Komin tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Komin tasavalta
Республика Коми
Коми Республика
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Komin sijainti Venäjän federaation kartalla
Komin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 61.6683°N, 50.8347°E

Valtio Venäjän lippu Venäjä
Federaatiopiiri Luoteinen
Perustettu Auton. alue 22. elokuuta 1922[1]
Komin ASNT 5. joulukuuta 1929[1]
Tasavalta 26. toukokuuta 1992
Kansallislaulu Komin tasavallan kansallislaulu
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Syktyvkar (235 006 as.)[2]
 – Suurin kaupunki Syktyvkar
 – Päämies Vjatšeslav Gaizer[3]
 – 1. varapäämies A.L. Tšernov[4]
Pinta-ala 416 800 [5] km²
Väkiluku (2010)  ([6]) 901 189
 – väestötiheys 2,16 as/km²
Kielet komi ja venäjä
BKT (2010) 352 334,5 milj.RUB[7]
(eli 0,94 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 390,966 kRUB,
noin 9 578 EUR[8] (eli 149 % Venäjän keskiarvotasosta)
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 11
 – ISO 3166 RU-KO
www.rkomi.ru
Aikavyöhyke UTC +3[9][10]

Komi eli Komin tasavalta (ven. Республика Коми, Respublika Komi, komiksi Коми республика, Komi respublika) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Euroopan koillisosassa pääasiassa Petšoran vesistöalueella Uralvuorten länsipuolella. Alueeltaan Komin tasavalta on 1,2 kertaa Suomen kokoinen. Pääosa alueesta on havumetsää, taigaa. Pohjoisessa on tundraa ja koillisessa ikiroutaa. Joet halkovat Komin maisemaa keskeisenä luonnonpiirteenä. Mannerilmaston talvi on ankarampi ja selvästi pidempi kuin Suomessa. Pakkaskausi kestää etelässä puoli vuotta ja Komin koillisosissa 2/3 vuotta.[11]

Komin väestö kasvoi neuvostoaikana merkittävästi ja alue venäläistyi. Kaivostyöhön ja rautateiden rakentamiseen tuotiin tekijöitä osin pakolla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja muuttorajoitusten poistuttua Komin väkiluku on pudonnut 30 %, suhteellisesti eniten Luoteis-Venäjän alueista. Vuoden 2013 alussa Komin asukasluvun arvioitiin olevan vajaa 881 000.[12] Väestön enemmistön muodostavat venäläiset (62 %) ja komit (22 %).[13]

Luonnonrikkauksia on paljon. Erityisesti öljyvarojen, kivihiilen ja erilaisten malmien hyödyntäminen sekä metsäteollisuus ovat nostaneet Komin bruttokansantuotteen 1,5 kertaiseksi Venäjän keskiarvoon nähden. Liikenneverkko on vielä puutteellinen, mutta sitä kehitetään Komin ja sen naapurialueiden luonnonrikkauksien hyödyntämisen ja sosiaalisten tarpeiden vuoksi.[14][15]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komi rajoittuu pohjoisessa Nenetsiaan, koillisessa Jamalin Nenetsiaan, idässä Hanti-Mansiaan, kaakossa Sverdlovskin alueeseen, etelässä Permin aluepiiriin, lounaassa Kirovin alueeseen ja lännessä Arkangelin alueeseen.

Komin pinta-ala on 416 800 km², joka on 2,8 % koko Venäjän pinta-alasta.[5] Komin suurimmat pituudet ovat: lounaasta koilliseen 1 275 km, pohjoisesta etelään 785 km ja idästä länteen 695 km.[16]

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uralvuoristoa Vorkutassa.

Komi on enimmäkseen matalakumpuista tasankoa. Alueesta 79 % kohoaa alle 200 metriin merenpinnasta. Tasavallasta 18 % nousee 200-500 metriin ja vain 3 % yli 500 metriin merenpinnan tasolta.[11] Komin itäosassa sijaitsee Uralvuoristo,[16] joka kohoaa Komin puolella yli 1 800 metriin, vaikka vuoriston korkein huippu Narodnaja jää hiukan Hanti-Mansian puolelle.[17][18] Muita korkeita vuoria ovat Telpos (1 617 m) ja Halmer-Ju (1 363 m). Tasavallan luoteis- ja keskiosan kautta kulkee Timanin selänne eli Timanvuoret.[16] Ural- ja Timanvuoristojen välissä on Petšoran alanko ja Komin länsiosa kuuluu Mezenin–Vytšegdan tasankoon.[16] Aivan Komin eteläisimmät osat kuuluvat Pohjois-Venäjän selänteen ylänköalueeseen.

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komi on suurten jokien ja lukuisten pienten järvien maa. Sen pinta-alasta 1,5 prosenttia on vesistöjä.[16] Komin alueella on noin 70 000 pientä järveä. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 4 300 km². Suurimmat järvet ovat Jamozero (31,1 km²), Sindorskoje (28,5 km²) ja Kosminskoja (12,6 km²).[19]

Komin merkittävimmät joet ovat Petšora ja Vytšegda.[19] Petšora saa alkunsa tasavallan kaakkoisosasta Uralilta ja virtaa Komin itä- ja pohjoisosan halki Nenetsian puolelle pohjoiseen.[20] Siitä on Komin alueella 1 570 kilometriä,[19] mikä on 87 prosenttia joen koko pituudesta. Komin alueesta 63 prosenttia kuuluu Petšoran valuma-alueeseen,[19] josta suurin osa, noin 81 prosenttia, sijaitsee Komin alueella. Petšoran merkittävimmät sivujoet Komin alueella ovat 565 kilometriä pitkä Usa ja 531 kilometriä pitkä Ižma.[20]

Vytšegdan valuma-alue kattaa Komin etelä- ja lounaisosan.[20] Timanvuorilta alkunsa saava Vytšegda virtaa 920 kilometrin[19] matkan Komin alueella ennen siirtymistään länteen Arkangelin alueelle, missä se yhtyy Vienanmereen laskevaan Vienanjokeen. Vytšegdan merkittävimmät sivujoet ovat 499 kilometriä pitkä Vym ja 487 kilometriä pitkä Sysola, joka yhtyy pääjokeen tasavallan pääkaupungin Syktyvkarin luona.[20] Lisäksi tasavallan länsiosaan ulottuvat Vienanmereen laskevan Mezenin ja sen sivujoen Vaškan yläjuoksut.[20] Aivan Komin lounaisin osa kuuluu Vienanjokeen laskevan Luzan valuma-alueeseen.[20][19] Yhteensä näiden Vienanmereen laskevien jokien valuma-alueet kattavat 35 prosenttia Komin pinta-alasta.[19] Tasavallan eteläisimpään osaan ulottuu Kaspianmereen laskevien jokien latvajokia, muun muassa Letka.[19] Aivan Komin koillisimmassa kulmassa virtaa Karanmereen laskeva Karajoki.[20][19]

Kasvillisuus ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanperintöön kuuluvia Komin vanhoja metsiä Uralvuoristossa.

Pohjoinen havumetsä eli taiga peittää 72,7 prosenttia tasavallan pinta-alasta. Lisäksi pinta-alasta on soita 9,8 prosenttia, tundraa 9,5 prosenttia, vesialueita 1,5 prosenttia, viljelymaata 1,1 ja muuta maata 5,7 prosenttia.[16][21] Komissa esiintyy yli 4 400 eläinlajia, joista yli 3 000 on hyönteisiä ja 362 selkärankaisia. Selkärankaisista lajeista on sammakkoeläimiä viisi, kaloja 47, lintuja 247 ja nisäkkäitä 58.[19]

Komin metsissä esiintyy kahdeksaa havupuulajia (muun muassa mänty, kuusi, siperianlehtikuusi, sembramänty, siperianpihta ja ainakin 20 lehtipuulajia (muun muassa haapa, pihlaja, useita eri koivu- ja pajulajeja).[22][23][24] Havumetsävyöhykkeen eläimistä mainittakoon metsäjänis, orava, kettu, karhu, susi, hirvi, ilves, ahma, siperianmaaorava, kärppä ja näätä sekä linnuista metso, pyy, teeri, sorsat ja hanhet. Järviseuduilla tavataan saukko, minkki, vesimyyrä, piisami, majava ja supikoira. Myös erilaiset jyrsijät ovat yleisiä.[25] Komin itäosassa esiintyy yleisinä Siperian taigalle tyypillisiä lajeja, kuten soopeli, siperiankärppä ja pähkinähakki. Vastaavasti eräitä Euroopan havumetsille tyypillisiä eläimiä, kuten rusakko, peltomyyrä, hilleri, viiriäinen ja peltopyy, esiintyy vain Komin länsiosissa.[25]

Komin pohjoisosa kuuluu tundravyöhykkeeseen. Aivan pohjoisin osa on puutonta tundraa, jota on viisi prosenttia pinta-alasta. Puuttoman tundran ja havumetsävyöhykkeen väliin jää metsätundravyöhyke, joka peittää 4,5 prosenttia tasavallan pinta-alasta. Tundran niukkaa kasvillisuutta edustavat sammalet, jäkälät ja suoheinät sekä vaivaiskoivu ja –paju. Eläimistöstä mainittakoon poro, naali, kiiruna, riekko[25] ja sopuli. Lisäksi kesällä tundralle tulevat pesimään hanhet, joutsenet ja sorsat sekä monet pikkulinnut, joita houkuttelevat valtavat hyttys- ja mäkäräparvet. Komin suurten jokien yleisimmät kalalajit ovat lohi, siika, harjus ja omulsiika.[25]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin tasavallan karttaa
Komin tasavalta
Suurimmat taajamat
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Komin tasavallan kartta

Komin tasavalta sijaitsee melko korkeilla leveysasteilla, ja se on kaukana Atlantin lauhoista merivirroista. Idässä Uralvuoret rajaavat aluetta; suuren Euraasian mantereen vaikutus on vahva. Komin ilmasto onkin varsin mantereinen ja ankara. Pitkän välimatkan ja maan korkokuvan takia Komin alavan lounaisosan ja tasavallan koilliskulman ilmasto-olot poikkeavat toisistaan.[11][26][27] Köppenin ilmastoluokituksessa tasavalta kuuluu pääosin alueeseen Subarktinen mannerilmasto (Dfc).

Talvi on selvästi pisin vuodenaika. Lisäksi se on kylmä ja melko runsasluminen. Pakkaskausi kestää etelässä 170–180 päivää ja koillisessa 230–250 päivää vuodessa. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee Komin eteläosien noin –15 – –17 celsiusasteesta koillisosien –20 – –22 asteeseen. Arktisen ilman työntyessä alueelle lämpötila saattaa pudota etelässä joinain talvipäivinä –45 ja pohjoisessa –55 asteeseen.[11] Komin Ust-Štšugorissa mitattiin joulukuussa 1978 Euroopan toistaiseksi kovimmat pakkaset: –58,1 ˚C.[28]

Kesä on lyhyt ja melko viileä. Valoa on kesällä runsaasti, ja aurinko ei Komin pohjoisimmilla alueilla keskikesällä laske horisontin alapuolelle yölläkään. Suuri osa Auringon säteilyenergiasta kuluu kuitenkin lumien sulattamiseen, kosteuden haihduttamiseen, ja säteilyenergiaa heijastuu paljon myös maan pinnasta. Ilman lämpötila jää varsin alhaiseksi.[11]

Komin Petšora–Ilytšin luonnonpuiston kymmeniä metrejä korkeat kalliopatsaat Uralin Man-Pupu-njorin huipulla ovat vaikuttavia luonnonmuodostumia. Postimerkki vuodelta 2011.

Tasavallan lounaisosissa Syktyvkarissa vuoden keskilämpötila on +0,5 ˚C. Tammikuun keskilämpötila on −17,1 ˚C ja heinäkuun +16,6 ˚C. Lämpötilan vaihteluväli on ilmastotilastojen mukaan ollut –46,6 ˚C – +35,3 ˚C.[26][29] Komin koillisosassa Vorkutassa vuoden keskilämpötila on puolestaan vain –5,5 ˚C. Tammikuussa on keskimäärin 20,4 asteen pakkaset ja heinäkuun keskilämpötila jää viileään +11,7 celsiusasteeseen. Lämpötila on ollut alimmillaan –52,2 ja ylimmillään +33,8 asteessa.[27][29]

Vuoden keskilämpötila jää siis pakkaselle suuressa osassa tasavaltaa. Routa tunkeutuu talvella etelässä keskimäärin 60 senttimetrin ja pohjoisessa yli 100 senttimetrin syvyyteen. Kesällä maanpinta saattaa tyyninä aurinkoisina päivinä kuitenkin lämmitä jopa 40 asteeseen myös seuduilla, joissa maa säilyy kesälläkin ikiroudassa 1,0–1,5 metrin syvyydessä.[11] Laajoja alueita Komin koillisosista, yhteensä noin 13 prosenttia tasavallan alueesta, on perinteisesti ollut ikiroudassa.[29]

Keskimääräinen vuosisademäärä vaihtelee alavien alueiden noin 600–700 millimetristä Uralin jopa 1 500 millimetriin.[29] Vuoden sademäärä ylittää haihdunnan selvästi.[11] Ylijäämä virtaa jokien kautta pois alueelta, suurelta osin mereen.

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin suurimmat luonnonsuojelualueet ovat myös biosfäärialueena toimiva Petšora–Ilytšin luonnonpuisto (7 213 km2) Petšoran, sen sivuhaaran Ilytšin ja Uralin länsirinteiden välissä tasavallan kaakkoisosissa sekä tämän pohjoispuolelta alkava laaja Jugyd van kansallispuisto (18 917 km2) tasavallan itäosassa Uralilla.[19][30] Nämä suojelualueet kuuluvat ainutlaatuisuutensa takia myös Unescon maailmanperintölistalle 1995 päässeisiin Komin aarniometsiin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin alue kuului 1200-luvulta 1400-luvulle Novgorodin ruhtinaskunnan kaupalliseen valtapiiriin. Komi oli kuitenkin osa alkuperäiskansojen kuten komisyrjäänien ja mansien aluetta, ja sitä pidettiin vaarallisena uudisasukkaille. Sittemmin ortodoksisen kirkon pyhimykseksi kohotettu Stefan Permiläinen (1340–1396) saapui 1379 Komiin käännyttämään alueen asukkaita kristinuskoon. Lähetystyönsä tukikohdakseen hän perusti kirkon Ust-Vymin.[31]

Nikolai Karamzin mainitsee Venäjän historiaa käsittelevässä teoksessaan, että suuriruhtinas Iivana III:n aikana vuonna 1479 tutkimusretkikunta lähetettiin selvittelemään Petšorajoelta peräisin olleen hopeamalmin alkuperää. Seitsemän kuukauden vaelluksen jälkeen retkikunta palasi ja kuvasi kupariakin sisältäneen hopeamalmion sijainnin Petšoran sivuhaaran Tsilman varrella. Alue liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan vuonna 1481.[31]

Komin autonominen alue 1928.

Vuodesta 1708 lähtien Komin alue oli osa Venäjän keisarikunnan Arkangelin kuvernementtia. Vuonna 1779 Venäjän tiedeakatemian retkikunta kartoitti Komin seutuja tutkimusmatkailija Ivan Lepjohinin johdolla.[31] Arkangelin kuvernementista erotettiin 1780- ja 1790-luvulla Vologdan kuvernementti, jonka itäisin osa käsitti suurimman osan nykyisestä Komista. Komin alueen pohjoisosa oli kuitenkin vielä 1900-luvulle tultaessa osa Arkangelin kuvernementtia.

Vorkutan seudun Juršorin Gulag-leirin virolaisuhrien muistoristi

Neuvostoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Komin tasavallan esimuoto sai alkunsa 22. elokuuta 1921, kun perustettiin Komin eli Syrjäänien autonominen alue osaksi Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa (Venäjän SFNT). Autonominen alue poikkesi nykyisestä tasavallasta: alue esimerkiksi ulottui Jäämerelle saakka. Vuonna 1929 alue liitettiin osaksi Venäjän SFNT:n Arkangelista johdettua Pohjoista aluepiiriä.[1] Vuonna 1935 Venäjän pohjoisosat organisoitiin uudelleen Pohjoiseksi alueeksi ja erilliseksi Komin autonomiseksi alueeksi. Komin alue muutettiin Komin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (Komin ASNT) 5. joulukuuta 1936.[1]

Alueen historiassa ja esimerkiksi alueelle keskeisen rautatien rakentamisessa ja hiilikaivoksissa pakkotyöleirit (Gulag) olivat neuvostoaikana suuressa roolissa.[32]

Komin tasavallaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1990 Komin ASNT muuttui Komin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi (Komin SNT), josta kesäkuussa 1992 muodostettiin Komin tasavalta.[1] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Komi antoi suvereenisuusjulistuksen, mutta jäi Venäjän federaation yhteyteen. Komi ja Venäjä allekirjoittivat 1996 kahdenvälisen sopimuksen, joka antaa tasavallalle joitain itsemääräämisoikeuksia lähinnä taloushallinnon alalla kuten tasavallan huomattavien öljy-, mineraali- ja metsävarojen ohjaamisessa.[33]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan lainsäädäntöelin on 30-jäseninen valtioneuvosto, jonka puheenjohtaja on Igor Kovzel.[34] Toimeenpanovallan johtaja on tasavallan päämies Vjatšeslav Gaizer.[3]

