Le Havre (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Le Havre
Elokuvan ranskankielinen juliste.
Elokuvan ranskankielinen juliste.
Ohjaaja Aki Kaurismäki
Käsikirjoittaja Aki Kaurismäki
Tuottaja Aki Kaurismäki
Kuvaaja Timo Salminen
Leikkaaja Timo Linnasalo
Lavastaja Wouter Zoon
Pääosat André Wilms
Kati Outinen
Blondin Miguel
Elina Salo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi, Ranska
Tuotantoyhtiö Sputnik Oy
Sandrew Metronome
Ensi-ilta 17. toukokuuta 2011 Cannesin elokuvajuhlat
9. syyskuuta 2011 Suomi
21. joulukuuta 2011 Ranska
Kesto 103 min
Alkuperäiskieli ranska
Budjetti 3 850 000
(SES 750 000 €)
Katsojat 123 079 (Suomessa 31.1.2012)[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Le Havre [lə avʁ] on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva, jonka ensi-ilta oli 17. toukokuuta 2011 Cannesin elokuvajuhlilla.[2] Suomessa elokuva esitettiin kesäkuussa Sodankylän elokuvajuhlilla. Virallisen Suomen-ensi-iltansa Le Havre sai 9. syyskuuta 2011.

Elokuva kertoo vapaaehtoiseen maanpakoon vetäytyneestä entisestä menestyskirjailijasta, nykyisestä kengänkiillottajasta Marcel Marxista, joka yrittää pelastaa pakolaispojan.[3][4] Elokuvan tapahtumat sijoittuvat pohjoisranskalaiseen Le Havren satamakaupunkiin.

Le Havre on 1992 valmistuneen Boheemielämän ohella toinen Kaurismäen ohjaama ranskankielinen elokuva. Elokuvassa näyttelee myös Kaurismäen koira Laika, joka on hänen elokuviensa vakionäyttelijöitä.[5] Elokuva oli Suomen Oscar-ehdokas.[6] Elokuva sai Jussi-palkintoja kuudessa sarjassa.[7]

Elokuva on kuvattu Le Havressa. Kuvauspaikaksi olisi voinut valikoitua jokin muukin, sillä Kaurismäki oli jo lähdössä pois, kun hän vielä kääntyi tutkimaan yhtä aluetta. Kuvauspaikoista Marcelin asuinseutu, Impasse Real -kadun työläiskortteli, oli purku-uhan alla, ja purkamistöitä saatiin siirretyksi, jotta elokuva voitiin tehdä. Rautatieasema oli lavastettu Rue des Drapiers’lle.[8]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 André Wilms  … Marcel Marx, kengänkiillottaja, entinen kirjailija  
 Kati Outinen  … Arletty  
 Jean-Pierre Darroussin  … komisario Monet  
 Blondin Miguel  … Idrissa, pakolaispoika  
 Elina Salo  … Claire, Le Moderne -baarin emäntä  
 Evelyne Didi  … Yvette, leipuri  
 Quoc Dung Nguyen  … Chang  
 Roberto Piazza  … Little Bob, rocklaulaja  
 Pierre Étaix  … tohtori Becker  
 Umban U'kset  … Mahamat Saleh  
 Laika  … koira  

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päähenkilö Macel Marxin rakas vaimo on joutunut sairaalaan. Hän salaa mieheltään, kuinka vakavaa sairaus on. Yksinäinen mies tapaa laittomasti maahan tulleen pienen pojan, piilottaa hänet viranomaisilta ja järjestää hänelle matkarahat äidin luo Englantiin.[9]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cannesin elokuvajuhlien yhteydessä Le Havrelle myönnettiin kansainvälisen kriitikkoliiton epävirallinen pääpalkinto. Sen lisäksi teos sai ekumeenisen juryn erityismaininnan.[10] Münchenin elokuvajuhlilla Le Havre sai parhaan kansainvälisen elokuvan palkinnon.[11] Lokakuussa 2011 Le Havre sai kansainvälisten elokuvien sarjan pääpalkinnon Chicagon elokuvajuhlilla.[12] Elokuva sai joulukuussa 2011 Louis Delluc -palkinnon, joka jaetaan vuoden parhaalle ranskalaiselle elokuvalle.[13]

Le Havre sai suomalaisen elokuva-alan Jussi-palkintoja kuudessa sarjassa: parhaasta elokuvasta, parhaasta ohjauksesta (Aki Kaurismäki), parhaasta naissivuosasta (Elina Salo), parhaasta käsikirjoituksesta (Aki Kaurismäki), parhaasta kuvauksesta (Timo Salminen) ja parhaasta leikkauksesta (Timo Linnasalo).[7] Huhtikuussa 2012 Le Havre palkittiin Humanismin käsi -palkinnolla Viitasaaren elokuvaviikolla.[14]

Ehdokkuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Havre oli ehdokkaana 2011 Cannesin elokuvajuhlien pääkilpailusarjassa mutta jäi palkinnoitta.[3] Elokuva valittiin Suomen Oscar-ehdokaaksi syyskuussa 2011.[15] Marraskuussa 2011 elokuva asettiin Euroopan elokuvapalkinnon ehdokkaaksi sarjoissa paras elokuva, paras ohjaaja, paras käsikirjoittaja ja paras miespääosa. [16] Tammikuussa 2012 Le Havre sai eniten ehdokkuuksia Jussi-palkintoihin, yhdeksän kappaletta. Elokuva oli ehdokkaana sarjoissa paras elokuva, ohjaus, miessivuosa, naissivuosa, käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, lavastus ja pukusuunnittelu.[17] Tammikuussa 2012 Le Havre asetettiin myös ehdokkaaksi kolmessa kategoriassa ranskalaisen César-palkinnon saajaksi. Ehdokkuudet ovat sarjoissa paras elokuva, paras ohjaus ja paras lavastus.[18]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Veli-Pekka Lehtonen arvioi elokuvan ensiesitystä Cannesin festivaaleilla toukokuussa 2011 todeten elokuvan olevan tyyliltään uskollinen Kaurismäen aiemmalle tuotannolle. Tämä ilmenee kuvien maalauksellisuudessa ja vähäliikkeisyydessä sekä pelkistetyssä näyttelijätyössä. "Siinä näkyy vahvana myös ranskalaisen elokuvan perinne ja elokuvan perustarina on osin rinnakkainen mykän elokuvan klassikolle, Chaplinin pojalle", totesi Lehtonen.[19]

Filmi sai Cannesin-ensiesitysviikollaan kehuja myös kansainväliseltä lehdistöltä. Varietyn Leslin Felperin totesi: "Le Havre on yhtämittaista nautintoa, ja elokuva sekoittaa äreitä ja iloisia nuotteja saumattomasti taidolla, joka yltää Kaurismäen parhaiden koomisten töiden tasolle." Screenin Jonathan Romney puolestaan arvioi teoksen kutittelevan erityisesti ranskankielisiä katsojia, mutta Akin ihailijat ympäri maailmaa saavat olla taivaissa. Hollywood Reporterin Kirk Honeycutt kirjoitti: "Cannesin kilpailun elokuvista on moneksi, mutta harvoin niitä voi kuvailla puhtaiksi nautinnoiksi. Kaurismäen Le Havre on tuo harvinainen poikkeus."[20]

Nyt-liitteen elokuva-arvostelija Matti Rämö arvioi ulkomaille siirtymisen olleen Kaurismäelle hyväksi. Le Havre on hänen mukaansa Kaurismäen parhaita elokuvia, jonka hengessä ja kuvissa se näkyy. Laitakaupungin valojen ahdistuneisuuden tilalla on elämäniloa. Poistututtuaan liiankin tutuilta helsinkiläiskulmilta Kaurismäki on kriitikon mukaan löytänyt uusia ajattomia maisemia. "Löydöksensä hän koristelee värikkäillä yksityiskohdilla ja upottaa koko komeuden ajattomalta kuulostaviin ranskalaisiskelmiin", Rämö kirjoittaa.[21]

Viiden kriitikon muodostama tuomaristo Nyt-liitteessä antoi elokuvalle keskiarvon 4,2/5.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotimaisten elokuvien katsojaluvut 2012 Viitattu 31.1.2012.
  2. Cannes 2011: Aki Kaurismäen ranskankielinen Le Havre nähdään tiistaina Suomen Kuvalehti. 12.5.2011. Viitattu 17.5.2011.
  3. a b Kaurismäki jälleen ehdolla Cannesissa Yle Uutiset. 14.4.2011. Yleisradio. Viitattu 14.4.2011.
  4. Järvi, Antti: Aki Kaurismäen uusi elokuva tavoittelee Cannesin pääpalkintoa. Helsingin Sanomat 15.4.2011, s. C 2.
  5. Episodi.fi, viitattu 16.12.2011
  6. Le Havre odotetusti Suomen Oscar-ehdokkaaksi
  7. a b Yle: Kaurismäen Le Havre kahmi Jussi-palkintoja
  8. Janne Toivonen: Kaurismäen katoava Le Havre. Helsingin Sanomat, 23.9.2011, s. D 1.
  9. Elokuva itse
  10. Kaurismäki voitti kriitikkopalkinnon Cannesissa HS.fi. 21.5.2011. Viitattu 22.5.2011.
  11. Aki Kaurismäki palkittiin Münchenissä Yle.fi. 4.7.2011. Viitattu 4.7.2011.
  12. Suomalaisfilmeille pääpalkintoja Chicagon elokuvajuhlilla Yle.fi. 15.10.2011. Yleisradio. Viitattu 16.10.2011.
  13. Kaurismäen Le Havre voitti Ranskan keskeisen elokuvapalkinnon HS.fi. 16.12.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 16.12.2011.
  14. Aki Kaurismäki palkittiin Humanismin kädellä 31.3.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2012.
  15. Kaurismäen Le Havre odotetusti Suomen Oscar-ehdokkaaksi Helsingin Sanomat. 14.9.2011. Viitattu 15.9.2011.
  16. Aki Kaurismäki ja Le Havre ehdolla Euroopan elokuvapalkintojen saajiksi Yle Uutiset. 5.11.2011. Yle.fi. Viitattu 5.11.2011.
  17. Kaurismäen Le Havre vei eniten Jussi-ehdokkuuksia HS.fi. 11.1.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.1.2012.
  18. Kaurismäen Le Havre ehdolla César-palkinnon saajaksi Yle.fi Uutiset. 27.1.2012. Yleisradio. Viitattu 27.1.2012.
  19. Veli-Pekka Lehtonen: Cannesin ensireaktiot Aki Kaurismäen uutuuteen positiivisia HS.fi. 17.5.2011. Viitattu 17.5.2011.
  20. Elokuva-alan lehdet ylistävät. Ilta-Sanomat, 19.5.2011, s. 29.
  21. Rämö, Matti: Vielä on toivoa. Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 9.9.2011, nro 36, s. 14.
  22. Kriitikon valinta. Tv-Nyt, Nyt-liite/Helsingin Sanomat, 9.9.2011, nro 36, s. 20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]