Labytnangi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Labytnangi
(Лабытна́нги)
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Jamalin Nenetsian sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Labytnangi

Koordinaatit: 66.66104°N, 66.37940°EKoordinaatit: 66.66104°N, 66.37940°E

Valtio Venäjä
Piirikunta Jamalin Nenetsia
Kaupunkipiiri Labytnangin kaupunkipiiri
Perustettu 1890lähde?
Kaupungiksi 1975[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 22 km²
Väkiluku (2010) 26 936[2]
Aikavyöhyke UTC+6
Postinumero 629400– 629410[3]
Suuntanumero(t) +7 34992[4]

Labytnangi (ven. Лабытна́нги) on kaupunki Jamalin Nenetsian piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Obin länsirannalla 20 kilometriä Salehardista luoteeseen.

Labytnangin rautatieasema

Kaupungissa on Mikunin ja Vorkutan väliseltä rautatieltä haarautuvan sivuradan pääteasema, laivalaituri.[1][5][6] Salehardin lentokenttä Ob-joen toisella puolella palvelee myös Labytnangia. Kesäisin sinne oli lauttayhteys, talvella linja-autoyhteys (jäätie).[1][5] Siltayhteyttä Ob-joen yli kuitenkin rakennetaan ja sen käyttöönottoa on suunniteltu vuodeksi 2012.[7]

Labytnangin kaupunki muodostaa kaupunkipiirin, joka on piirikunnan alainen itsenäinen kuntatason hallinnollinen alue. Asukkaita kaupungissa oli 26 936 henkeä (vuonna 2010).[2]

Kaupungin nimi juontuu hantin kielen sanoista lapyt naŋk ”seitsemän lehtikuusta”.lähde?

1800-luvun alussa paikalla oli pieni nenetsiasutus.[1] Keväästä 1947 syksyyn 1948 seudulle rakennettiin rautatietä Neuvostoliiton turvallisuuspoliisin Gulag-ojennusleirin työvoimalla Komin tasavallan Tšymistä Ural-vuoriston länsipuolelta.[8] Rautatien valmistuttua vuonna 1948 perustettiin puutavaran lastausasema. 1960-luvulla alettiin hyödyntää seudun maakaasuesiintymiä. Vuonna 1975 Labytnangin taajamasta tuli kaupunki.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 235. Goroda Rossii-kirjan artikkelin verkkoversio. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  3. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Potštovnyje indeksy Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  4. Jamalo-Nenetski avtonomnyi okryg: Telefonnyje kody Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  5. a b Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  7. Схема развития объектов транспорта, путей сообщения, информатики и связи регионального значения Jamalin nenetsien autonomisen piirikunnan aiempi virallinen sivusto, adm.yanao.ru. Viitattu 2.5.2012. (venäjäksi)
  8. Obski ITL (NKVD:n Obski ITL-pakkotyöleirin tietoja) ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 2013-03-05. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]