Adolf Ehrnrooth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Adolf Ehrnrooth
9. helmikuuta 190526. helmikuuta 2004 (99 vuotta)
Adolf Ehrnrooth vuonna 1963.jpg
Syntymäpaikka Helsinki
Kuolinpaikka Turku
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Palvelusvuodet 19221965
Ylin sotilasarvo jalkaväenkenraali
Komentajuudet Tst. Os. E 1941
JR 28 1942
JR 7 1942, 19431944
Uudenmaan rykmentti 19441947
Taistelukoulu 19471952
Panssarirykmentti 19521956
1. divisioona 19591960
2. divisioona 19601965
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
talvisota, jatkosota (Karjalankannaksella)
Korkeimmat kunniamerkit 2. luokan Mannerheim-risti
Vapaudenristin suurristi
Miekkaritarikunta
Sukulaissuhteet suku: Ehrnrooth

Adolf Erik Ehrnrooth (9. helmikuuta 1905 Helsinki26. helmikuuta 2004 Turku) oli suomalainen jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari numero 162, josta muodostui viimeisinä vuosikymmeninään sotaveteraanien näkyvä kärkihahmo ja puolestapuhuja. Ehrnroothin vaimo oli tanskalaissyntyinen kreivitär Karin-Birgitte Ehrnrooth (o.s. Schack), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1958. Ehrnrootheilla on kolme lasta, tyttäret Karin ja Eva, sekä poika Hans Adolf, joka niinikään on luonut sotilasuraa, toimien muun muassa Suomen Pariisin suurlähetystön sotilasasiamiehenä.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehrnrooth kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisestä normaalilyseosta Svenska Normallyceum i Helsingforsista vuonna 1922. Hän aloitti Kadettikoulun samana vuonna ja palveli Uudenmaan rakuunarykmentissä eri tehtävissä, muun muassa ratsumestarin virassa päällikkötehtävissä ja myöhemmin Ratsuväkiprikaatissa toimistoupseerina ja toimistopäällikkönä. Sotien aikana ja niiden jälkeen hän toimi eri tehtävissä puolustusvoimissa. Hän haavoittui vaikeasti kesäkuussa 1941 ja joutui läpikäymään pitkän leikkausten sarjan.[1] Ehrnrooth oli taitava ratsastaja ja hän edusti Suomea muun muassa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Ehrnrooth tapasi Suomen kaikki 11 ensimmäistä presidenttiä henkilökohtaisesti.[2]

Sotien aikainen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Ehrnrooth tarkastamassa joukkoja muutama päivä ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä kesäkuussa 1944.

Ehrnrooth aloitti talvisodan sotatoimet Ratsuväkiprikaatin esikuntapäällikön viransijaisena 26.12.1939, missä tehtävässä hän toimi 9.1.1940 saakka. Seuraavana päivänä hän aloitti Kannaksen armeijan III armeijakunnan 7. divisioonan esikuntapäällikkönä, missä tehtävässä hän oli sodan päättymiseen 13.3.1940 saakka. Hänet ylennettiin tehtävässä ollessaan majuriksi 14.1. Jorma Gallen-Kallela, Akseli Gallen-Kallelan poika pelasti sodassa Adolf Ehrnroothin hengen heittäytämällä tämän päälle ja kuolemalla itse luotiin.

Heti sotatoimien päätyttyä ja niin sanotun välirauhan alettua Ehrnrooth aloitti 7. divisioonan esikuntapäällikkönä, missä tehtävässä hän oli 8.9.1940 saakka. Hänet nimitettiin samana päivänä puolustuslaitoksen majurin virkaan, johon liittyi siirto uuteen tehtävään Itä-Suomen sotilasläänin esikuntapäälliköksi. Tehtävää hän hoiti 8.9.1940 seuraavan vuoden 15.6. asti.

Jatkosodan alkaessa Ehrnrooth toimi II armeijakunnan 2. divisioonan esikuntapäällikkönä Karjalankannaksella 15.6.1941–12.5.1942. Täältä hänet siirrettiin taisteluosaston E komentajaksi, missä palvellessaan Ehrnrooth haavoittui vaikeasti Kurkelanjärvellä.

Ehrnrooth ylennettiin everstiluutnantiksi 30.12. ja hänet määrättiin IV armeijakunnan esikunnan erityistehtäviin Karjalankannaksella 13.1.20.1.1942, kunnes hänet määrättiin 2. divisioonan Jalkaväkirykmentti 28:n komentajan sijaiseksi ajalle 10.3.30.3..

Hänen seuraava tehtävänsä oli toimia 2. divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n väliaikaisena komentajana Karjalankannaksella 12.5.20.10., minkä päätyttyä hän palveli 2. divisioonan esikuntapäällikkönä Karjalankannaksella 20.10.–29.1.1943 ja uudelleen 2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n väliaikaisena komentajana 29.1.1943–27.11.1944. Kannaksen sotatoimien loppuvaiheessa hänet ylennettiin everstiksi 6.7.1944. Rykmentinkomentajana torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth joutui pervitiini-piristeen (metamfetamiini) runsaan käytön seurauksena päihdekierteeseen.[3]

Ehrnrooth oli Mannerheim-ristin ritari numero 162.

