Peräpohjola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peräpohjolan sijainti Suomessa.

Peräpohjola (ruots. Nordbotten[1] tai vanhempi Överbotten) on historiallisen Pohjanmaan pohjoisin osa, jota välillä on pidetty erillisenä maakuntanakin, mutta joka nykyisin luetaan Lapin maakuntaan. Se kuului pitkään Oulun lääniin, mutta vuodesta 1938 se muodosti tuolloin perustetun Lapin läänin eteläosan. Peräpohjolan itäisintä osaa sisältänyt Sallan–Kuusamon alue luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940 ja uudelleen 1944.

Peräpohjolan alueeseen kuuluvat seuraavat kunnat (kaupungit lihavoitu):

Peräpohjolan mukaan on nimetty myös yksi suomen kielen murrealueista, peräpohjalaiset murteet. Siihen kuuluvat kaikki yllä olevat kunnat lukuun ottamatta Ranuaa, joka kuuluu pohjoispohjalaiseen murrealueeseen, ja Posiota, joka kuuluu savolaismurteiden Koillismaan murrealueeseen.

Viime vuosikymmeninä Peräpohjola on kärsinyt pahoista muuttotappioista alueen perinteisten luontoon perustuvien elinkeinojen kuihtuessa. Maakunnan teollisuus on keskittynyt Kemi–Tornion alueelle. Vaikka Peräpohjolan maaperä ja ilmasto eivät sovellu kovin hyvin maataloudelle, sillä on tärkeä asema varsinkin Ranuan, Posion, Sallan ja Tervolan kunnissa. Metsätalouden asema on myös vankka, sillä maakunta on huomattava puuntuottaja sekä paikallisille että muualla Suomessa toimiville puunjalostustehtaille.

Vaikka Peräpohjolaa kutsutaan usein Lapiksi tai Lapin esikartanoksi, sen luonto poikkeaa selvästi pohjoisemman Lapin luonnosta. Peräpohjolan maisemia hallitsevat metsien peittämät vaarajonot ja niiden välissä olevat suuret suot. Vaarajonojen korkeus on 50 ja 200 metrin välillä. Tunnetuimmat vaarat ovat Aavasaksa (242 metriä merenpinnan yläpuolella) ja Rovaniemen vieressä oleva Ounasvaara (204 m). Maakunnan itä- ja luoteisosissa on tuntureita, samaten kuin pohjoisimmassa osassa Tornionlaaksoa. Järvet ovat muodoltaan usein rikkonaisia ja vaarojen ympäröimiä. Järvet jakaantuvat lähinnä valtajokien mukaan joko Kemijoen tai Tornionjoen vesistöihin. Peräpohjola on osa pohjoista havumetsävyöhykettä. Maakunnan länsiosien maapinta-alasta 50–80 % on metsiä ja itäosien pinta-alasta 80 %. Metsien yleisin puu on mänty. Lehtipuuvaltaisia metsikköjä kasvaa aivan maakunnan lounaisosassa. Peräpohjolan soilla kasvaa pieniä mäntyjä, suot ovat laajoja rämeitä tai nevoja. Alueen ilmasto saa vaikutteita pohjoisesta sijainnista. Maataloudelle suotuisin ilmasto on rannikolla. Päivän pituus vaihtelee erittäin paljon vuodenaikojen mukaan, aivan kuten Lapissakin.

Läntisin osa nykyisen Lapin maakunnan tai aiemman Lapin läänin eteläosana määritellystä Peräpohjolasta ei alun perin ole kuulunut historialliseen Pohjanmaan maakuntaan vaan on alkujaan osa Ruotsin historiallista Länsipohjan maakuntaa, josta muu osa vuonna 1809 jäi osaksi Ruotsia, kun Suomi tuolloin tuli osaksi Venäjää ja Suomen ja Ruotsin raja vedettiin Tornionjokea pitkin. Siksi tästä Peräpohjolan läntisimmästä osasta vielä nykyäänkin käytetään myös toisinaan nimiä Länsipohja tai Länsi-Pohja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Österbotten (teoksesta Uppslagsverket Finland 1985) Nykarlebyvyer. Fredrik Liljeström. Viitattu 21.7.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]