Vilho Rättö
| Vilho Rättö | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. maaliskuuta 1913 Kanneljärvi |
| Kuollut | 21. tammikuuta 2002 (88 vuotta) Anjalankoski |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1944 |
| Taistelut ja sodat | Talvisota, Jatkosota |
| Sotilasarvo | ylikersantti |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
Vilho Rättö (10. maaliskuuta 1913 Kanneljärvi – 21. tammikuuta 2002 Anjalankoski) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari, autoilija ja tuotantomies.
Sotamies Vilho Rättö nimitettiin jatkosodan alussa 3. elokuuta 1941 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi numero 4 ja hän oli ensimmäinen miehistöön kuuluva, jolle myönnettiin Mannerheim-risti. Hän oli tällöin panssarintorjuntatykin ampuja Jalkaväkirykmentti 27:ssä (JR 27).
Myöntämisen perusteina mainitaan Rätön tuhonneen viholliselta vallatun panssarintorjuntatykin putken läpi tähdäten neljä vihollisen panssarivaunua Karjalankannaksen valtauksen aikana, sekä urhoollisuus ja taistelun aikana osoitettu erinomainen neuvokkuus. Erään toisen lähteen mukaan tässä elokuun 1941 taistelussa Rätön tuhoamia tankkeja oli viisi tai kuusi.[1] Jo välittömästi taistelun jälkeen oli 18. divisioonan komentaja eversti Aaro Pajari myöntänyt Rätölle 1. luokan Vapaudenmitalin.
Rättö eteni reservissä ylikersantiksi, joksi hänet ylennettiin 20. marraskuuta 1968.
Mannerheim-ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Puolustusvoimain Ylipäällikkö on myöntänyt sotamies Vilho Rätölle, joka taistelussa 3.8.41 ripeällä toiminnallaan valtasi vihollisen panssaritorjuntatykin ja tällä suuntauslaitteita vailla olevalla tykillä putken läpi tähdäten tuhosi neljä vihollisen hyökkäysvaunua, urhoollisuudesta ja taistelun aikana osoitetusta erinomaisesta neuvokkuudesta Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin.”[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jukka L. Mäkelä, Helge Seppälä: Suomi Taisteli 3, s. 136-139. WSOY, 1978.
- ↑ Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 7.3.2020.
| ||||||||||
