Mannerheim-risti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mannerheim-risti (yllä 1.lk ja alla 2.lk, Ristikkäiset marsalkansauvat merkitsevät toiseen kertaan myönnettyä II luokkaa)

Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta. Mannerheim-ristin 1. ja 2. luokan ristit kuuluvat Vapaudenristin ritarikuntaan. Ritarikunnan sisäisessä järjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti on toisena Vapaudenristin Suurristin (VR SR) jälkeen. 2. luokan Mannerheim-risti on järjestyksessä neljäs. 1. ja 2. luokan väliin sijoittuu Vapaudenristin 1. luokka rintatähtineen (VR 1 rtk.)

Mannerheim-risti oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin mukaan ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin oma ajatus. Mannerheim halusi kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena - ilman aikaisempaa "luokkajakoa" - antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin. Kunniamerkkiä ei kuitenkaan annettu, saaja nimitettiin kunniamerkin kantajaksi, Mannerheim-ristin ritariksi.

Vuoden 1940 joulukuussa tehtiin lisäys Vapaudenristin ja Vapaudenmitalin kunniamerkeistä 8. joulukuuta 1939 annettuun asetukseen, jolloin sen 4. pykälä totesi: "Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi."

Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin sodan aikana kaksi huomattavaa muutosta. Laki kunniapalkinnon suorittamisesta... 14. toukokuuta 1943, jolla ristiin liitettiin valtion varoista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, joka suuruudeltaan vuonna 1943 vastasi vakinaisessa palveluksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toisena muutoksena 18. elokuuta 1944 lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansioista toistamiseen.

Kaikki Mannerheim-ristin ritarit on kutsuttu itsenäisyyspäivän vastaanotolle vuodesta 1994 lähtien, kun presidentti Ahtisaari kutsui kaikki silloin elossa olevat ritarit puolisoineen juhliin. Ritarit tulevat vastaanotolle ensimmäisinä. Nykyään heitä on elossa enää yksi, Tuomas Gerdt. Ritareista vain Tuomas Gerdt on viime vuosina (2008 - 2010) osallistunut itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Heikki Nykänen ja Onni Määttänen eivät päässeet Linnan juhliin terveydentilansa vuoksi. Vuoden 2007 itsenäisyyspäivän vastaanotolle osallistui kaksi ritaria, lokakuussa 2008 kuollut Pentti Iisalo ja Gerdt. Vuoden 2011 itsenäisyyspäivän vastaanotolle ei osallistunut enää yhtäkään ritaria Tuomas Gerdtin peruttua ilmoittautumisensa. Heikki Nykänen kuoli itsenäisyyspäivää seuranneena päivänä 2011.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mannerheim-ristin ritarit

Mannerheim-ristin ritareita: vasemmalta kapteeni Eero Kivelä, kenraalimajuri Aaro Pajari, kapteeni Juho Pössi, alikersantti Vilho Rättö (1945).

Ensimmäinen ritari oli 5. divisioonan komentaja, eversti Ruben Lagus, nimityspäivä on 22. heinäkuuta 1941. Seuraava ritari oli VI armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela, kolmas 14. divisioonan komentaja, eversti Erkki Raappana ja neljäs jalkaväkirykmentti 27:n panssaritorjuntatykin ampuja, sotamies Vilho Rättö.

1. luokan ritariksi nimitettiin kaksi henkilöä; ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim ja yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs. Mannerheim sai samalla kertaa sekä 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristit 7. lokakuuta 1941 presidentti Risto Rytin ja siihen mennessä nimitettyjen 17 ritarin esityksestä.

Toisen kerran Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin 3. divisioonan komentaja, kenraalimajuri Aaro Pajari, Jalkaväkirykmentti 50:n komentaja, eversti Martti Aho, Hävittäjälentolaivue 24:n lentueen päällikkö, kapteeni Hans Wind ja Hävittäjälentolaivue 34:n ohjaaja, lentomestari Ilmari Juutilainen.

Nimitetyistä ritareista 165 palveli maavoimissa, 19 ilmavoimissa ja seitsemän merivoimissa. Maavoimien ritareista 159 palveli jalkaväessä (näistä 18 panssarintorjunnassa), neljä kenttätykistössä ja kaksi pioneerijoukoissa. Ritariksi nimitettyjen keski-ikä oli 32 vuotta. Lähes puolet ritareista oli syntyisin maanviljelijäperheistä; toiseksi eniten oli virkamiesten ja kolmanneksi eniten liikkeenharjoittajien poikia. Eniten ritareita oli kotoisin Karjalasta, toiseksi eniten Pohjanmaalta ja kolmanneksi eniten Savosta. Neljä ritaria oli syntynyt ulkomailla. Jääkäreitä oli ritareista 20. Suojeluskuntajärjestöön kuului 121 ritaria eli liki kaksi kolmasosaa kaikista ritareista. Nimityshetkellä oli ritareista upseereja 110, aliupseereja 58 ja miehistöä 23. [1]

28 ritariksi nimitettyä kaatui, yksi teki itsemurhan ja yhdeksän kuoli muista syistä jatkosodan aikana. Ensimmäisenä kaatui korpraali Arvid Janhunen, joka kuoli Karhumäen lähistöllä 26. marraskuuta 1941. [2] Viimeinen kaatunut oli kapteeni Paavo Kahla, joka sai surmansa saksalaisten alasampuman lentokoneensa tuhoutuessa Kittilässä 23. lokakuuta 1944. [3]

Seuraavassa ensimmäisenä nimitysnumero, nimen jälkeen sotilasarvo nimityshetkellä (kahdesti nimitettyjen kohdalla jälkimmäisen nimityksen hetkellä), sekä nimityspäivämäärä.

[muokkaa] Sekä 1. luokka ja 2. luokka

[muokkaa] 2. luokka, kahdesti nimitetyt

[muokkaa] 2. luokka, 1941

[muokkaa] 2. luokka, 1942

[muokkaa] 2. luokka, 1943

[muokkaa] 2. luokka, 1944

[muokkaa] 2. luokka, 1945

Joidenkin ritarien kohdalla saattaa eri lähteissä esiintyä kahta eri nimityspäivämäärää. Tämä johtuu eroavaisuuksista komentoesikunnan nimitysesittelylistoihin kirjattujen ja julkaistuissa luetteloissa ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä olevien päivämäärien välillä.

[muokkaa] Lähteet

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.

[muokkaa] Viitteet

  1. Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti, s. 15. Helsinki: Sanoma News Oy, 2011.
  2. Pasi Jaakkonen: Ensimmäisenä kaatui punavankileirin Arvi. Marskin ritarit (2011), s. 68−70.
  3. Marskin ritarit (2011), s. 46.

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Ilmari Hurmerinta: Mannerheim-ristin ritarien säätiö 50 vuotta
  • Seppo Porvali: Marskin ritarit. 191 ihmiskohtaloa
  • Mauri Sariola: Viimeiset ritarit
  • Pentti Iisalo: Ritarivänrikit
  • Tapio Sadeoja (toim.): Marskin ritarit: Ilta-Sanomien erikoislehti 3.11.2011

[muokkaa] Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä