Gulag
Tätä sivua ei ole Gulag tai GULag (ven. Главное управление лагерей, ГУЛаг, Glavnoje upravlenije lagerej, eli leirihallitus, leiriasioiden keskusvirasto) oli Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin NKVD:n osa, joka hallinnoi ojennustyöleirejä. Näille leireille lähetettiin kielletystä poliittisista toiminnasta tuomittuja. Yleisesti leireille tuomittujen tehtävänä oli rakentaa taloja tai yleisiä liikenneyhteyksiä kuten kaupungeissa metroja, maaseudulla isoja rautatieyhteyksiä tai patoja kuten myös erilaisia kanavia. Jotkin lähteet pitävät Gulagin yhtenä alkuperäisenä kehittäjänä Naftali Frenkeliä.[1][2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Järjestelmän synty
Ensimmäiset vankileirit perustettiin heti vallankumouksen alussa vuonna 1918, ensimmäisten joukossa perustettiin Nizhni Novgorodiniin, erääseen tyhjillään olevaan nunnaluostariin.[3] Varsinainen yksi ensimmäisistä ojennusleireistä perustettiin Solovetskin luostarin saarelle, siellä olevaan vanhaan munkkiluostariin.[4] Solovetskin saarelta käsin erikokoisia leirejä perustettiin aluksi Vienan Karjalan alueelle kymmeniä eri tarpeisiin. Yksi tunnetuimmista ja suurimmista Karjalassa olevista ojennustyöleireistä oli Vienanmeren kanavatyömaa (joka tunnettiin aikaisemmin Stalininkanavana), jonka rakentamisaikana kuoli eri lähteiden mukaan noin 250 000 ihmistä sen rakentamisen kuluneena kahdenkymmenen kuukauden aikana. [5] [6] [7]
Ojennustyöleirejä syntyi kaikkialle entisen neuvostoliiton alueelle. Leirit nimettiin yleensä paikkakunnan mukaisesti kuten mm. SvirLag (Syvärin leiri), UthLag (Uhta), SevZhelDorLag (pohjoisen rautatien leiri)[8] tai saatettiin tyhjentää kokonainen kaupunki alkuperäisistä asukkaista ja perustaa tilalle ojennustyöleiri (BAMLAG)[9]
[muokkaa] Poliittiset vangit
Gulagin ojennustyöleireille tuomittiin yleensä poliittisesta kumouksellista toiminnasta tuomittuja henkilöitä. Henkilöitä jotka olivat saaneet tuomion neuvostoliiton rikoslain 58. pykälän mukaan.[10] Tuon pykälän mukaisen tuomion saattoi saada kuka tahansa, milloin tahansa ja mistä vain. Myös oli tavallista että tuon tuomion saanut ihminen sai vielä rangaistuksen lisäksi tietyn pidennyksen joka tarkoitti että entinen vanki ei saanut mennä tiettyihin kaupunkeihin vasta kun aikajakso oli loppunut.[11]Toisen maailmansodan jälkeen monet entiset sotavangit saivat tuomion "synnyinmaan pettämisestä" ja joutuivat siten ojennustyöleireille useiksi vuosiksi.[11] Tavallista oli myös että kun oli tuomittu kerran 58. pykälän mukaan saattoi tulla tilanteita jossa tuomion kärsittyään sai lisätuomion, joka saattoi olla huomattavasti pidempi kuin ensimmäinen. Useasti tapahtui myös niin että vangit eivät päässeet ollenkaan leiriltä ulos vapauteen kun tuli lisätuomio. [12] Gulag alkoi kutistua Stalinin kuoleman jälkeen. Kurin pettäminen johti muun muassa Ekibastuzin ja Kengirin leireissä kapinoihin, joiden kantavina voimina olivat balttilaiset ja ukrainalaiset vangit.lähde?
[muokkaa] Kriminaalit
Stalinin aikaisille ojennustyöleireille oli ominaista, että "oikeista" rikoksista tuomitut kriminaalivangit, jotka kutsuivat itseään rehvastelevalla nimellä blatnyje/блатные (sanasta blat/блат = "sisäpiirin vaikutusvalta"), olivat ns. sosiaalisesti läheisinä (sotsial'no blizkie/социально-близкие) selvästi etuoikeutetummassa asemassa kuin poliittiset vangit, joita nimiteltiin mielellään vihollisiksi tai fasisteiksi. Kriminaalivankien suussa heidän nimensä oli fraijer/фрайер, alkujaan jiddišistä tai saksan rikollisslangista, Rotwelschistä, itäeurooppalaisiin kieliin levinnyt sana, joka tarkoittaa rikollisen uhria tai prostituoidun asiakasta, "pokaa". Nimitys viittaa siihen, että "fraijerin" ryövääminen tai raiskaaminen oli venäläiselle ammattirikolliselle rutiinia, eivätkä vanginvartijatkaan tohtineet sitä estää. Rikollisten ja alamaailman alakulttuuri sulautuikin käytännössä osaksi vankiloiden kulttuuria ja säännöstöä, ja sellaistakin esiintyi, että kriminaalivanki yleni vanginvartijaksi..
Gulagilla on luonnollisesti ollut vaikutuksensa myös Venäjän kirjallisuuden historiaan. Esimerkiksi runoilija Osip Mandelstam kuoli Gulagissa. Gulagin vankien elämää ovat sittemmin kuvailleet teoksissaan monet venäläiset kirjailijat, Solženitsynin lisäksi muun muassa Varlam Šalamov, Jevgenija Ginzburg, Lev Kopelev ja Andrei Sinjavski. Puolalaisista Gulag-kuvauksista merkittävin on Gustaw Herling-Grudzińskin monille kielille käännetty Inny świat ("Toinen maailma").
[muokkaa] Lähteet
- Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo:(Arhipelag GULAG) 1918-1956 Taiteellisen tutkimuksen kokeilu. Tampere: Kustannuspiste Oy, 1976. ISBN 951-95191-5-7.
- Arvo Tuominen: Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933-1939. Helsinki: KKn laakapaino, 1957.
- Ismo Parkkonen: Vesitiet:Stalinin kanavalla kuoli yksi vanki jokaista metriä kohti (PDF) (verkkolehti) Joulukuu. 2007.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III s.60
- ↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, Luku Stalinin kanavalla Karjalassa. s 41
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III s.14
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III Luku Arkkipelagi kohoaa merestä.. s.19
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III s.84
- ↑ Arvo Tuominen "Kremlin kellot" s.50 luettelee että hänen laskujensa mukaan siellä kuoli enintään 200 000 vankia
- ↑ Parkkonen Ismo: "josta menehtyi yli 200 000 eli yksi vanki jokaista valmistunutta kanavametriä kohti", viitattu 9.1.2010
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III s.56
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III Luku: Arkkipelagin perusta s.115 Kirjailija kuvailee TSESARREVITSH-nimisen kaupungin muuttumisesta vankileiriksi.
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III Luku: Poliittisten asemasta s.229
- ↑ a b Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa IIIs.232
- ↑ Aleksandr Solzhenitsyn, Vankileirien saaristo, osa III,Luku Luovutettuasi nahkasi anna toinen s.298-299
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Memorial - leirivankien muistoa vaalivan yhdistyksen kotisivut (venäjäksi)
- GULAG valokuva-albumi (liettuaksi)
