassa ja nykyisessä sodassa hän on useasti osoittanut erityistä urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta.[15] Rohkeutensa ja intonsa ansiosta hän on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilökohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin.[16]

Fagernäsin esitys ritariksi ei tuottanut vielä toivottua tulosta. Uusintaesityksen ritariksi nimittämiseen teki II Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Einar Mäkinen 8. heinäkuuta 1944. Perusteluissaan hän viittaa Fagernäsin esitykseen joiltain osin lisättynä, sekä toteaa: "toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarumainen onnensa ei voine aina jatkua".[11] Vasta tämän uusintaesityksen jälkeen ylipäällikkö nimitti Törnin ritariksi jo seuraavana päivänä. Perusteluissaan ylipäällikkö toteaa, että hänellä on mitä parhaimmat taistelijan ja sissipäällikön ominaisuudet.[11]

Törni ylennettiin kapteeniksi 28. elokuuta 1944. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä astui voimaan 4-5. syyskuuta. Törnin jääkäreiden sota oli lopussa ja kapteeni lähti lomalle. Törni kotiutettiin 3. marraskuuta 1944.

Törni piilotti asealiupseerinsa Arvo Männistön kanssa joukon aseita Enon korpimetsiin. Törnin–Männistön asekätkö tehtiin Törnin aloitteesta, ilman yhteyttä varsinaiseen asekätkentäjuttuun. Miehet veivät metsään kolme laatikollista aseita, kahdeksan ammuslaatikkoa ja 36 käsikranaattia. Mukana oli Mauno Koiviston henkilökohtainen ase, Degtjarev-pikakivääri. Arvo Männistö paljasti asekätkön viranomaisille vuonna 1993. Kätköstä löytynyt Koiviston käyttämä pikakivääri päätyi Sotamuseoon.

Siirtyminen natsi-Saksan puolelle ja maanpetostuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törnin ystävä Solmu Korpela pyysi Törniä tapaamaan kanssaan Arthur Björklundin, joka oli aseveljeyden rikkoonnuttua saksalaisten Suomeen perustaman vastarintaliikkeen edustaja. Törni ja Korpela tapasivat Björklundin Vaasassa ravintola Centralissa. Vastarintaliike pyrki vaivihkaa värväämään suomalaisia upseereita, tarkoituksena oli antaa miehille sabotaasi- ja vastarintakoulutusta Saksan tiedustelupalveluun kuuluvan Sonderkommando Nordin tukikohdassa Saksassa. Mikäli Neuvostoliitto miehittäisi Suomen vastarintaliike nousisi aseisiin Saksan avustamana. Törnin oli tarkoitus toimia koulutuksen jälkeen muiden vastarintamiesten kouluttajana Suomessa. Tuolloin Suomi kävi Saksaa vastaan Lapin sotaa, joten tarjous tarkoitti vihollisen puolelle siirtymistä.[17][18]

Saksan tiedustelupalvelun koulutuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni otti tarjouksen vastaan ja nousi saksalaiseen sukellusveneeseen 22. tammikuussa 1945 yöllä Kristiinankaupungin edustalla avomerellä, jonne he matkasivat kalastusveneellä Blacksnäsin pikkukylästä.[19] Saksaan Heringsdorfiin Törni saapui 28. tammikuuta 1945.[20] Koulutuksen esijakso alkoi jo seuraavana päivänä ja kesti lähes viikon 14-tuntisine oppijaksoineen jotka jatkuivat Stettinissä järjestetyllä kaksiviikkoisella tuhotöihin suunnatulla johtajakoulutuksella.[20] Stettinistä Törni palasi takaisin Heringsdorffiin, missä hän sai opetusta esikuntaupseerin apulaiseksi yhdessä neljän muun suomalaisen SS-upseerin kanssa.[21] Opintojaan Törni jatkoi yhdessä muiden suomalaisten SS-upseereiden kanssa huhtikuun alussa SS-Jagd Verband täydennyskurssilla Neu-Strelizissä, joka kesti yllättäen vain viikon.[22]