Sotien jälkeinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan jälkeen Ehrnrooth palveli Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajana 27.11.1944–12.3.1947, missä tehtävässä ollessaan hänet nimitettiin puolustuslaitoksen everstiluutnantin virkaan 30.3.1945 ja puolustuslaitoksen everstin virkaan 1.6.1945. Hänet siirrettiin 12. maaliskuuta 1947 Taistelukoulun johtajaksi, mistä tehtävästä hän siirtyi 21.4.1952 Panssarirykmentin komentajaksi. 1.2.1956 hänet nimitettiin puolustuslaitoksen kenraalimajurin virkaan ja ylennykseen liittyen hänet siirrettiin Pääesikunnan ilmapuolustuksen tarkastajaksi, missä tehtävässä hän oli 13.11.1959 saakka. Samana päivänä hänet nimitettiin puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virkaan ja hänet siirrettiin 1. divisioonan komentajaksi ja edelleen 9.1.1960 2. divisioonan komentajaksi.

Ehrnrooth erosi puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virasta ja 2. Divisioonan komentajan tehtävästä säädetyn eroamisiän perusteella 9. helmikuuta 1965. Jalkaväenkenraaliksi hänet nimitettiin 6.12.1980. Ehrnrooth kuoli 99-vuotiaana 26. helmikuuta 2004 Turun Karinakodissa. Hänet haudattiin talvisodan päättymisen muistopäivänä 13. maaliskuuta 2004 Helsingin Hietaniemen hautausmaalle lähelle Mannerheimin hautaa valtiollisin kunnianosoituksin. Siunaushiekkana käytettiin kenraalin omasta toivomuksesta kristallipullossa säilytettyä hiekkaa, jonka muisteluretkellä olleet sotaveteraanit Pentti Holopainen ja Toimi Olkku olivat vuonna 1993 tuoneet kenraalilleen Äyräpään kirkon raunioilta.[4]

Muutamat kenraalin yksityiset ihailijat tekivät vielä hänen eläessään virallisen esityksen kenraalin ylentämisestä marsalkan arvoon, mutta esitystä ei hyväksytty.lähde?

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Ehrnroothin hauta Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä.

Adolf Ehrnrooth tuli kansalaisten silmissä tunnetuksi vasta aktiiviuransa jälkeen. Hän oli suorapuheinen nationalisti[2], josta tuli 1990-luvulla sotaveteraanien asian tulkki ja sotaveteraaniliikkeen näkyvä keulakuva. Ehrnrooth kannatti Suomen EU-jäsenyyttä. Ehrnrootin sanoman ydin sisältyy hänen usein toistamaansa sanontaan: "Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa." Vielä viimeisessä puheessaan hän vaati Tarton rauhan rajojen palauttamista.

Kenraali Jaakko Valtanen sanoi Ehrnroothin hautajaisissa näin: Anekdootiksikin kelpaava oli hänen vastauksensa television haastattelijan johdattelevaan kysymykseen Suomen markan vaihtumisesta uuteen rahayksikköön. "Ei huolta. Fyrkka kuin fyrkka", vastasi kenraali stadin slangilla. Tulevaisuuteen tähtäävä oli myös eräs hänen usein toistamansa lause: "Ei koskaan enää yksin!".[5]

Muistamisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian kuolemansa jälkeen järjestetyssä Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailussa Adolf Ehrnrooth äänestettiin neljänneksi presidenttien C. G. E. Mannerheimin, Risto Rytin ja Urho Kekkosen jälkeen.

Lappeenrannassa on Adolf Ehrnroothin aukio.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilökuva Adolf Ehrnrooth. Puolustusvoimat.
  2. a b Suuret Suomalaiset, luku Adolf Ehrnrooth
  3. Sisutabletteja. Ylioppilaslehti.
  4. Suuret Suomalaiset, s. 58
  5. Jukka Paarman ja Jaakko Valtasen siunauspuheet. Puolustusvoimat.
  6. Rakuunapäivät Lappeenrannassa. Ruotuväki, 2009, nro 13, s. 16.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karin Ehrnrooth: Isäni oli nuori sotilas / Min fader var en ung soldat - Adolf Ehrnrooth, Ajatus Kirjat 2008, ISBN 978-951-20-7497-6
  • Adolf Ehrnrooth − Marja-Liisa Lehtonen: Kenraalin testamentti, WSOY 1995. (myös Ehrnroothin lukemana äänikirjana)
  • Ulla Appelsin: Adolf Ehrnrooth, Kenraalin vuosisata, Ajatus Kirjat 2001.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adolf Ehrnrooth.