Hans Wind

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hans Wind
1919–1995
Wind-03b.jpg
Lisänimet Hasse
Syntymäpaikka Tammisaari
Kuolinpaikka Tampere
Maa tai osapuoli Suomen lippu Suomi
Palvelusvuodet 1939–1945
Ylin sotilasarvo kapteeni
Joukko-osasto Lentolaivue 24
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Talvisota
Jatkosota
Korkeimmat kunniamerkit Mannerheim-risti (palkittu kahdesti)
Siviiliammatti liikemies

Hans Henrik ”Hasse” Wind (30. heinäkuuta 1919 Tammisaari24. heinäkuuta 1995 Tampere) oli suomalainen hävittäjälentäjä toisessa maailmansodassa ja kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.[1] Wind on Suomen ilmavoimien virallisessa tilastossa toisella tilalla Ilmari Juutilaisen jälkeen 75 varmistetulla ilmavoitolla.

Lentäjänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wind aloitti lentäjäuransa vuonna 1938 vapaaehtoisella lentäjäkurssilla, ja toimi talvisodan aikana 1939–1940 ilmavoimien reserviupseerilentäjänä, muttei konepulan vuoksi päässyt taistelutoimiin. Hän suoritti upseerintutkinnon kesällä 1941, minkä jälkeen hän osallistui jatkosotaan 1941–1944 Hävittäjälentolaivue 24:ssä.

Wind lensi vuosina 1941–1943 Brewster B-239 -hävittäjäkoneella. Vuoden 1944 huhtikuusta haavoittumiseensa asti Windin lentokoneena oli saksalainen Messerschmitt Bf 109.

Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran 31. heinäkuuta 1943 ja toisen kerran 28. kesäkuuta 1944. Hänet ylennettiin kapteeniksi 19. lokakuuta 1943 vain 24-vuotiaana.

Venäläisten suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 Wind pudotti 12 päivässä 30 viholliskonetta.

Haavoittuminen, ero ilmavoimista ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wind haavoittui vaikeasti ilmataistelussa ylivoimaista viholliskonemuodostelmaa vastaan 28. kesäkuuta 1944, mutta onnistui pahasti haavoittuneenakin laskeutumaan vahingoittuneella koneellaan takaisin kentälle, vaikka osa ohjaimista ja mittareista puuttui. Toinen Windin Messerschmittiin ilmataistelussa osuneista tykinammuksista räjähti istuimen selkäpanssarissa ja toinen ohjaamossa. Selkäpanssarin yli vasemmalta tullut tykinammus haavoitti pahoin Windin vasenta kättä ennen räjähtämistään mittaritaulussa. Osuman ampunut kone todennäköisesti oli P-39 Airacobra, joka oli varustettu 37 millimetrin kanuunalla.

Wind toipui sotavammoistaan kohtalaisesti, muttei palannut enää sotatoimiin. Hän erosi ilmavoimista kapteenina vuonna 1945 ja kouluttautui liikealalle, jossa toimi ensin Pieksämäen Vehnämylly Oy:n apulaisjohtajana vuosina 1947–1955 ja sitten Kenkätehdas K Branderin apulaisjohtajana vuosina 1955–1960. Hän toimi myös Linkosuo Oy:ssä johdon projektitehtävissä vuosina 1971–1974.[2]

Hans Wind on haudattu monen muun ritaritoverinsa tapaan Tampereen Kalevankankaalle.[3]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Windin isä oli Frans Henrik Wind ja äiti Elin Irene Emilia Rehnin, joiden lisäksi hänen perheeseensä kuului 11 sisarusta. Windin isä oli ammatiltaan nahkuri.[4]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Windin ja Tor Lindbladin muistomerkki Tammisaaressa.

Hans Windille ja Tor Lindbladille on pystytetty muistomerkki Tammisaareen. Muistomerkki paljastettiin puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta 2001.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
  • Keskinen, Kalevi ja Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 21 – Lentävät ritarit. Espoo: Kari Stenman, 2003. ISBN 951-98751-4-X.
  • Porvali, Seppo ja Wind, Anja: Viimeinen kotka – Hävittäjälentäjä Hans Wind. Revontuli, 2008. ISBN 978-952-5170-86-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Keskinen ja Stenman 2003, s. 12.
  2. WIND Hans (Hasse) Henrik Mannerheim-ristin ritarien säätiö. Viitattu 23.8.2013.
  3. Hurmerinta 2008, s. 293.
  4. Porvali ja Wind 2008, s. 9–10.
  5. Mannerheim-ristin ritarit Hans Wind ja Tor Lindblad Raaseporin kaupunki. Viitattu 1.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]