Neu-Strelizistä Heringsdorfiin palattuaan suomalaisille kerrottiin, että heidät lähetettäisiin toiminta-alueilleen Ruotsiin, Suomeen ja Neuvostoliittoon. Jatkotoimenpiteitä odotellessaan he jatkoivat vakoilu- ja tiedusteluopintojaan, jotka keskeytyivät, kun perääntyviä saksalaisia joukkoja rupesi sulloutumaan Usedomin saarelle. Sonderkommando Nordin Golf Casinon tilat Heringendorfissa oli luovutettava rintamajoukkojen esikunnalle ja Törni evakuoitiin muiden mukana Flensburgiin lähelle Tanskan rajaa.[23] Ennen lähtöä suomalaisille jaettiin uudet passit, jossa Törnin nimeksi oli merkitty Auli Haapalainen.[23]

Sonderkommando Nordin evakuointi Heringendorfista Flensburgiin kesti junalla viisi vuorokautta, jotka Törniltä kumppaneineen sujuivat ryypiskelyn merkeissä, sillä samaan vaunuun oli lastattu esikunnan viinavarasto. Miehet jäivät juopottelustaan kiinni, mutta selvisivät rankaisematta. Flensburgista komentajakapteeni Alexander Cellarius määräsi suomalaiset vaihtamaan siviilipuvut ylleen ja matkustamaan Tanskan kautta Norjaan, missä heidän tuli ilmoittautua Marinestadt Stadtspolizein Suomi-osastolla SS-Hauptsturmsführer Jouko Itälälle tai luutnantti Arvid Ojastille (entinen Valpon ylietsivä). Ennen matkalle lähtöään suomalaiset osallistuivat pikahäihin, jossa heidän esimiehensä Cellarius vihittiin vakoiluesikunnan kanslistin neiti Helsingiuksen kanssa.[24]

Ryhmän matka Norjaan ei sujunut suunnitellusti vaan he joutuivat väistelemään Tanskasta Saksaan palaavia joukkoja ja lopulta Cuxhavenin ja Hassumin väliselle alueelle maihinnousseita liittoutuneiden joukkoja. He joutuivat palaamaan Kielin kanavalle, josta aloittivat uuden matkan kohti Norjaa. Kohdatessaan brittiläisiä laskuvarjojoukkoja, suomalaiset kertoivat peitetarinansa, jonka mukaan he olivat työskennelleet Saksassa sotateollisuuden palveluksessa ja karanneet juuri Flatowin kokoamisleiriltä. Lisäksi miehet kertoivat haluavansa liittyä britteihin taistellakseen saksalaisia vastaan, mutta tähän brittikomentaja ei suostunut, sillä Britannia oli sodassa Suomen kanssa. Suomalaisjoukko määrättiin jatkamaan matkaansa Tanskaan ja ilmoittautumaan paikalliselle sotilaspoliisille. Ryhmä totteli määräystä ja tanskalaiset sotapoliisit kuljettivat heidät Åbenråhon, jossa luovuttivat miehet Tanskan valtiolliselle poliisille. Kuulusteluiden jälkeen heidät siirrettiin Kööpenhaminaan, jossa he saivat yhteyden Suomen konsulaattiin ja tarvittavat asiapaperit siirtyäkseen Ruotsin puolelle Malmöön. Malmöstä he matkustivat edelleen Osloon, missä ilmoittautuivat Cellariukselta saamansa käskyn mukaisesti Marinestadt Stadtpolizein tukikohdassa. Täältä miehet komennettiin Norjassa toimineeseen suomalaisista muodostettuun SS-komppaniaan, jonka esikuntaan Törni sijoitettiin[25].[26]