Paikallishallinnon ylemmällä tasolla Komin tasavalta on jaettu viiteen kaupunkipiirikuntaan (gorodskoi okrug) ja 15 kunnallispiiriin eli piiriin (munitsipalnyi raion).[35][36][5] Kaupunkipiirikunnat ovat Syktyvkar, Uhta, Vorkuta, Usinsk ja Inta.[35] Pinta-alaltaan niin kaupunkipiirikunnat kuin piiritkin ovat laajoja, Suomen maakuntien kokoluokkaa. Komin kaupunkipiirikunnat ja piirien hallintotaajamat tai suurimmat taajamat on esitetty artikkeliin sisältyvässä kartassa.

Paikallishallinnon alemmalla tasolla kunnallispiirit jakautuvat kaupunki- ja maalaiskuntiin. Esimerkiksi Ust-Vymin kunnallispiiri sisältää kaksi kaupunkikuntaa ja kymmenen maalaiskuntaa.[6]

Komin tasavallan piirit ja kaupunkipiirikunnat on lueteltu oheisessa taulukossa asukaslukuineen ja hallintokeskuksineen. Komin piirien hallintokeskukset ovat yleensä kaupunkeja tai kyliä, vain yksi on kaupunkityyppinen taajama. Lisäksi on kerrottu piirien komien ja venäläisten prosentuaaliset väestöosuudet. Viidessä kunnallispiirissä komit olivat vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan enemmistönä. Näissä piireissä komien prosenttiosuus on vahvennettu. (Alla ktt= kaupunkityyppinen taajama).

Kaupunkipiirikunta
tai kunnallispiiri
Väkiluku
2010[6]
Komeja
 %[37]
Venäläisiä
 %[37]
Hallinnollinen
keskus[6]
Intan kaupunkipiiri 35 181 11,4 72,6 Inta (32 080 as.)
Ižman piiri 18 771 88,9 9,7 Ižma (3 753 as.), kylä
Knjažpogostin piiri 23 432 15,3 70,4 Jemva (14 570 as.)
Koigorodokin piiri 8 431 35,5 56,1 Koigorodok (2 940 as.), kylä
Kortkerosin piiri 19 658 68,4 26,8 Kortkeros (4 624 as.), kylä
Petšoran piiri 57 364 13,2 74,7 Petšora (43 105 as.)
Priluzjen piiri 20 737 55,2 40,9 Objatševo (5 699 as.), kylä
Sosnogorskin piiri 46 775 8,9 80,8 Sosnogorsk (27 757 as.)
Syktyvdinin piiri 22 660 45,9 47,6 Vylgort (10 289 as.), kylä
Syktyvkarin kaupunkipiiri 250 874 25,9 66,0 Syktyvkar (235 006 as.)
Sysolan piiri 13 956 64,8 29,7 Vizinga (6 810 as.), kylä
Troitsko-Petšorskin piiri 13 925 26,2 63,9 Troitsko-Petšorsk (7 276 as.), ktt
Udoran piiri 20 400 40,3 46,7 Koslan (2 288 as.), kylä
Uhtan kaupunkipiiri 121 701 7,9 81,1 Uhta (99 591 as.)
Usinskin kaupunkipiiri 47 229 14,8 59,6 Usinsk (40 827 as.)
Ust-Kulomin piiri 26 858 76,9 18,9 Ust-Kulom (5 141 as.), kylä
Ust-Tsilman piiri 13 036 5,1 93,0 Ust-Tsilma (4 877 as.), kylä
Ust-Vymin piiri 29 474 25,6 62,8 Aikino (3 367 as.), kylä
Vorkutan kaupunkipiiri 95 854 1,7 77,7 Vorkuta (70 548 as.)
Vuktylin piiri 14 873 10,8 72,3 Vuktyl (12 356 as.)

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lenta-kauppaketjun Maksi-hypermarket Syktyvkarissa

Venäjän tilastokeskus Rosstatin vuoden 2010 tilastojen mukaan Komin tasavalta tuotti 352,3 miljardia ruplaa eli runsas 0,9 prosentin osuuden Venäjän federaation bruttokansantuotteesta. Jokaista Komin asukasta kohti laskettuna tämä on 391 tuhatta ruplaa eli noin 9 580 euroa vuodessa tai 149 % Venäjän keskiarvotasosta.[7][8]

Komin BKT-osuus kertyi vuonna 2011 seuraavilta talouselämän osa-alueilta: kaivannaiset ja kaivostoiminta 34 %, teollisuustuotanto 10 %, sähkö, kaasu ja vesi 5 %, maa- ja metsätalous sekä metsästys 2 %, rakentaminen 11 %, kauppa 7 %, liikenne ja tietoliikenne 7 %, muut toimialat 24 %.[14] Kauppaa käydään myös Suomen kanssa.[38] Vuonna 2011 tasavaltaan tehdyistä ulkomaalaisista investoinneista 29 % tuli Britanniasta, 20 % Itävallasta, 10 % Suomesta, 9 % Saksasta, 8 % Ruotsista, 6 % Kyprokselta ja 18 % muista maista. Investointeja tuetaan kansallisten ohjelmien avulla, jollaiset on laadittu liikennejärjestelmien kehittämiseksi ja tasavallan kulttuuria varten. Lisäksi on kohdennettuja pitkän ajan kehityshankkeita.[14]

Komin muodosti vuonna 2011 seuraavat osuudet koko Venäjän tuotannosta: 2,7 % öljystä (sis. kaasukondensaatti), 0,5 % maakaasusta, 4,0 % hiilestä, 2,8 % puutavarasta, 11,0 % vanerista, 8,0 % pahvista, 15,8 % paperista, 3,4 % kuitulevystä ja 4,9 % lastulevystä.[14]

Kaivannaiset ja kaivostoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komilla on rikkaat luonnonvarat. Kaivannaiset ja kaivostoiminta on tasavallan tärkein toimiala.[39]

Komin talouden merkittävin kaivannainen on maaöljy, mihin liittyy myös paikallista öljynjalostusta. Komissa toimivia öljy-yhtiöitä ovat: Lukoil-Komi, Rosneftin RN-Severnaja Neft ja Jenisei. Merkittävä osa tuotannosta saadaan Timan-Petšoran alueelta. Tämä useasta öljykentästä koostuva öljyntuotantoalue ulottuu myös Komin pohjoispuolelle Nenetsiaan. Komin tasavalta arvioi koko Komin öljytuotannon suuruudeksi 2010—2013 noin 13,4—13,5 miljoonaa tonnia vuodessa.[14][39][14] Venäjän toiseksi suurimmalle öljy-yhtiölle Lukoilille Timan-Petšora on yhtiön 2. suurin tuotantoalue Venäjällä. Vuonna 2011 yhtiö pumppasi alueelta 17,5 miljoonaa tonnia öljyä, josta osan Nenetsian puolelta.[40]

Öljyä on löydetty Komissa yli 130 eri kentältä. Niistä arvioidaan voitavan pumpata yli 600 miljoonaa tonnia öljyä. Esimerkki Timan-Petšoran alueen öljykentistä on Venäjä mitassa keskikokoinen Nižnetšutinskojen öljykenttä lähellä Uhtaa. Kentän helposti hyödynnettäväksi öljyvaroiksi on arvioitu of 100,1 miljoonaa tonnia. Öljyä on geologisesti lähes kolminkertainen määrä, mutta hyödyntämistä vaikeuttaa sen sijainti noin 215 km2 laajuisella alueella melko matalassa, noin 28–150 metriä paksussa kerroksessa.[41] Muita suurempia öljykenttiä ovat Jarega, Usinsk ja Vozei.[39][42] Lisäksi Komissa on liuskeöljyä, joka keskittyy Timan-Petšoraan ja Vytšegdan valuma-alueelle. Esimerkiksi Udoran piirin Tšim-Loptjugin kentän liuskeöljyvaroiksi on arvioitu yli 900 miljoonaa tonnia.[14]

Komin öljyntuotanto on valitettavan tunnettu myös öljypäästöistään. Jo helmikuussa 1994 vuotanut, elokuussa 1994 laajemmin murtunut Komineft-yhtiön maaöljyn siirtoputki aiheutti erityisen laajan öljyonnettomuuden. Rikkoutuneesta öljyputkesta pääsi Komin pohjoisosien luontoon Usinskin läheisyydessä ainakin 79 000 tonnia raakaöljyä. Joidenkin arvioiden mukaan määrä saattoi olla jopa 350 000 tonnia. Öljymäärä vastaa suurimpia tankkerionnettomuuksia. Lokakuussa 1994 syyssateet saivat vuotovahinkojen suojaksi pystytetyn keruualtaan murtumaan. Öljyn saastuttamat vedet levisivät 186 neliökilometrin laajuisille arktisille suoalueille, tundralle ja vesistöihin, mutteivät vielä talven tullen edenneet pitemmälle. Mutta seuraavana keväänä lumen sulamisvesien mukana öljyistä vettä tulvi Kolvajokeen, sieltä Usaan, edelleen Petšoraan ja jopa Barentsinmerelle. Vaikka öljyvahinkoja on sittemmin pyritty puhdistamaan laajoissakin puhdistushankkeissa, vuonna 1994 luontoon päässyttä öljyä on yhä runsaasti maastossa. Sulamisvedet tuovat öljyä esille vuosittain. Lisäksi Komin alueella paljastuu uudempiakin öljyvuotoja. Näistä ovat raportoineet öljy-yhtiö Lukoilin omavalvonnan ohella esimerkiksi ympäristöjärjestöt Greenpeace ja Bellona.[43][44][45]

Toinen taloudellisesti keskeinen raaka-aine on kivihiili. Petšoran hiilentuotantoalue on Venäjän merkittävimpiä ja kattaa noin 90 000 km2. Tuotanto alkoi 1931 ja tähän mennessä hiiltä on kaivettu kaikkiaan noin 1,3 miljardia tonnia. Nykyään tuotantoa on neljällä hiilikentällä yhteensä kuudessa kaivoksessa Komissa. Koko alueen hiiliesiintymän geologiseksi varannoksi on arvioitu 341 miljardia tonnia, josta vain osa on hyödynnettävissä kannattavasti. Silti 11 hiilikentällä arvioidaan kullakin olevan yli 7 miljardia tonnia taloudellisesti hyödynnettäviä varantoja. Vuonna 2011 Komin Petšoran hiilikentiltä kaivettiin yhteensä 13,4 miljoonaa tonnia kivihiiltä. Severstalin suuret metallitehtaat Vologdan alueen Tšerepovetsissa käyttävät huomattavan osan Komin hiilestä. Hiiltä kulutetaan myös paikallisesti ja viedään ulkomaille lähinnä pohjoisen Euroopan yritysasiakkaille.[46][39][14] Komin hiilikaivokset, jotka aikoinaan käynnistettiin pakkotyövoimalla, kärsivät yhä puutteellisesta työturvallisuudesta. Esimerkiksi Severstalin Vorkutan hiilikaivoksilla helmikuussa 2013 tapahtuneessa metaaniräjähdyksessä menehtyi 18 henkeä.[47]

Titaanivarat keskittyvät Jarengan ja Pižman kentille. Uhtan piirissä sijaitseva Jarengan öljy- ja titaanikenttä sisältää noin 50 % koko Venäjän tunnetuista titaanivarannoista. Tämän tuotantoalueen rakentamista, ja sen kaivos- ja kemianteollisuuden hankkeita pidetään valtakunnallisestikin merkittävinä.[14]

Komin bauksiittivarat ovat Venäjän laajimmat. Bauksiittia esiintyy kahdella alueella: Timanin selänteen etelä- ja keskiosissa. Suureen RUSAL-konserniin kuuluva Komi Aluminiuma hyödyntää varantoja. Komissa louhittua bauksiittia kuljetetaan jatkojalostettavaksi Uralin ja Luoteis-Venäjän talousalueille.[14][48]

Merkittävää kaivosteollisuutta ja kehityshankkeita liittyy myös esimerkiksi raakakvartsin, baryytti- ja mangaanimalmien sekä kultaa sisältävän malmin, rakennuskivien ja maa-aineksen, korukivien ja harvinaisten maametallien hyödyntämiseen.[14]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskeisiin teollisuustuotteisiin kuluvat öljynjalostustuotteet (bensiini, dieselöljy, polttoöljy), sahatavara, kuitulevyt, lastulevy, vaneri, paperi, kartonki ja sähkö.[5][42][49]

Öljyntuotannon osuus Komin teollisuudesta oli vuonna 2011 noin 43 %. Osa öljystä jalostetaan paikallisesti Komissa. Lukoilin Uhtan öljynjalostamon kapasiteetti on noin 5 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa. Öljy-yhtiö Jeniseillä on Usinskissa vuonna 2011 valmistunut 1 miljoonan raakaöljytonnin jalostuslaitos.[14]

Maakaasun tuotannosta 90 % keskittyy Vuktylin piiriin. Kaivannaisen tuotanto ja Sosnogorskiin sijoittunut jalostamo on Gazpromin hallinnassa.[14] Gazpromin tuotantokentiltä Jamalinin Bovanenkovosta vedettiin äskettäin 1 100 kilometrin kaasun siirtoputkisto Komin koillisosien läpi Uhtaan. Tämä kaasuputkisto syöttää maakaasua osaltaan myös Viipurin läheltä Keski-Eurooppaan johtavaan Nordstream-putkeen.[50]

Puunjalostusteollisuus on Komin toiseksi suurin teollisuusala petrokemian teollisuuden jälkeen. Teollisuussektorilla on useita merkittäviä teollisuusyrityksiä kuten esimerkiksi paperia tuottavat Mondi Syktyvkar ja Syktyvkar Tissue Group.[14] Osa näiden tehtaiden paperikoneista on toimitettu Suomesta.[51] Lisäksi esimerkiksi lahtelainen Jartek ja mäntyharjulainen Veisto toimittivat ja toteuttivat valmiin sahalaitoksen Komin tasavaltaan vuosina 2009–2010. [52]

Voimalaitoksia on alueella yli 1 200 kappaletta, joskin 90 % tuotannosta on neljän suuryhtiön hallinnassa. Sähkö tuotetaan pääasiallisesti lämpövoimaloissa, joiden yhteenlaskettu kapasiteetti on 2,5 miljoonaa kilowattia. Polttoaineenaan voimalat käyttävät kaasua, hiiltä, polttoöljyä, dieseliä ja puujätettä.[14] Kaikkiaan polttoaine- ja energiateollisuus muodostaa 64 prosenttia tasavallan teollisuustuotannosta.[49][53] Suomesta esimerkiksi Metso on alkuvuonna 2013 uutisoinut sahausjätteitä hyödyntävän lämpö- ja sähkövoimalan toimituksesta Komin Syktyvkariin.[54]

Alkutuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous on keskittynyt karjatalouteen. Tasavallan eteläosassa kasvatetaan nautakarjaa ja pohjoisessa harjoitetaan porotaloutta.[55] Porojen laidunmaana käytetään 20 prosenttia tasavallan alueesta.[14] Lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä turkiseläinten tarhausta ja -metsästystä. Eteläosassa viljellään rehuviljaa, vihanneksia ja perunaa.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan liikenneverkosto koostuu 7 lentokentästä, 2 300 kilometristä rautateitä, 4 100 kilometristä jokia seuraavia vesiväyliä ja 11 600 kilometristä yleisiä teitä. Tieverkostosta 5 900 kilometriä on kovapäällysteistä.[56]

Tasavallan pääkaupungin Syktyvkarin lentoaseman edustaa

Lentokenttä on Syktyvkarissa, Uhtassa, Vorkutassa, Petšorassa, Usinskissä, Intassa ja Ust-Tsilmassa. Keskeisimmät lentoasemat ovat Syktyvkarin lentoasema ja Uhtan lentoasema. Lentokenttien ylläpidosta vastaa Komiaviatrans. Taloudellisesti tuettuja tasavallan sisäisiä helikopterilentoja lennetään syrjäkylille viideltä lentokentältä.[15]

Sosnogorskin asema on merkittävä Komin läpi kulkevan radan väliasemista

Tasavallalle keskeisestä rautatieverkosta vastaa Venäjän rautateiden tytäryksikkö Pohjoisen rautatiet.[57] Vuonna 2009 alueelta tehtiin rautateitse yhteensä 3,1 miljoonaa matkaa.[15] Rataverkon rungon muodostaa tasavallan lounaispuolelta Arkangelin alueen Kotlasista saapuva ja koilliseen Vorkutaan johtava rata Kotlas–MikunSosnogorskSynjaTšum–Vorkuta. Tältä 1 700 kilometrin radalta risteää lukuisia sivuratoja, muun muassa Mikunista kaakkoon Syktyvkariin, Mikunista luoteeseen Vendingaan, Sosnogorskista kaakkoon Troitsko-Petšorskiin, Synjasta pohjoiseen Usinskiin sekä Tšumista itään Jamalin Nenetsiaan, esimerkiksi Labytnangiin Objoen äärellä, ja pohjoiseen Myldaan.[57] Lisäksi on joitain rahtiliikenteen sivuratoja ja perusrataverkosta erillisiä teollisuus- tai kaivosratoja.[17][58]

