Aulis Lehtikangas
| Aulis Lehtikangas | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1917 Ruotsinpyhtää |
| Kuollut | 26. joulukuuta 1998 (81 vuotta) Hamina |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1939–1945 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | vääpeli |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| Joukko-osasto | JR 45, JR 4 |
Aapo Aulis Lehtikangas (16. marraskuuta 1917 Ruotsinpyhtää – 26. joulukuuta 1998 Hamina) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 173. Jalkaväkirykmentti 4:ssä joukkueenjohtajana toiminut Lehtikangas nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 21. joulukuuta 1944. Sotilasarvoltaan hän oli nimityshetkellä ylikersantti. Sotien jälkeen Lehtikangas työskenteli maanviljelijänä sekä toimi useissa järjestöissä ja Ruotsinpyhtään kunnanvaltuustossa.[1][2] Hän oli naimisissa ja hänella oli yksi lapsi.[2]
Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtikangas osallistui talvisotaan sotilaspoliisina Karjalan kannaksella. Jatkosodassa hän toimi ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtaja Jalkaväkirykmentti 45:ssä sekä joukkueenjohtaja Jalkaväkirykmentti 1:ssä sekä Jalkaväkirykmentti 4:ssä. Lehtikangas haavoittui jatkosodassa kahdesti, 6. kesäkuuta 1942 Kuuttilahdessa sekä 29. kesäkuuta 1944 Niiniselässä. Hänet kotiutettiin palvelusta 23. tammikuuta 1945.
Mannerheim-ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 21.12.44 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi ylikersantti Aapo Aulis Lehtikankaan.
Ylikersantti Lehtikangas toimi asemasotavaiheen aikana Shemenskissä tukikohdan päällikkönä osallistuen lukuisiin partioretkiin välimaastoon. Näillä retkillä hän hankki yksityiskohtaiset tiedot vihollisen asemista, että lopulta tunsi ne yhtä hyvin kuin omansa. Vihollisen suurhyökkäyksen 9.6.44 alettua osoitti ylikersantti Lehtikangas rauhallisuutta ja harkintaa mitä vaikeimmissa tilanteissa vaikuttaen siten esimerkillään rauhoittavasti ja taistelutahtoa kohottavasti. Kun vihollinen Nurmoilassa 26.6.44 suoritti syvän saarrostuksen ylikersantti Lehtikankaan joukkueen taakse, suoritti hän joukkueensa etumaisena taistellen rohkean läpimurron omalle puolelle. Tässä taistelussa hän mm. kovassa vihollistulessa haki 30 m:n päästä vihollisesta vaikeasti haavoittuneen miehensä ja kantoi tämän omalle puolelle. Tihverissä 28.6.44 ylikersantti Lehtikankaan joukkue oli puolustuksessa hallitsevan tien reunassa vihollisen hyökätessä kolmen hyökkäysvaunun tukemana. Suurten tappioiden alkaessa horjuttaa puolustusta rohkaisi ylikersantti Lehtikangas miehiään kulkemalla uhkarohkeasti ja kuolemaahalveksivasti pitkin joukkueensa ketjua saadenkin miehensä pitämään puoliaan siksi, kunnes hyökkäysvaunut ja niitä seurannut jalkaväki saatiin tuhotuksi. Seuraavana päivänä haavoittui ylikersantti Lehtikangas molempiin jalkoihinsa yrittäessään jälleen hakea haavoittunutta toveriaan vihollisen tulen alaiselta avonaiselta pellolta. Ylikersantti Lehtikangas tunnetaan joukko-osastossaan itseään säästämättömänä ja kylmän harkitsevana, mutta vaatimattomana ja teoistaan kerskumattomana taistelijana.”[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Helsinki: Ajatus, 1994. ISBN 951-9440-28-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hurmerinta; Viitanen 1994 s. 202
- ↑ a b c Mannerheim-ristin ritarien säätiö - Ritarit www.mannerheim-ristinritarit.fi. Viitattu 28.5.2020.