Viime vaiheet Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törnin loppuvaiheista Saksan palveluksessa on erilaisia kertomuksia. Erään epätodennäköiseksi arvioidun version mukaan Törni olisi lähtenyt Venäjän-rintamalle johtamaan saksalaista merijalkaväen pataljoonaa ja taisteltuaan siellä olisi lopulta antautunut amerikkalaisille ja brittiläisille joukoille miehineen.[27] Toisen kertomuksen mukaan Törni ei olisi saanut tilaisuutta taistella, vaan olisi suomalaisen toverinsa kera tullut pidätetyksi amerikkalaisen sotilaan toimesta, karannut brittiläiseltä vankileiriltä viikko sodan loppumisen jälkeen ja lähtenyt hakeutumaan Tanskan kautta Norjaan ja lopulta Suomeen.[27]

Tuoreemman selvityksen mukaan Törni, joka oli saanut Haupsturmführerin arvon, kohtasi Pohjois-Saksassa SS-aseveljiensä Solmu Korpelan ja Juhani Sarasalon kanssa kenraali Wilhelm Steinerin joukot. Länsiliittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo kohtaamassa toisensa. Taisteluissa Juhani Sarasalo joutui erilleen kaksikosta. Törni kokosi saksalaisista sotilaista osaston taistelemaan Hagenown sotilaslentokentän lähistöllä puna-armeijaa vastaan, ja saatuaan joukon yhteen Törni antautui yhdysvaltalaisille neuvostoliittolaisten protestoinnista huolimatta. Viikon kuluttua Törni ja Korpela luovutettiin briteille, joille alueen hallinta oli annettu. Lopulta Törni ja Korpela yksinkertaisesti kävelivät ulos vartioimattomasta vankileiristä ja palasivat Suomeen väärillä henkilötiedoilla heinäkuussa 1945.[28]

Anu Vertasen opinnäytetyön mukaan Valpo selvitti Törnin palanneen Saksan sabotaasi- ja vakoilukoulutuksesta vielä Suomeen, mutta Saksan romahtaessa olleen jälleen Saksassa, jossa joutui brittiläiselle vankileirille. Törni karkasi leiriltä ja pakeni Tanskaan, josta hänet palautettiin Ruotsin kautta Suomeen kesällä 1945.[29]

Paluu Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni palasi Suomeen kesällä 1945. Punainen Valpo pidätti Törnin Turussa, mutta hän karkasi kuljetuksen aikana. Viimein Valpo pidätti hänet Helsingissä maaliskuussa 1946. Törni asetettiin turvasäilöön ja myöhemmin syytteeseen. Törni todettiin syylliseksi maanpetokseen ja laittomaan rajan ylitykseen. Hänet tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen,[27] sekä menettämään kansalaisluottamuksensa neljäksi vuodeksi. Vuoden 1947 heinäkuussa Törni pääsi pakenemaan Turun lääninvankilasta, mutta joutui värikkään pakomatkan jälkeen kiinni Oulussa ollessaan matkalla Ruotsiin.

Törni vapautui jo 1948 koeajalle, jota olisi kestänyt vuoteen 1953 ellei presidentti Paasikivi olisi armahtanut häntä 23. joulukuuta 1948.[29]

Törnin suomalainen sotilasarvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti J. K. Paasikivi poisti Törnin 6. lokakuuta 1950 upseeriluettelosta Puolustusvoimien komentaja kenraali Aarne Sihvon esityksestä. Tapaus on herättänyt keskustelua. Sotilasarvo voitiin menettää RL 2. luvun 14a§:n mukaan tilanteessa, jossa syytetty tuomittiin menettämään kansalaisluottamuksensa. Törnin maanpetostuomion osa oli kansalaisluottamuksen menettäminen, johon tuon ajan lainsäädännön mukaan sisältyi automaattisesti myös sotilasarvon menettäminen. Törni oli saanut kansalaisluottamuksensa takaisin kahta vuotta aiemmin armahduksen yhteydessä. Sotilasarvoa ei tuomiossa tai armahduksessa mainita erikseen. Oikeusministeriön mukaan Törnille ei ollut palautettu armahduksessa sotilasarvoa, sillä tätä olisi pitänyt anoa erikseen. Poistaminen upseeriluettelosta oli oikeusministeriön näkemyksen mukaan vain käytännön toimenpide, jolla ei ollut oikeudellista merkitystä.[30]