Viimeisen 30 vuoden aikana tasavallan rautatieverkoston pituus on kaksinkertaistunut. Vuonna 2008 hyväksyttyjen Venäjän rautateiden kehittämissuunnitelmien mukaan Komin ratayhteyksiä laajennetaan huomattavasti vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteena on rakentaa ja avata neljä uutta, erityisesti tavaraliikennettä palvelevaa ratayhteyttä naapurialueelle. Ratahankkeista kaksi kulkee Belkomur-rataprojektin nimellä (Arkangeli–Syktyvar–Perm). Siinä muodostetaan uusi rautatieyhteys Syktyvkarista sekä Arkangeliin että Permin aluepiirin Solikamskin ja Bereznikin kautta Permiin. Toiset kaksi ratalinjausta liittäisi pohjoispuolisen Nenetsian rikkaat mineraalivarat ja sen Barentsinmeren rannikon Venäjän päärataverkkoon: Sosnogorsk–Indiga ja Tšum–Ust-Kara.[59][60][56] Loppuvuodesta 2012 uutisoitiin Komin johdon neuvotteluista kiinalaisrahoituksen ja -rakentajien saamiseksi Belkomur-hankkeeseen.[61]

Komin suurten jokien eli Petšoran ja Vytšegdan vesistöt ovat tärkeitä laivaliikenteelle. Jokisatamista merkittävimpiä ovat Petšora ja Syktyvkar. Jokiliikennettä tuetaan sekä Venäjän federaation budjetista että tasavallan varoin. Jokiliikenteessä matkusti vuonna 2009 yhteensä 58 tuhatta henkeä matkustajaa ja vesitse kuljetettiin 891 tuhatta rahtitonnia.[15] Ankaran talven takia joet ovat toki jäässä osan vuodesta.

Tärkein maantie ("Vjatka") saapuu tasavallan eteläpuolelta Kirovista Syktyvkariin (412 km). Sieltä maantieyhteys jatkuu koilliseen Uhtaan kantatienä (P-25). Syktyvkarista lähtee toinen kantatie (P-26) ensin itään ja sitten koilliseen Troitsko-Petšorskiin. Lisäksi muiden kaupunkien läheisyydessä on lyhyempiä pätkiä korkeampiluokkaista päällystettyä maantietä. Suuri osa pienemmistä yleisistä teistä on hiekkateitä. Yleiset tieyhteydet ovat silti rajalliset. Esimerkiksi vielä äskettäin ei koillisosan Intaan tai Vorkutaan ollut lainkaan maantieyhteyttä tasavallan pääkaupungista.[17] Tasavallan hankesuunnitelmissa on kuitenkin yhteistyössä Nenetsian kanssa rakentaa tai uusia vuoteen 2025 mennessä 705 km kantatietä Syktyvkar–Uhta–PetšoraUsinsk–Nenetsian Narjan-Mar. Tähän ikiroudan ylittävään tielinjaukseen sisältyy 450 kilometrin soratien rakentaminen Vorkutaan ja 139 kilometrin osuus edelleen Jamalin Nenetsian Salehardiin Objoen itäpuolelle. Suunnitelman perustelujen mukaan mukaan 174 kylää tai muuta taajamaa ja jopa 500 000 henkeä pääsisi näin Komista ja sen naapurialueilta uuden tieyhteyden piiriin.[56]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komeja kansallispuvuissaan.

Komin väestökehitystä voidaan tarkastella Neuvostoliitossa ja Venäjän federaatiossa vuosina 1926-2010 toteutettujen väestönlaskentojen avulla. Vuoden 1926 väestönlaskenta kohdistui Komin autonomiseen alueeseen, joka oli maantieteellisesti hieman nykyisestä poikkeava alue. Vuoden 1939 mennessä Komin väestö oli kasvanut yli 110 tuhannella lähes 319 tuhanteen asukkaaseen. Väestön enemmistö oli yhä alkuperäisväestöön kuuluvia komeja.[62][63] 1930-luvun Neuvostoliitossa väestöä muutti Komin ASNT:n alueelle paitsi vapaaehtoisesti myös pakkosiirroilla painostuksen tai jopa pakkotyöhön pakottamisen avulla. Alueelle muutto voimistui 1940–1980-luvuilla, ja alkuperäisväestö jäi vähemmistöksi. Suurimmillaan Komin ASNT:n asukasluku oli Neuvostoliiton loppuvuosina 1980-luvun lopussa. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan asukkaita oli jo 1,251 miljoonaa.[64] Neuvostoliiton hajottua ja muuttamisen tultua vapaammaksi Venäjällä, väestöä on muuttanut Komin tasavallasta pois enemmän kuin sitä on tullut tilalle. Muuttoa on tapahtunut myös tasavallan sisällä. Esimerkiksi 1930-luvulla pakkotyövoimalla perustetun hiilikaivoskaupunki Vorkutan asukasluku on vajonnut miltei puoleen vuosien 1990 ja 2010 välillä.[65][6]

Vuoden 2010 lokakuussa toteutetun väestönlaskennan mukaan Komin tasavallan asukasluku oli 901 189 henkeä. Kaupunkilaisten osuus oli 76,9 % eli (693 436 henkeä). Tilastoissa kaupunkilaisiksi laskettiin kaupungeissa ja kaupunkimaisissa taajamissa asuvat ihmiset. Maaseutuasukkaita oli 23,1 % väestöstä (207 753 henkeä).[6] Vuoden 2013 alun väkiluvuksi Venäjän tilastokeskus Rosstat arvioi alustavasti 880 726.[12] Tämä merkitsee 29,6 % pudotusta vuoteen 1989 verrattuna. Komin väkiluku on pudonnut prosentuaalisesti enemmän kuin missään muussa Luoteis-Venäjän federaatiosubjektissa.

