Pohjanmaa

Historiallinen maakunta Suomessa Pohjanmaa
vaakuna	sijainti
nykymaakunnat alueella	Pohjois-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa kokonaan sekä Etelä-Pohjanmaa ja Lappi

Pohjanmaa (ruots. Österbotten, ”Itäpohja” eli Pohjanlahden itärannikko vastineena Västerbottenille, ”Länsipohja”, johon maakunnan Tornionjokeen rajoittuva osa on historiallisesti kuulunut) on Suomen historiallinen maakunta. Ruotsin vallan aikaan Länsi- ja Itäpohjan raja kulki Kemijoessa, mistä seurauksena Kemi-Tornio -aluetta kutsutaan edelleen Länsipohjaksi (tai Länsi-Pohjaksi). Pohjanmaa käsittää nykymaakunnista Etelä-Pohjanmaan valtaosan, kokonaisuudessaan Keski-Pohjanmaan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjanmaan nykymaakunnan sekä Lapin nykymaakunnan eteläosan, Peräpohjolan. Pohjanmaa rajoittuu lännessä Pohjanlahteen ja Ruotsiin, pohjoisessa historialliseen Lappiin, idässä Venäjään sekä etelässä Karjalan, Savon, Hämeen ja Satakunnan historiallisiin maakuntiin. Laaja Pohjanmaa on omalla tavallaan yhtenäinen alue huolimatta sen alueellisista eroista. Pohjalaisia maisemia luonnehtivat laajat peltoaukeat ja Pohjanlahteen laskevat suomalaisittain suuret joet. Usein näitä maisemia kuvataan sanalla lakea, eteläpohjalaisilla murteilla lakia. Pohjanmaan koillisosissa maasto kuitenkin muuttuu vaaramaisemaksi.

Pohjanmaalla asuu 2000-luvun alussa noin miljoona asukasta eli noin viidennes suomalaisista. Pohjanmaan asukkaita kutsutaan pohjalaisiksi (ei ”pohjanmaalaisiksi”). Eteläpohjalaiset eroavat keski- ja pohjoispohjalaisista murteeltaan. Lisäksi Pohjanmaalla asuu huomattava osa suomenruotsalaisista.

Asutushistoria

Pohjalaista lakeutta Laihialla.

Pohjanmaan kivikautinen asutus sijaitsi silloisella rannikolla, joka nykyisin on jäänyt jokien keskijuoksuille maankohoamisen seurauksena. Rautakaudella Pohjanmaan asutus lienee ollut suomen- ja saamenkielistä, joskin eräät tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että Vaasan seudun kukoistava kulttuuri kansainvaellus- ja merovingiajalla oli ainakin osittain germaaninen. Skandinaavisissa lähteissä esiintyvä arvoituksellinen nimi ”kveenit” saattaa viitata Pohjanmaan asukkaisiin.

Toistaiseksi ei tiedetä, vallitseeko Pohjanmaalla selkeä asutusjatkuvuus rautakaudelta keskiaikaan vai ei. Rautakauden loppuvaiheeseen ajoittuvien arkeologisten löytöjen määrä on toistaiseksi niukka. Siksi monet tutkijat ovat arvelleet, että Pohjanmaa autioitui 800-luvulla, muuttui eräalueeksi ja sai uuden asutuksen vasta 1000- ja 1100-luvuilta lähtien.

Myös pirkkalaiset ja karjalaiset ovat jättäneet jälkiään Pohjanmaan väestöön. Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön arvellaan tulleen Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvulla, minkä jälkeen ruotsinkielinen asutus on levinnyt rannikkoa pitkin pohjoisemmaksi aina Kokkolan korkeudelle saakka. Myöhempinä aikoina on Pohjanmaalle tullut myös hämäläisiä ja savolaisia uudisasukkaita.

Vuonna 1634 Pohjanmaan historiallisen maakunnan alueesta muodostettiin Pohjanmaan lääni ja käsite maakunta lakkautettiin hallinnollisena terminä. Vuonna 1775 Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan lääniin ja Oulun lääniin.

Venäjään kuuluneessa Suomen suuriruhtinaskunnan rajatarkistuksessa 1833 Pohjanmaan alue kasvoi jonkin verran idässä.

Koillisin osa Pohjanmaasta eli silloiset Kuusamon ja Sallan itäosat oli luovutettava Neuvostoliitolle talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940.

Lähteet

• Pieni tietosanakirja

Katso myös

• Suomen asutushistoria

Suomen historialliset maakunnat

Ahvenanmaa | Häme | Karjala | Lappi | Pohjanmaa | Satakunta | Savo | Uusimaa | Varsinais-Suomi