Ikitie
| Ikitie | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | AJ Annila |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Antti Tuurin romaaniin Ikitie |
| Tuottaja | Ilkka Matila |
| Säveltäjä |
|
| Kuvaaja | Rauno Ronkainen |
| Leikkaaja | Tambet Tasuja |
| Lavastaja | Kalju Kivi |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä | Nordisk Film |
| Ensi-ilta | |
| Kesto | 100 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti, suomi, venäjä |
| Budjetti | 2,9 miljoonaa euroa |
| Katsojat | 145 334 (Suomessa)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ikitie on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut suomalainen historiallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut AJ Annila. Annilan, Antti Tuurin ja Aku Louhimiehen kirjoittama käsikirjoitus perustuu Tuurin samannimiseen romaaniin.[2] Elokuva kertoo amerikansuomalaisista 1930-luvun Neuvostoliitossa. Elokuvan pääosissa ovat Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Hannu-Pekka Björkman, Irina Björklund, Ville Virtanen, Sampo Sarkola, Eedit Patrakka, Jonna Järnefelt, Antti Virmavirta, Emmi Parviainen, Lembit Ulfsak ja Igor Sigov.
Ikitie sai ensi-iltansa 15. syyskuuta 2017. Elokuva sai 13 Jussi-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja miespääosasta.[3] Elokuva voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon ja lisäksi muun muassa parhaan ohjauksen, sekä parhaat nais- ja miessivuosat (Knudsen ja Björkman).[4]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi Ketola asuu perheineen Kauhavalla vuonna 1931. Eräänä yönä Lapuanliikkeen jäsenet hakevat hänet kotoaan ja muiluttavat itärajalle niin kutsuttua ikitietä pitkin, jossa nämä suunnittelevat ampuvansa hänet. Syyksi muiluttajat sanovat maanpetturuuden. Ketola yrittää paeta nuorimman muiluttajan epäröidessä hänen ampumistaan, mutta haavoittuu takaa-ajossa ja menettää tajunsa. Hän herää Neuvostoliitossa, ja NKVD antaa hänelle uuden henkilöllisyyden Jussi Kari. Ketola lähetetään kolhoosiin nimeltä Hopea uuden identiteetin turvin tarkkailemaan, mitä Neuvostoliittoon muuttaneet amerikansuomalaiset ajattelevat neuvostohallituksesta.
Kun kotiinpaluu näyttää mahdottomalta, Ketola aloittaa uuden elämän ja menee myös naimisiin amerikansuomalaisen naisen Saran kanssa. Hän saa Saran kanssa lapsen, mutta elämä kolhoosissa on turvatonta, ja Ketolalta kiristetään jatkuvasti ilmiantoja. NKVD:n värvääjän Kallosen murhattua erään kolhoosin asukkaista pieleen menneen ilmiannon vuoksi, kolhoosin asukkaat ymmärtävät olevansa vaarassa. Tilanne kiristyy jatkuvasti kunnes eräänä yönä syksyllä 1937 NKVD saapuu ja erottaa kolhoosin lapset vanhemmistaan. Rytäkässä Ketolan ja Saran poika Pauli saa surmansa, täysi-ikäiset asukkaat vangitaan ja kolhoosi poltetaan. NKVD kiduttaa Jussia saadakseen häneltä tekaistun tunnustuksen, jossa hän myöntäisi olevansa vakooja. Jussi kieltäytyy antamasta tunnustusta, vaikka nämä kiduttavat hänen vaimoaankin Jussin edessä. Ketola murtuu kuitenkin lopulta, ja kolhoosin asukkaat viedään metsään teloitettavaksi. Muun muassa Ketolan amerikkalainen ystävä John sekä Ketolan vaimo Sara teloitetaan, mutta Kallonen säästää Ketolan hengen viime hetkellä. Ketola pakotetaan töihin toiselle kolhoosille, jonne Kallonen ja joukko NKVD:n upseereita saapuu talvella 1938. Kallonen saapuu tapaamaan Ketolaa, joka uhkaa häntä puukolla. Ketola säästää lopulta Kallosen hengen ja varastaa sen sijaan hänen autonsa. Ketola ajaa varastetulla autolla raja-alueelle ja onnistuu ylittämään rajan Suomeen neuvostoliittolaisten rajavartijoiden estelyistä huolimatta. Suomessa hän tapaa jälleen vanhan perheensä. Epilogissa Saran tytär kertaa omia vaiheitaan kolhoosin polttamisen jälkeen ja kertoo sekä Jussista että siitä, miten hän ei koskaan unohtanut omaa äitiään, vaikka hänet yritettiinkin sulauttaa muiden neuvostokansalaisten joukkoon.