Ruotsi, kihlaus, Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni päätti lähteä Ruotsiin, jonne ennen häntä useat asekätkentämiehet olivat paenneet. Heitä on myöhemmin kutsuttu Marttisen miehiksi heidän nokkamiehensä, eversti Alpo Marttisen mukaan. Rajan Törni ylitti Torniossa toisen henkilön merimiespassin turvin vanhan upseeritoverinsa, luutnantti Holger Pitkäsen, kanssa. Matka jatkui rautateitse kohti Tukholmaa, jonka lähistöllä upseeritoverit asuivat mm. kreivitär Wera von Essenin huomassa Skoklosterin linnassa.

Ruotsissa Törni kihlautui Marja Kopsin kanssa 1. tammikuuta 1950. Edellä mainittuun tilaisuuteen Törnin asepuvun Suomesta Ruotsiin salakuljetti hänen tuleva vaimonsa.[31] Sittemmin Marja Kops oli erittäin alla päin Törnin matkustettua hieman häiden jälkeen Göteborgista S/S Bolivialla ensin Venezuelaan josta hän matkusti edelleen Yhdysvaltoihin.[32] Odoteltuaan aikansa hän lopulta avioitui espanjalaisen lääkärin kanssa. Marja Kops kuoli vuonna 2000 traagisesti auto-onnettomuudessa. Hän oli jo saanut kuulla vuoden 1999 etsinnöistä Vietnamissa helikopterin maahansyöksypaikalla ja oli kirjoittanut muistokirjoituksen entisen kihlattunsa mahdollisia hautajaisia varten. Osasto Lauri Törni Perinnekillan edustaja luki muistokirjoituksen Marjan toiveen mukaisesti 26. kesäkuuta 2003 Arlingtonissa (Virginia, USA) tapahtuneessa hautajaistilaisuudessa.

Törni saapui Venezuelaan La Guairaan Caracasin ulkosatamaan, missä häntä vastassa oli eversti Motti-Matti Aarnio.[33]

Caracasissa Törni sai loppukesällä 1950 pestin norjalaiseen rahtilaivaan M/S Libre Villaan, jonka määränpää oli Yhdysvallat. Meksikonlahdella Mobilen kaupungin edustalla Alabamassa hän hyppäsi mereen ja ui rantaan. Törni hankkiutui New Yorkiin, jossa asuvien suomalaisten avulla hän sai töitä muun muassa kirvesmiehenä ja siivoojana.

Vuoden 1953 elokuussa Törni sai oleskeluluvan ja seuraavan vuoden tammikuussa hän värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Hän oli 35-vuotias alokas. Törni sai peruskoulutuksen Fort Dixissä New Yorkin osavaltiossa, vuoristo- ja kylmän sään koulutuksen Fort Carsonissa Coloradossa ja syyskuussa 1954 laskuvarjokoulutuksen Fort Benningissä Georgiassa.

Erikoisjoukkojen peruskoulutuksen Törni sai Fort Braggin varuskunnassa Pohjois-Carolinassa. Vuoden 1955 huhtikuussa Törni ylennettiin korpraaliksi ja heinäkuun 26. päivä hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Lauri Allan Törni muutti nimensä Larry A. Thorneksi. Marraskuussa hänet ylennettiin kersantiksi.

Vuonna 1956 Thorne komennettiin Alpo Marttisen suosituksesta viestiupseerikurssille Fort Gordoniin Georgiaan. Valmistuttuaan kurssilta hänet ylennettiin luutnantiksi. Larry Thorne toimi keväästä 1957 alkaen 11. maahanlaskudivisioonan upseerina Bad Tölzissä Saksan liittotasavallassa. Hän jatkoi sotilasuraansa Saksassa 10th Special Forces Groupin riveissä, suoritti Italian alppijääkärikoulun ja esitteli erikoisjoukkojen toimintaa koulutuselokuvassa "Phantom Soldiers".

