Olavi Alakulppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olavi Eelis Alakulppi
Olavi Alakulppi jatkosodassa.
Olavi Alakulppi jatkosodassa.
Henkilötiedot
Syntynyt17. heinäkuuta 1915
Rovaniemen maalaiskunta
Kuollut19. elokuuta 1990 (75 vuotta)
Petersburg, Yhdysvallat
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
 Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1939–1940
ja 1941–1944 (Suomi)
1947–1968 (Yhdysvallat)
Taistelut ja sodat talvisota, jatkosota, toinen maailmansota
(Suomi)
Korean sota (Yhdysvallat)
Sotilasarvo kapteeni (Suomi)
everstiluutnantti (Yhdysvallat)
Kunniamerkit 4. lk Vapaudenristi, 4. lk Vapaudenristi tlk, 2. lk Rautaristi, 2. lk Mannerheim-risti, 3. lk Vapaudenristi, Kultainen Lähitaistelumerkki (Saksan armeija), Bronze Star, Good Conduct Medal, National Defence Service Medal, Korean Service Medal, United Nations Service Medal
Mitalit
Suomen joukkueen ensimmäinen vaihto Zakopanen 1939 MM-hiihdoissa. Pauli Pitkänen (vas.) tuo viestiä ja Olavi Alakulppi (oik.) jatkaa kohti viestikultaa.
Suomen joukkueen ensimmäinen vaihto Zakopanen 1939 MM-hiihdoissa. Pauli Pitkänen (vas.) tuo viestiä ja Olavi Alakulppi (oik.) jatkaa kohti viestikultaa.
Maa:  Suomi
Miesten hiihto
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Zakopane 1939 4×10 km
SM-kilpailut
Pronssia Pronssia Lahti 1938 18 km
Yhdysvaltain mestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa East Laconia 1949 11 mailia
Kultaa Kultaa Champ Berlin 1950 11 mailia

Olavi Eelis Alakulppi (17. heinäkuuta 1915 Rovaniemen maalaiskunta – 19. elokuuta 1990 Petersburg, Virginia) oli suomalainen maastohiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari.[1]

Nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakulpin suku on kotoisin Rovaniemen Saarenkylästä. Hänen vanhempansa olivat Elis Heikki Alakulppi ja tämän toinen vaimo sallalainen Senja Törmänen. Pariskunnan mentyä naimisiin 1914 heille syntyi kaksitoista lasta, joista Olavi oli vanhin. Olavi Alakulppi harrasti liikuntaa ja urheilua jo nuorena, suorittaen muun muassa I luokan urheilumerkin ja II luokan voimistelumerkin. Hänen monia eri lajejaan olivat esimerkiksi viisiottelu, suunnistus ja sotilasottelu. Sarjakilpailuihin hän alkoi osallistua 15-vuotiaana. Alun perin Alakulpin päälaji talviurheilussa oli mäkihyppy, ensimmäiseen mäkikisaansa Ounasvaaralla hän osallistui 16-vuotiaana vuonna 1932. Myöhemmin hän osallistui myös yhdistetyn kilpailuihin. Alakulpin ennätykseksi mäkihypyssä jäi 39,5 metriä, joka oli vain puolitoista metriä tuolloista Ounasvaaran ison mäen ennätystä lyhyempi. Alakulppi astui varusmiespalvelukseen Lapin Rajavartiostoon 6. toukokuuta 1935, aliupseerikouluun Joensuuhun hänet määrättiin 1. syyskuuta samana vuonna. Maastohiihtokilpailuissa hän alkoi menestyä juuri varusmiespalveluksensa aikana talvella 1935–1936. Alakulppi kotiutettiin siviiliin 440 päivän jälkeen alikersanttina 18. heinäkuuta 1936. Naimisiin hän meni Eevi Johanna Kinnusen kanssa 19. marraskuuta 1939. Vain kolme päivää myöhemmin hänet ylennettiin kersantiksi.[2]

