Vorkuta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vorkuta
(Воркута)
Вӧркута, Vörkuta
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Vorkutan kaupunkipiirikunta Komin kartalla, alla kaupungin sijainti.
Vorkutan kaupunkipiirikunta Komin kartalla, alla kaupungin sijainti.

Vorkuta

Koordinaatit: 67.5036°N, 64.0629°EKoordinaatit: 67.5036°N, 64.0629°E

Valtio Venäjä
Tasavalta Komi
Kaupunkipiiri Vorkutan kaupunkipiiri
Perustettu 4. tammikuuta 1936
Kaupungiksi 1943[1]
Hallinto
 – Pormestari Valeri Budovski
Väkiluku 71 000
Aikavyöhyke UTC+3
 – Kesäaika UTC+4
Postinumero 169900– 169945[2]
Suuntanumero(t) +7 82151[3]
Kaupunkipiirin tiedotussivusto (venäjäksi)

Vorkuta (komiksi Вӧркута, Vörkuta, ven. Воркута, Vorkuta) on kaivoskaupunki Pohjois-Venäjän kivihiilikentillä Komin tasavallan ikiroutavyöhykkeellä, 160 kilometriä Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella.[1]

Se sijaitsee Euroopan koillisimmassa kulmassa Petšorajoen Usa-haaran haarajoen äärellä Uralvuorten pohjoispään länsipuolella. Pohjoinen jäämeri sijaitsee vajaan 200 kilometrin päässä koillisessa. Lännessä ja pohjoisessa Vorkuta rajoittuu Nenetsian autonomiseen piirikuntaan, idässä Tjumenin alueeseen, etelässä ja lounaassa Intaan.[4] Etäisyys Syktyvkariin on linnuntietä 904 kilometriä[1], rautateitse 1 030 kilometriä. Kunnollista ympärivuotista maantieyhteyttä ei tasavallan pääkaupungista ole.[4]

Yleisesti Vorkuta tunnetaan etenkin siellä neuvostoaikana olleesta vankileiristä.

Vorkutan väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 perustetun Vorkutan kaupunkipiirikunnan pinta-ala on 24 200 neliökilometriä. Kaupungin lisäksi siihen kuuluu 8 taajamaa ja 7 kylää. Kaupungissa on 69 000 ja kaupunkipiirikunnassa 110 600 asukasta (vuonna 2010).[5] Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 71,6 % on venäläisiä, 10,8 % ukrainalaisia, 3,6 % tataareja ja 2,1 % valkovenäläisiä.

Oppilaitos Vorkutassa.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakkotyöllä ylläpidetyt hiilikaivokset perustettiin 1930–1931[4] ja 1932 Vorkutan pakkotyöleiri sai alkunsa. Se oli yksi Neuvostoliiton suurimmista leireistä (gulag).

Neuvostoliiton johtaja Stalin teki Vorkutasta suuren vankileirin jo 1930-luvun kuluessa, mutta sen merkitys kasvoi huomattavasti toisen maailmansodan aikana, kun vuonna 1941 pakkotyöläiset rakensivat Komin läpi rautatien näin yhdistäen keskellä tundraa olevan Vorkutan muuhun maailmaan. Rautateitse siihen yhdistettiin muut lähiseudun keskitysleirit, ja Vorkutasta tuli kaupunki 1943. Sen jälkeen se oli Euroopan puoleisen Neuvostoliiton tärkein gulag ja Petšoran alueen pakkotyöleirien hallinnollinen keskus.

Sodan jo loputtua Neuvostoliitto kiristi otettaan valloittamissaan Baltian maissa ja paljon ihmisiä pakkosiirrettiin 1945–1949 Siperiaan ja Pohjois-Venäjälle tuhansien kilometrien päähän kotoaan. Muun muassa tuhansia virolaisia siirrettiin kotimaastaan Vorkutaan ja lähiseuduille. Heihin kuului muun muassa sittemmin tunnetuksi tullut kirjailija Jaan Kross. Vankileirien olot olivat hirvittävät, ja talvisin lämpötilat saattoivat laskea –60 asteeseen. Vuonna 1953 eräällä leirillä vangit nousivat kapinaan, jonka NKVD ja Puna-armeija verisesti tukahduttivat. Kuitenkin kun Stalin samana vuonna kuoli ja valta Moskovassa siirtyi hänen seuraajilleen, alettiin vankileirien saaristoa hiljalleen karsia ja vankeja vapauttaa. Virolaiset pääsivät palaamaan Vorkutasta kotimaahansa 1954–1956 ja 1960-luvulle tultaessa Vorkutan useimmat vankileirit oli suljettu. Näyttää tosin siltä, että tiettyjä vankeja pidettiin siellä vielä 1980-luvullekin tultaessa.lähde?

Vankileiriajan jälkeen Vorkutasta tuli melko tavallinen tundran kaivoskaupunki, jossa oli parhaimmillaan yli 200 000 asukasta. Tunnetuin kaupungissa syntynyt on nykyisin Ranskaa edustava shakkimestari Andrei Sokolov. Vorkutan kaivosteollisuus alkoi hiipua Neuvostoliiton hajotessa lähinnä toiminnan kalleuden takia. Kaivostyöläiset ovat sen jälkeen usein menneet lakkoon maksamattomien palkkojen vuoksi. Eräänkin kerran hiilikaivostyöläisille ei maksettu mitään yli vuoteen.lähde?

Viime vuosikymmenten aikana kaupungin väkiluku on laskenut voimakkaasti (vuonna 1990 kaupunkipiirissä asui 217 000 henkeä).[6]

Venäläinen Mi-8 helikopteri Vorkutan lentoasemalla

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vorkutan maantieverkko on paikallinen, sillä ei ole yhteyttä esimerkiksi tasavallan pääkaupunkiin eikä Uralin itäpuolelle.[4] Kaukaa lounaasta, Arkangelin alueen Kotlasista johtava 1 700 kilometriä pitkä, aikoinaan paljolti pakkotyöläisten voimin rakennettu rautatie on kaupungin avain ulkomaailmaan. Radasta lähtee Vorkutan kaupungin lounaispuolella sivuhaara myös Uralin taakse Jamalin Nenetsian Labytnangiin Objoen länsirannalle.[7] Lisäyhteyksiä tuo myös Vorkutan kaupungin lentokenttä, josta voi lentää valtion tukemilla lennoilla paitsi tasavallan sisäisiä lentoja, Mi-8 kopterilla myös pienemmille paikkakunnille.[8]

Elinkeino- ja kulttuurielämää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ul. Leninan jouluvaloja Vorkutan kaamoksessa

Kaupunki on merkittävän hiilikaivosalueen keskus. Siellä toimii Pietarin kaivosinstituutin haarapiste. Kaupungissa on muun muassa konealan yrityksiä, sementtitehdas ja rakennusmateriaalien tuotantolaitos. Korkeakulttuuria tarjoaa esimerkiksi teatteri, nukketeatteri ja historiallinen museo.[1]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Rislakki: Vorkuta! (WSOY, 2013)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Goroda Rossii: Vorkuta Goroda Rossii (1994) kirjan Vorkuta-artikkelin nettiversio. Viitattu 23.4.2012. (venäjäksi)
  2. Respublika Komi: Potštovnyje indeksy Viitattu 23.4.2012. (venäjäksi)
  3. Respublika Komi: Telefonnyje kody Viitattu 23.4.2012. (venäjäksi)
  4. a b c d Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  5. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2010 g. 2010. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Viitattu 12.1.2011. (venäjäksi)
  6. Vorkutan tilastoa
  7. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  8. Transport system of the Republic of Komi Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 23.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]