Vuonna 1962 tammikuussa Pohjois-Iranin vuoristoon syöksyi Yhdysvaltain armeijan de Havilland Otter -lentokone, jossa oli tiedustelulaitteita. Ensisijainen tehtävä oli käskyn mukaan löytää koneen miehistö. Zagros-vuoristossa 4300 metrin korkeudessa sijaitsevalle maahansyöksypaikalle lähetettiin kaksi vuorikiipeilyryhmää, iranilainen ja länsisaksalainen, jotka epäonnistuivat. Kesäkuussa oli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen ja kapteeneiden Larry Thornen sekä Herbert Schandlerin vuoro, kahden A-joukkueen johtajina.

Thorne pääsi paikalle kahdeksan miehen kanssa. Thornen miehet löysivät hylyn ja lähistöltä kahden miehistön jäsenen ruumiit. Osa laitteistosta oli kadonnut, Thorne otti talteen loput ja räjäytti koneen hylyn. Myöhemmin paikalta löydettiin vielä kolmas ruumis.

Vietnam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törni Yhdysvaltain armeijassa

Vietnamissa Thorne taisteli kahteen otteeseen. Ensimmäisellä komennuksella Thorne sijoitettiin ensin Chau Langin tukikohtaan, jossa perusti uuden tukikohdan Tinh Bieniin. Nämä sijaitsivat Vietnamin eteläosassa lähellä Kamputsean rajaa niin kutsutun "Seitsemän vuoren" -alueella ja olivat Thornen johtaman tehokkaan toiminnan ansiosta "piikki Vietnamin kansallisen vapautusrintaman Vietkongin lihassa".

Vuoden 1964 joulukuussa Thorne palasi Vietnamiin palvellen Phuoc Vinhissä, Phu Quocin saarella ja Nha Trangissa. Seuraavan vuoden lokakuussa Thorne osallistui salaiseen Shining Brass -operaatioon, jonka tarkoituksena oli paikantaa Vietkongin sissien käyttämä Hồ Chí Minhin huoltotie. Alkuperäistä lähtöpäivää siirrettiin, koska sää oli sateinen, sumuinen ja vuoret olivat pilvien peitossa. Sään parannuttua hetkeksi aloitettiin operaatio ja kersantti Charles Petryn johtama partio laskettiin toiminta-alueelle. Törniä kuljettanut CH-34 Kingbee -helikopteri jäi odottamaan alueelle partion kuittausta. Kuittauksen saatuaan kopteri suuntasi paluumatkalle. Iltahämärässä ja erittäin huonon lentosään vallitessa Thornen helikopteri törmäsi vuoren seinään ja tuhoutui. Etsinnät olivat tuloksettomia, ja Larry Thorne todettiin kadonneeksi päivämäärällä 18. lokakuuta 1965. Kuolleeksi Thorne julistettiin 19. lokakuuta 1966.

Lentoreitin säätä tiedustelemassa ollut forward air controller -kone (FAC) O-1E "Birddog" katosi myös paluulennollaan Danangiin kahden hengen miehistöineen.

Tinh Bienin tukikohdassa vieraili myös erikoisjoukkojen koulutuksen läpi käynyt kirjailija Robin Moore, jonka menestyskirjan Green Beret päähenkilön "Sven Kornien" esikuvana pidetään Lauri Törniä. Kirjasta on tehty elokuva Vihreät baretit (1968), jossa John Wayne esittää päähenkilöä, eversti Mike Kirbyä. Toteutunut käsikirjoitus on varsin kaukana kirjan tekstistä.

Etsinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Törnin hautakivi Arlingtonin hautausmaalla

Yhdysvaltain Joint Task Force Full Accounting -osaston tehtävänä on etsiä kadonneita sotilaita. Pelkästään Vietnamin sodan jäljiltä on edelleen kateissa toistatuhatta amerikkalaissotilasta. Vuonna 1998 Törnin sisaret saivat tiedon, jonka mukaan Full Accounting -osasto oli mahdollisesti löytänyt paikan, jossa Larry Thornen helikopteri tuhoutui.

Phuoc My -kylän erään metsästämässä olleen asukkaan mukaan ylhäällä vuorilla, vaikeakulkuisessa maastossa, oli tuntematon helikopterihylky. Heinäkuussa 1999 Full Accounting -osasto lähetti paikalle retkikunnan, johon osallistui myös viiden hengen suomalaisryhmä, joukossa Lauri Törnin sisarenpoika lohjalainen Juha Rajala. Onnettomuuspaikka on viidakkovuorella, lähellä Laosin rajaa. Retkikunta joutui lentämään paikalle helikopterilla laskeutumispaikan ollessa muutaman sadan metrin päässä onnettomuuspaikasta.

Tutkimustyötä johti antropologi Dennis Danielson, jonka mukaan helikopteri on syöksyttyään jyrkkään rinteeseen räjähtänyt ja syttynyt palamaan. Paikalta löytyi kovassa kuumuudessa sulanutta alumiinia, ikkunapleksin palasia, patruunoita, luoteja, erilaisia kopterin osia, isoimpana tähtimoottori. Roottorin lavan sarjanumeroista selvisi, että kyseessä oli Törnin helikopteri. Savisesta maaperästä löytyi myös Törnin henkilökohtainen ase, Yhdysvalloissa Swedish K -nimellä kutsuttu ruotsalainen Carl Gustav m/45 -konepistooli. Seulonnassa löytyi myös satoja luun kappaleita ja eurooppalaisittain paikattu hammas.

Miehistön jäännökset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin keväällä 2003. Törni tunnistettiin hammaskartan, kopterin etelävietnamilais-miehistöstä tunnistettiin kaksi DNA:n ja yksi tuntolevyn perusteella. Koska vainajien kaikkia jäännöksiä ei pystytty erottamaan toisistaan, suoritettiin heille yhteishautaus. Tapaus 0174 eli Larry A. Thornen kohtalo oli viimein selvinnyt.

Lauri Törni haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin sotilashautausmaahan. Hautakivi sijaitsee alueella ("section") 60 ja kiven numero on 8136. Törnin muistotilaisuus Suomessa järjestettiin 17.7.2003 Säkylässä, Huovinrinteen varuskunnassa. Hänen nimensä ja syntymä- ja kuolleeksijulistamispäivänsä on myös hakattu Malmin hautausmaalla olevan sukuhaudan hautakiveen.

Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Törnin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3.2004 teräksisen muistolaatan suomalaisen sotasankarin kunniaksi. Laatta on kiinnitetty kallioon parinkymmenen metrin päähän maahansyöksykohdasta, noin 830 metrin korkeuteen.

Onnettomuuspaikan koordinaatit ovat 48 PYB 9455 8960. Paikka sijaitsee Vietnamissa Danangista lounaaseen, Valtatie 14:n varrella, Dak Pecin ja Kham Ducin puolivälissä, noin 12,5 km Laosin rajalta.

Samassa Shining Brass -operaatiossa paluulennollaan lähellä Danangia kadonneen, forward air controller -tehtävissä olleen (FAC) O-1E "Birddog" -koneen onnettomuuspaikka löydettiin jo 1992 paikallisen asukkaan avulla, paikka tutkittiin 1993 ja miehistö tunnistettiin kesällä 2001 (tapaus 0171).

