Mannerheim-risti

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mannerheim-risti (yllä 1.lk ja alla 2.lk, Ristikkäiset marsalkansauvat merkitsevät toiseen kertaan myönnettyä II luokkaa)
Mannerheim-risti (yllä 1.lk ja alla 2.lk, Ristikkäiset marsalkansauvat merkitsevät toiseen kertaan myönnettyä II luokkaa)

Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta. Mannerheimin-ristin 1. ja 2. luokan ristit kuuluvat Vapaudenristin ritarikuntaan. Ritarikunnan sisäisessä järjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti on toisena Vapaudenristin Suurristin (VR SR) jälkeen. 2. luokan Mannerheim-risti on järjestyksessä neljäs. 1. ja 2. luokan väliin sijoittuu Vapaudenristin 1. luokka rintatähtineen (VR 1 rtk.)

Mannerheim-risti oli jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin mukaan ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin oma ajatus. Mannerheim halusi kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena - ilman aikaisempaa "luokkajakoa" - antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin. Kunniamerkkiä ei kuitenkaan annettu, saaja nimitettiin kunniamerkin kantajaksi, Mannerheim-ristin ritariksi.

Vuoden 1940 joulukuussa tehtiin lisäys Vapaudenristin ja Vapaudenmitalin kunniamerkeistä 8. joulukuuta 1939 annettuun asetukseen, jolloin sen 4. pykälä totesi: "Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi."

Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin sodan aikana kaksi huomattavaa muutosta. Laki kunniapalkinnon suorittamisesta... 14. toukokuuta 1943, jolla ristiin liitettiin valtion varoista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, joka suuruudeltaan vuonna 1943 vastasi vakinaisessa palveluksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toisena muutoksena 18. elokuuta 1944 lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansioista toistamiseen.

Kaikki Mannerheim-ristin ritarit on kutsuttu itsenäisyyspäivän vastaanotolle vuodesta 1994 lähtien, kun presidentti Ahtisaari kutsui kaikki silloin elossa olevat ritarit puolisoineen juhliin. Ritarit tulevat vastaanotolle ensimmäisinä. Nykyään heitä on elossa enää neljä: Tuomas Gerdt, Pentti Iisalo, Onni Määttänen ja Kaarlo Nykänen. Vuoden 2007 itsenäisyyspäivän vastaanotolle osallistui vain kaksi ritaria, Iisalo ja Gerdt. Määttänen, Nykänen ja tuolloin vielä elossa ollut Taavi Törmälehto kertoivat olevansa estyneitä osallistumaan juhliin. Törmälehto kuoli 15. joulukuuta 2007.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mannerheim-ristin ritarit

Ensimmäinen ritari oli 5. divisioonan komentaja, eversti Ruben Lagus, nimityspäivä on 22. heinäkuuta 1941. Seuraava ritari oli VI armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Paavo Talvela, kolmas 14. divisioonan komentaja, eversti Erkki Raappana ja neljäs jalkaväkirykmentti 27:n panssaritorjuntatykin ampuja, sotamies Vilho Rättö.

1. luokan ritariksi nimitettiin kaksi henkilöä; ylipäällikkö, sotamarsalkka Gustaf Mannerheim ja yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs. Mannerheim sai samalla kertaa sekä 1. ja 2. luokan Mannerheim-ristit 7. lokakuuta 1941 presidentti Risto Rytin ja siihen mennessä nimitettyjen 17 ritarin esityksestä.

Toisen kerran Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin 3. divisioonan komentaja, kenraalimajuri Aaro Pajari, Jalkaväkirykmentti 50:n komentaja, eversti Martti Aho, Hävittäjälentolaivue 24:n lentueen päällikkö, kapteeni Hans Wind ja Hävittäjälentolaivue 34:n ohjaaja, lentomestari Ilmari Juutilainen.

Seuraavassa ensimmäisenä nimitysnumero, nimen jälkeen sotilasarvo nimityshetkellä (kahdesti nimitettyjen kohdalla jälkimmäisen nimityksen hetkellä), sekä nimityspäivämäärä.

[muokkaa] Sekä 1. luokka ja 2. luokka

[muokkaa] 2. luokka, kahdesti nimitetyt

[muokkaa] 2. luokka, 1941

Erkki Raappana
Erkki Raappana

[muokkaa] 2. luokka, 1942

[muokkaa] 2. luokka, 1943

[muokkaa] 2. luokka, 1944

[muokkaa] 2. luokka, 1945

Joidenkin ritarien kohdalla saattaa eri lähteissä esiintyä kahta eri nimityspäivämäärää. Tämä johtuu eroavaisuuksista komentoesikunnan nimitysesittelylistoihin kirjattujen ja julkaistuissa luetteloissa ylipäällikön myöntämistä kunniamerkeistä olevien päivämäärien välillä.

[muokkaa] Lähteet

  • Hurmerinta, Ilmari; Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta - Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, 4. painos. Ajatus kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0.

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Ilmari Hurmerinta: Mannerheim-ristin ritarien säätiö 50 vuotta
  • Seppo Porvali: Marskin ritarit. 191 ihmiskohtaloa
  • Mauri Sariola: Viimeiset ritarit
  • Pentti Iisalo: Ritarivänrikit

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Mannerheim-risti
Henkilökohtaiset työkalut