NKVD

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NKVD:n tunnus.

NKVD (ven. Народный комиссариат внутренних дел, Narodnyi komissariat vnutrennih del Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?), sisäasiainkansankomissariaatti (käytännössä sisäasiainministeriö) perustettiin Neuvosto-Venäjälle vuonna 1918. Aluksi sen tehtäviin kuuluivat maan sisäiset asiat, mm. poliisitoimi, mutta salaisen poliisin, Tšekan seuraaja GPU toimi sen osana 1922–23.

Venäjän NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin Neuvostoliiton NKVD. Tällöin myös GPU:n seuraaja OGPU siirtyi osaksi NKVD:tä saaden uudeksi nimekseen Valtion turvallisuuspäähallinto, lyh. GUGB. 1930-luvulla Josif Stalinin johtaman suuren terrorin aikana NKVD nousi valtioksi valtion sisällä ja sen lonkerot ulottuivat syvälle yhteiskuntaan koskien kaikkia elämänalueita. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se teloitti ja vei Gulag-vankileireille miljoonia ihmisiä[1]. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä urakoitsijana suuriin julkisiin rakennushankkeisiin, kuten Stalinin kanavan rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja.lähde?

Salainen poliisi toimi aktiivisesti myös ulkomailla. GUGB:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. GUGB:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940.

Toisen maailmansodan aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin maa-armeijalle ja laivastolle. Valtiollinen turvallisuus erotettiin omaksi Valtion turvallisuuskansankomissariaatiksi, lyh. NKGB. Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon, NKGB:stä sekä maa-armeijan ja laivaston turvallisuusosista tuli uudelleen GUGB ja osa NKVD:tä. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin taas NKGB:ksi sekä Smeršiksi (smert špionam - kuolema vakoojille). Sodan aikana Stalin käytti salaisen poliisin yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen väestön pakkosiirtojen toteuttamiseen.

NKVD toimeenpani sodan aikana useita vankiteloituksia, kuten Katynin joukkomurhan. Sodan jälkeen se hallinnoi miehitetyssä Saksassa NKVD:n erikoisleirejä.

Vuonna 1946 Neuvostoliiton kansankomissariaatit nimettiin ministeriöiksi, jolloin NKGB:stä tuli valtion turvallisuusministeriö, lyh. MGB ja NKVD:sta sisäasiainministeriö, MVD. Ne liitettiin jälleen yhteen 1953 Stalinin kuoltua, mutta erotettiin lopullisesti 1954, jolloin perustettiin Valtion turvallisuuskomitea (lyh. KGB) ministeriön sijaan. Sisäministeriölle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat. [2]

NKVD:n univormujen "aselajiväri", eli arvomerkkien taustan ja lakin osien väri, oli tummahko sininen. Lakin päällys oli kokonaisuudessaan tätä väriä ja siksi NKVD-miehiä kutsuttiin puhekielessä "sinilakeiksi".[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Stephen Weir: Maailmanhistorian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana (History's Worst Decisions and the People Who Made Them, 2008) Suom. Veijo Kiuru Schildts 2010. s. 138
  2. TL's History of the Ch.K.-OGPU-NKVD-KGB (englanniksi)
  3. NKVD:n ja MVD:n päähineet Under the Red Star (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Butler, Rupert: Neuvosto-Venäjän mustat vuodet: Salainen poliisi tsaarinajoista nykypäivään. (Stalin’s instruments of terror: Cheka, OGPU, NKVD, KGB from 1917 to 1991, 2006.) Suomentanut Päivi Paju. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-147-3.
  • Solženitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo 1918-1956: Taiteellisen tutkimuksen kokeilu, kirjat 1-3. (Arhipelag GULAG) Suomentanut Esa Adrian. Tukholma, Tampere: Wahlström & Widstrand, Kustannuspiste, 1973, 1976, 1978. ISBN 91-46-12142-0, ISBN 951-95191-5-7, ISBN 951-95192-7-0.