Ristiriitaiset tulkinnat ja käsittely mediassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksessaan Tuntematon Lauri Törni dosentti Juha Pohjonen ja tutkijatohtori Oula Silvennoinen sanovat tuovansa esille uutta tietoa Törnistä. Heidän mukaansa Törnistä on Suomessa annettu virheellinen kuva. Tutkijat kritisoivat eri kirjoittajia siitä, että he ovat rakentaneet Törnistä omien ihanteidensa mukaista sankarimyyttiä ja lakaisseet Törnin kielteisiä piirteitä piiloon.[34]

Teoksessa tuodaan esiin Törnin kaksijakoinen luonne: selvin päin hän oli pidetty, sävyisä ja sulkeutunut, mutta alkoholin vaikutuksesta aggressiivinen, arvaamaton ja jopa ympäristölleen vaarallinen. Kyseisten tutkijoiden mukaan Törniä ei ajanut isänmaanrakkaus tai ihanteellisuus, vaan Törni itsekin kertoi motiiveikseen toiminnanhalun ja sotimisen.[34]

Diplomaatti ja kirjailija J. Michael Cleverley, joka on kirjoittanut Törnistä teoksen Lauri Törni, syntynyt sotilaaksi (2003), kritisoi Pohjosen ja Silvennoisen teosta vähän uutta tietoa esittävänä, virheitä sisältävänä ja asenteellisen valikoivana.[35] Cleverleyn mukaan teos jättää kertomatta senkin, että Yhdysvaltain armeijan komentajat arvioivat Törnin kaikissa puolivuotisarvioissa parhaiden upseeriensa joukkoon ja häntä luonnehdittiin erittäin älykkääksi, korrektisti käyttäytyväksi sekä synnynnäiseksi johtajaksi.[35] Jussi Niinistön mielestä kirja ei tuo esiin mitään uutta Törnistä. Hänen mukaansa ikäviä asioita, kuten Törnin alkoholinkäyttöä tai maanpetostuomiota, ei ole aikaisemmin siloiteltu.[36]

Mauno Koivisto kertoo Törnissä olleen hyvät ja huonot puolensa. Hän oli pidetty esimies, joka ei vaatinut alaisiltaan mitään mitä ei olisi itse tehnyt, ja hän osallistui kaikkeen toimintaan kuten muutkin komppaniassa. Hän oli myös sulkeutunut, vähäpuheinen ja ajoittain riidanhaluinen. Muodollisen kurin puute oli myös ongelma. Koiviston mielestä Törni johti komppaniaa "aika huonosti", toinen sotamies kertoi ihmetelleensä "johdettiinko meitä ollenkaan".[37]

Palvelustiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen armeija

Kunniamerkit:

Yhdysvaltain armeija

Kunniamerkit:

