Antti Tuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Toimittaja Antti Tuurista on oma artikkeli.
Antti Tuuri
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Syntynyt 1. lokakuuta 1944 (ikä 69)
Kauhava, Suomi
Ammatit kirjailija
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Äidinkieli suomi
Ensiteokset Asioiden suhteet (1971)
Tunnustukset Finlandia-palkinto vuonna 1997, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto vuonna 1985 ja Aleksis Kiven palkinto vuonna 2009.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[1]) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985 ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[2], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1951 Tuuri aloitti kansakoulun Kauhavalla. Tuurin luokkatovereihin kuului muun muassa Jukka Kemppinen.[3] Ylioppilaaksi hän valmistui Vimpelin yhteiskoulusta 1963.[1]

Tuuri valmistui graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972.[1] Teekkareiden Äpy-lehti oli hänen ensimmäisiä julkaisualustojaan.[1] Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa.[1] Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.[1]

Tuuri kertojana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.

Lukuisia filmatisointeja, lähes sata kuunnelmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[4], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[5]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, ja Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, 1999). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjanmaa-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Äitini suku -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellit ja kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumentti- ja kuvateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kertomus järvestä, 1981.
  • Voiman miehet, Suomen Sähkölaitosyhdistys ry., 1986
  • Tie maisemaan, 1992 (yhdessä Pentti M. Valmusen kanssa)
  • Jokivarsien kansa sodassa, 1994
  • Neljännen valtakunnan vieraana, 1995
  • Isoa Inaria kiertämässä. Kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, 1999 (yhdessä Erno Paasilinnan kanssa)
  • Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
  • Eteenpäin katsomisen taito. Tekniikan edistämissäätiö 1949–1999, 1999
  • UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty, 1999
  • Elosta ja maailmasta. Esko Ahon tie Peltolan tuvasta suuriin saleihin, 1999
  • Kuinka kirjoitan romaanin, 2004
  • Tauno Matomäki: Suvipäivänä syntynyt, 2005
  • Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22902-5.
  • Matkoilla Euroopassa. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23703-7.
  • Bospor Express. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26329-6.

Rukajärvi-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmät ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperalibretot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sinapinsiemen, 2001
  • Vierivä kivi, 2008

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Egillin, Kalju-Grímrin-pojan saaga, 1994
  • Poltetun Njállin saaga, 1996
  • Grettir Väkevän saaga, 2003
  • Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja, 2006
  • Orkneylaisten saaga, 2008

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Antti Tuuri Kotimaiset kirjailijat, S-Ö. Otava. Viitattu 19.4.2009.
  2. Kemppinen, Jukka: Skaldit 28.2.2006. Viitattu 18.4.2009.
  3. Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista 14.10.2006. Viitattu 18.4.2009.
  4. Pohjanmaa Elonet. Viitattu 18.4.2009.
  5. Talvisota Elonet. Viitattu 18.4.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]