 |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Juonesta ei kerrota puoliakaan. |
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Tommi Korpela | … | Jussi Ketola |
| Sidse Babett Knudsen | … | Sara Ketola |
| Hannu-Pekka Björkman | … | Kallonen |
| Irina Björklund | … | Sofia Ketola |
| Ville Virtanen | … | John Hill |
| Sampo Sarkola | … | Strang |
| Eedit Patrakka | … | Mary, 8 v |
| Jonna Järnefelt | … | Ella |
| Antti Virmavirta | … | Mäki |
| Emmi Parviainen | … | Laina |
| Lembit Ulfsak | … | Novikov |
| Igor Sigov | … | NKVD:n upseeri |
| Helen Söderqvist | … | Martta Hill |
| Rosa Salomaa | … | Mary, 14 v |
| Harriet Toompere | … | Doris Toivonen |
| Jarkko Niemi | … | Karvinen |
Tuotantoryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ohjaus: AJ Annila
- Tuottaja: Ilkka Matila
- Yhteistuottaja: Kristian Taska, Martin Persson, Gunnar Carlsson, Simon Perry
- Executive-tuottaja: Mikko Leino (II), Ari Tolppanen
- Kuvaus: Rauno Ronkainen
- Lavastus: Kalju Kivi
- Leikkaus: Tambet Tasuja
- Äänisuunnittelu: Fredrik Dalenfjäll
Jussi Ketolan esikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussi Ketolan esikuva oli Nestori Saarimäki. Antti Tuuri on kirjoittanut muutamissa kirjoissaan Saarimäestä: Taivaanraapijat (vuonna 2005), Kylmien kyytimies (2007), Ikitie (2011). Nestori oli syntynyt vuonna 1882. Hänen poikansa oli kertonut Tuurille, että ennen sisällissotaa Saarimäki oli ollut Amerikassa siirtolaisena. Kun hän oli palannut Amerikasta Suomeen, hän asui Kauhavalla. Antti Tuurin mukaan ”sisällissodan alkaessa Saarimäki oli omaksunut ajatuksen, että sosialismi on rauhan aate”. Sisällissodan aikana Nestori kieltäytyi osallistumasta taisteluihin, mutta joutui työskentelemään valkoisten puolesta. Saarimäki lähetettiin Tampereelle, missä hän kuljetti ruumiita. Lapuanliikkeen kannattajat järjestivät Nestori Saarimäki kyydityksen, jonka jälkeen hän joutui Petroskoihin, Neuvostoliittoon (kuten romaanin Jussi Ketolakin). Muutaman vuoden kuluttua sieltä ilmoitettiin Suomeen, että Saarimäki oli kuollut keuhkotautiin vuonna 1931. Antti Tuuri ajattelee, että NKVD ei ollut kovin luotettava, "että minulla on vapaus ajatella, että ehkä hän olikin hengissä siellä". Fiktiivisen Jussi Ketolan tarina jatkuu Jussi Karin nimellä, kuten Nestori Saarimäenkin tarina olisi voinut jatkua.[5]
Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Episodi Jesse Raatikainen |
 |
[6] |
| Helsingin Sanomat Miska Rantanen |
 |
[7] |
| Hufvudstadsbladet Sara Ehnholm Hielm |
|
[8] |
| Iltalehti Juho Rissanen |
|
[9] |
| Ilta-Sanomat Tarmo Poussu |
|
[10] |
Festivaaliosallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuonna 2017 Black Nights Film Festival/Competition, Tallinna, Viro; Rakkautta & Anarkiaa, Helsinki, Suomi
- Vuonna 2018 Santa Barbara International Film Festival, Santa Barbara (CA), Yhdysvallat; Seattle International Film Festival, Seattle (WA), Yhdysvallat; Festival international du film d'Arras, Arras, Ranska
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jussit vuonna 2018: paras elokuva; paras ohjaus - AJ Annila; paras kuvaus - Rauno Ronkainen; paras miessivuosa - Hannu-Pekka Björkman; paras naissivuosa - Sidse Babett Knudsen; paras lavastussuunnittelu - Kalju Kivi
- 2018 Anjalankosken elokuvapalkinto – AJ Annila
- 2018 Viitasaaren elokuvaviikko - ”Humanistinen käsi” - AJ Annila
- 2018 Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry - Vuoden elokuvaohjaaja - AJ Annila
- 2018 Suomen Elokuvaajien Yhdistys F.S.C. ry - Vuoden Valo – tunnustuspalkinto – Rauno Ronkainen & Ville Penttilä
- 2018 Santa Barbara International Film Festival, Santa Barbara (CA), Yhdysvallat - Paras pohjoismainen elokuva (Valhalla Award)
- Festival international du film d'Arras, Arras, Ranska - Yleisöpalkinto (5 000 €)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kotimaisten elokuvien katsojaluvut 2018 Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 9.1.2020. Viitattu 12.1.2020.
- ↑ Glad, Laura: Syksyn suurtuotanto Ikitie on väkivaltainen elokuva vaietusta aiheesta – ohjaaja rankimmasta kohtauksesta: ”Se oli mun suurin virhe” Ilta-Sanomat. 15.6.2017. Viitattu 10.9.2017.
- ↑ Jussi-ehdokkaat julki: Ikitie ja Tuntematon sotilas putsasivat odotetusti pöydän Yle. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018. (englanniksi)
- ↑ Strömberg, Jari: Jussi-palkinnot jaettiin – katso tästä voittajat Yle Uutiset. 23.3.2018. Viitattu 25.3.2018.
- ↑ Karhumäki, Antti: Kirjailija Antti Tuuri: Ikitie-elokuvan päähenkilöllä oli esikuva oikeassa elämässä 16.3.2018. Yle. Viitattu 13.1.2020.
- ↑ Raatikainen, Jesse: Ikitie Episodi. 12.9.2017. Viitattu 15.9.2017.
- ↑ Rantanen, Miska: Ikitie vie historian julmalle sivupolulle. Helsingin Sanomat, 15.9.2017, s. B 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2017.
- ↑ Ehnholm Hielm, Sara: Den finska mannens tårar. Hufvudstadsbladet, 15.9.2017, s. 22. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.11.2017.
- ↑ Rissanen, Juho: IL-Arvio: Neuvostoliiton kauhuista kertova kotimainen uutuusfilmi Ikitie on koskettava mutta yllätyksetön Iltalehti. 14.9.2017. Viitattu 15.9.2017.
- ↑ Poussu, Tarmo: Arvio: Ikitie on vuoden toistaiseksi väkevin kotimainen – pistää uuden Tuntemattoman sotilaan koville Ilta-Sanomat. 15.9.2017. Viitattu 15.9.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||