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakulppi lähti talvisotaan rovaniemeläisen Erillinen pataljoona 25:n (ErP 25) kersanttina Sallan suunnalle, jossa pataljoona liitettiin osaksi osasto Roinista. Talvisodassa Alakulppi johti nimeään kantanutta osastoa, joka taisteli puna-armeijan selustassa Sallan alueella.[3] Hän yleni talvisodan aikana vääpeliksi ja kävi upseerikoulun välirauhan aikana. Luutnantti, 6. divisioonaan kuuluneen Jalkaväkirykmentti 33:n kaukopartiojohtaja Alakulppi nimitettiin 17. heinäkuuta 1942 Mannerheim-ristin ritariksi numero 72. Ritari Alakulppi poseeraa saman vuoden jouluna ilmestyneen Martti Jukolan ja Hugo Valkeapään toimittaman Urheilijan Joulu -lehden (Suomen Urheilulehti nro 47) kansikuvassa.[2]

Alakulppi toimi ritariksi nimittämisensä jälkeen vuosina 1942–1944 Erillisosasto Saussa, joka oli sijoitettu Savukoskelle saksalaislinjojen taakse varmistustehtäviin, lähinnä partisaanien takaa-ajoon. Osastossa hän toimi joukkueenjohtajana ja oli ensimmäisten joukossa muun muassa Seitajärven partisaanien tuhoja tutkimassa sekä takaa-ajossa. 14. huhtikuuta 1944 Alakulppi haavoittui vaikeasti vihollisen tulituksesta Sotatunturissa Savukoskella. Hänet ylennettiin kapteeniksi 23. syyskuuta 1944. Alakulppi osallistui myös Lapin sodan alkuvaiheeseen, muun muassa Olhavan taisteluun.[2]

Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valpo pidätti Alakulpin turvasäilöön 2.9.1945 asekätkennästä epäiltynä.[4] Silloinen kapteeni Alakulppi oli osallistunut aseiden hajavarastointiin Pohjolan suojeluskuntapiirissä. Oulun vankilasta hän karkasi Ruotsiin. Karkaaminen onnistui, kun sairaaksi tekeytynyttä Alakulppia vietiin hammaslääkäriin[5][6]. Ruotsin kautta hän siirtyi Marttisen miesten joukossa Yhdysvaltoihin ja palveli Yhdysvaltain armeijassa vuosina 1947–1968 useissa eri tehtävissä, myös muun muassa Saksassa, Japanissa ja Etelä-Koreassa. Taistelutoimiin hän osallistui Korean sodassa, mutta enimmäkseen hän toimi kouluttajana. Lisäksi hän osallistui muun muassa talvisodankäynnin ruokahuollon ja varusteiden kehitykseen ja kokeiluihin ja toimi hiihdon ja ampumahiihdon valmentajana. Alakulpin ja muutaman muun Marttisen miehen kehittämä oli esimerkiksi Yhdysvaltojen armeijan ensimmäinen ahkio. Yhdysvaltain armeijassa Alakulppi aloitti alokkaana, sittemmin hän palveli muun muassa kersanttina, luutnanttina ja kapteenina. Hän oli myös teknisistä syistä välillä kansalliskaartin kirjoilla. Alakulppi ylennettiin lopulta everstiluutnantiksi 1965, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1. tammikuuta 1968.[2]

Naton tukikohdassa Länsi-Saksassa 1950-luvun loppupuolella komppanianpäällikkönä toimineen Alakulpin henkilökohtaisena autonkuljettajana kerrotaan toimineen varusmiespalvelustaan varusmieskersanttina suorittanut Elvis Presley.[7] Presley palveli pääosin tiedustelujeepin kuljettajana muutaman kuukauden samaan aikaan kuin Alakulppi, mutta ei ollut hänen henkilökohtainen autonkuljettajansa. [2]

Sotilasarvot ja mitalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen armeijassa Alakulpin sotilasarvot ja hänen saamansa mitalit olivat seuraavat:[2]

  • Korpraali 6.12.1935
  • Alikersantti 16.5.1936
  • Kersantti 24.11.1939
  • Vääpeli 15.1.1940
  • Vänrikki 1.7.1940
  • Luutnantti 11.10.1941
  • Kapteeni 23.9.1944
  • 4. lk Vapaudenristi 24.7.1940
  • 4. lk Vapaudenristi tlk 17.10.1941
  • 2. lk Rautaristi 18.12.1941
  • 2. lk Mannerheim-risti nro 72 17.7.1942
  • 3. lk Vapaudenristi 11.11.1944.

Lisäksi Alakulppi sai Saksan armeijan kultaisen lähitaistelumitalin, jonka hänelle luovutti kenraalieversti Eduard Dietl. Yhdysvaltojen armeijassa hänelle myönnettiin seuraavat kunniamerkit:

  • Bronze Star [8]
  • Good Conduct Medal [8]
  • National Defence Service Medal [8]
  • Korean Service Medal [8]
  • United Nations Service Medal (Korea) [8]

Hiihtoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakulppi voitti yhdessä Pauli Pitkäsen, Eino Olkinuoran ja Klaus Karppisen kanssa kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1939 Zakopanessa. Sodan jälkeen hän voitti Yhdysvaltain hiihtomestaruuksia 1949–1950. Hän edusti Yhdysvaltoja hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1950 Lake Placidissa. Suomessa hänen seuransa oli Ounasvaaran Hiihtoseura.[2]

Arvokisat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiihtouransa aikana Alakulppi osallistui seuraaviin arvokisoihin:[2]

Alakulppi toimi pitkään Yhdysvaltojen kansallisen Olympiakomitean jäsenenä. Squaw Valleyssä hän avusti muun muassa selostaja Pekka Tiilikaista ja pääsi itsekin esiintymään radiossa Tiilikaisen jouduttua liikutukseltaan keskeyttämään selostuksensa. Yhdysvaltojen armeijan hiihtovalmentajana hän ikämiehenäkin peittosi kisoissa valmennettavansa.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa ollessaan Alakulppi yritti keräämänsä todistusaineiston ja oman silminnäkijälausuntonsa avulla vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä, mutta turhaan. Savukosken Seitajärven tapauksesta hän kirjoitti oman silminnäkijälausuntonsa. Alakulppi on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle vaimonsa ja kuolleena syntyneen poikansa kanssa. [2] Toinen pojista, Vesa Alakulppi (23. huhtikuuta 1941 Rovaniemi – 14. toukokuuta 1968), kaatui kapteenina Vietnamin sodassa, valmistuttuaan West Pointin sotilasakatemiasta.[9]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Korpraali 6.12.1935
  • Alikersantti 16.5.1936
  • Kersantti 24.11.1939
  • Vääpeli 15.1.1940
  • Vänrikki 1.7.1940
  • Luutnantti 11.10.1941
  • Kapteeni 23.9.1944

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brantberg, Robert: Everstiluutnantti Olavi Alakulppi Robert Brantberg. Arkistoitu 27.10.2007. Viitattu 25.6.2007.
  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.
  • Hurmerinta, Ilmari (toim.): Mannerheim-ristin ritarit: Ritarimatrikkeli. Helsinki: Mannerheim-ristin ritarien säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-3268-0.
  • Kairinen, Paavo A.: Marttisen miehet, WSOY: Juva 1994 ISBN 951-0-19802-1.
  • Kallonen, Kari: Olavi Alakulppi. Sissiluutnantti. Marskin ritari ja maailmanmestari. Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2008. ISBN 978-952-51570-93-1.
  • Kähkönen, Esko: Olavi Alakulppi, Mannerheim-ristin ritari ja kultamitalihiihtäjä. Lapin Kansa, 22. helmikuuta 2007.
  • Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Hurmerinta 2008 s. 41.
  2. ↑ a b c d e f g h i j Kallonen 2008
  3. ↑ Olavi Eelis Alakulppi 10.8.2009. sotapolku.fi. Viitattu 18.4.2023.
  4. ↑ Brantberg
  5. ↑ Uola, s. 265.
  6. ↑ Matti Lukkari: Asekätkentä (3.painos), s. 91–93. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-20593-5.
  7. ↑ yle.fi, 11.2.2010, Elviksen nahkatakki löytyi Sallasta (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ a b c d e Kairinen 1994: liite 4.
  9. ↑ Vesa Juhani Alakulppi 10.8.2009. VirtualWall.org. Viitattu 30.8.2009. (englanniksi)
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olavi_Alakulppi&oldid=21761240”