  • Bronze Star [38]
  • Army Commendation Medal[27]
  • Purple Heart (kahdesti) [38]
  • The Legion of Merit [39]
  • Army Good Conduct Medal [38]
  • National Defence Service Medal [38]
  • Vietnam Campaign Medal [38]
  • Vietnam Service Medal [38]
  • Air Medal [39]
  • Combat Infantry Badge [38]
  • Parachute Badge (Master) [38]
  • Distinguished Flying Cross
  • Special Forcesin 1. rykmentin kunniajäsen [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alava, Ali: Erikoisosasto pohjoinen, Karisto: Hämeenlinna 1978 ISBN 951-23-1258-1.
  • Brantberg, Robert: Sotasankarit, Revontuli: Jyväskylä 2000 ISBN 952-5170-11-X.
  • Cleverley, J. Michael: Lauri Törni. Syntynyt sotilaaksi.. suomentanut Juha Väänänen. Keuruu: Otava, 2003. ISBN 978-951-1-20467-1.
  • Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
  • Jokipii, Mauno: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet, SKS: Jyväskylä 2002 ISBN 951-746-335-9.
  • Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet, WSOY: Juva 1994 ISBN 951-0-19802-1.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Purppurasydän 1949–1965, Gummerus: Jyväskylä 2000 ISBN 952-5170-01-2.
  • Kallonen, Kari ja Sarjanen, Petri: Leijonamieli 1919–1949, Gummerus: Jyväskylä 2002 ISBN 952-5170-00-4.
  • Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet, WSOY: Porvoo 1972 ISBN 951-0-00639-4.
  • Lappalainen, Niilo: Aselevon jälkeen. WSOY, 1997. ISBN.
  • Lappalainen, Niilo: Vaarallisilla teillä, WSOY: Juva 1998 ISBN 951-022665-3
  • Pohjonen, Juha & Silvennoinen, Oula: Tuntematon Lauri Törni. Keuruu: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-23648-1.
  • Rönnquist, Lars ja Vuorenmaa, Anssi: Törnin jääkärit, WSOY: Juva 2004 ISBN 951-0-19448-4
  • Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle. Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948. Pro gradu –tutkielma, Historian laitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2005.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Lauri Törni sai kunnianosoituksen USA:n erikoisjoukoilta IltaSanomat. Viitattu 8.9.2010.
  2. Brantberg 2000: 246.
  3. Kallonen, Sarjanen 2002: 30–32
  4. Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 18, 22, 26.
  5. Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 22.
  6. Sotasankari. Tosikertomuksia suomalaisista miehistä. Lauri Törnin tarina. Vuodet 1919–1949. s. 43a
  7. Lappalainen 1998: 105.
  8. Karhunen 1972: 256.
  9. Brantberg 2000: 257–258.
  10. Rönnquist, Vuorenmaa 1993: 49.
  11. a b c Hurmerinta, Viitanen 2004: 419.
  12. Brantberg 2000: 258.
  13. Karhunen 1972: 252.
  14. Hurmerinta, Viitanen 2004: 416.
  15. Karhunen 1972: 253.
  16. Brantberg 2000: 258. (huom! ko. teksti ei ole Fagernäsin esityksestä)
  17. Lappalainen 1997, s. 112-119
  18. Kallonen, Sarjanen 2002, s. 177.
  19. Kallonen, Sarjanen 2002, s. 178.
  20. a b Alava 1978, s. 172-173.
  21. Alava 1978: 173–174.
  22. Alava 1978, s. 174.
  23. a b Alava 1978, s. 175.
  24. Alava 1978, s. 178–179
  25. Jokipii 2002: 161.
  26. Alava 1978: 179–182.
  27. a b c d e f g Cleverley 2003.
  28. Kallonen, Sarjanen 2002, s. 182–186
  29. a b Vertanen 2005, s. 64
  30. KK 5/2004 Viitattu 29.1.2006
  31. Kallonen, Sarjanen 2000: 27.
  32. Kallonen, Sarjanen 2000, s. 29.
  33. Kallonen, Sarjanen 2000, s. 32–33.
  34. a b Antti Pilke: Historioitsija: Lauri Törni sekaantui natsikumouksen ajamiseen Suomeen Yle uutiset. 20.10.2013. Viitattu 20.10.2013.
  35. a b Cleverley, J. Michael: Sotilaan pimeä puoli. (kirja-arviointi) Suomen Kuvalehti, , nro 43/2013, s. 61. Otavamedia Oy.
  36. Tiina Hirsimäki: Niinistö: Lauri Törnin menneisyyttä ei ole siloteltu Yle.fi. 21.10.2013. Yle. Viitattu 3.11.2013.
  37. Mauno Koivisto: ”Lauri Törni”, Koulussa ja sodassa, s. 150-152. Kirjayhtymä, 1998.
  38. a b c d e f g h Kairinen 1994: liite 4.
  39. a b http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=169

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”Lauri Törni: seikkailu vei vakoilijaksi (kirj. Markku Salomaa)”, Minä vakooja: vakoilun ja vastavakoilun vaiettu todellisuus, s. 294-307. Helsinki: Valitut palat - Reader's Digest, 2007. ISBN 978-951-584-771-3. (suomeksi)
  • Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen: Tuntematon Lauri Törni, Otava, 2013 ISBN 978-951-1-23648-1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]