Etniset ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko esittää Komin tasavallassa ja sitä edeltäneissä aluemuodostelmissa asuneen väestön etnisen jakauman kehityksen vuosina 1926–2010 toteutettujen väestönlaskentojen valossa.

Taulukosta on huomattava erityisesti, että vuoden 1926 väestönlaskenta kohdistui silloiseen Komin eli Syrjäänien autonomiseen alueeseen, joka ulottui pohjoisessa Jäämerelle saakka. Tuolloisen väestönlaskenta-alueen pohjoisosissa asui runsaasti Komin pohjoisista alkuperäisväestöä nenetsejä. Nenetsien lukumäärän merkittävä pieneneminen vuosien 1926 ja 1936 laskentojen välillä johtuu suurelta osin Komin aluerajauksen muuttumisesta pohjoisessa.

Monien vähemmistökansojen edustajia, muun muassa saksalaisia, virolaisia ja suomalaisia siirrettiin alueelle pakolla 1930- ja 1940-luvuilla.

Etninen ryhmä 1926 1[62] 1939 [63] 1959 [66] 1970 [67] 1979 [68] 1989 [64] 2002 [69] 2010 2[13]
Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  % Lkm  %
komit 191 245 92,2 231 301 72,5 245 074 30,4 276 178 28,6 280 798 25,3 291 542 23,3 256 464 25,2 202 348 22,5
venäläiset 13 731 6,6 70 226 22,0 389 995 48,4 512 203 53,1 629 523 56,7 721 780 57,7 607 021 59,6 555 963 61,7
ukrainalaiset 34 0,0 6 010 1,9 80 132 9,9 82 955 8,6 94 154 8,5 104 170 8,3 62 115 6,1 36 082 4,0
tataarit 32 0,0 709 0,2 8 459 1,0 11 906 1,2 17 836 1,6 25 980 2,1 15 680 1,5 10 779 1,2
valkovenäläiset 11 0,0 3 323 1,0 22 339 2,8 24 706 2,6 24 763 2,2 26 730 2,1 15 212 1,5 8 859 1,0
saksalaiset 15 0,0 2 617 0,8 19 805 2,5 14 647 1,5 13 339 1,2 12 866 1,0 9 246 0,9 5 441 0,6
tšuvassit 3 0,0 246 0,1 3 493 0,4 6 567 0,7 8 545 0,8 11 253 0,9 7 529 0,7 5 077 0,6
azerit 0 0,0 112 0,0 1 374 0,2 950 0,1 2 158 0,2 4 728 0,4 6 066 0,6 4 858 0,5
nenetsit 2 080 1,0 508 0,16 374 0,05 369 0,04 366 0,03 376 0,03 708 0,07 503 0,06
suomalaiset 9 0,004 76 0,02 434 0,05 397 0,04 357 0,03 302 0,02 207 0,02 112 [70] 0,01
Muut 154 0,1 3 868 1,2 34 720 4,3 33 924 3,5 38 522 3,5 51 120 4,1 38 426 3,8 71 167 7,9
Yhteensä 207 314 100 318 996 100 806 199 100 964 802 100 1 110 361 100 1 250 847 100 1 018 674 100 901 189 100
1 Silloisesta alueesta.

2 Vuoden 2010 väestönlaskennassa 46 886 henkilöä ei kertonut etnistä ryhmäänsä Komissa. Nämä henkilöt on tässä sisällytetty ryhmään Muut. Lähteessä suhteelliset osuudet on kuitenkin laskettu väestömäärästä, johon tämä etnistä taustaansa selventämätön ryhmä ei sisältynyt. Tällöin eri kansallisuutta edustavien väestöryhmien prosenttiosuudet kohoavat. Esimerkiksi venäläisten osuus olisi 65,1 % ja komien 23,7 %.[13]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin tasavallassa on kaksi virallista kieltä, venäjä ja komi.[33] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan tasavallan koko väestöstä venäjää osasi 95,7 % ja komia 16,1 %. Miltei kaikki väestöryhmät osasivat venäjän kieltä kattavasti. Kahdessa väestöryhmässä venäjän osaaminen oli vähäisempää: tasavallan nenetseistä venäjää osasi vain 88,9 % ja laskennassa etnisen taustansa kertomatta jättäneistä 46 886 hengestä venäjää hallitsi vain 24,6 %. Komeista venäjää osasi 98,8 % ja komia 64,6 %. Venäläisistä venäjää osasi tiedustelun mukaan 100,0 % ja komia 2,1 %.[70][71]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefan Permiläinen aloitti 1300-luvun lopulla Komin alueen asukkaiden käännyttämisen ortodoksisuuteen.[31] Aiemmin alueella harjoitettiin laajalti luonnonuskontoa.

Vuonna 2012 julkaistiin laaja, Venäjän uskontoja myös alueittain kartoittanut Arena-tutkimus (Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija). Sen mukaan Komin väestöstä 41 % kertoi uskovansa jumalaan tai muuhun korkeampaan voimaan, muttei käytännössä harjoittanut mitään tiettyä uskontoa. Toiseksi eniten oli erilaisia kristittyjä. Tähän kuului 30 % väestöosuus ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko). Ryhmään kristityt, jotka eivät ole ortodokseja, katolisia tai protestantteja, katsoi kuuluvansa 4 % komilaisista. Muuhun kuin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia ortodokseja oli 1 % , samoin vanhauskoisia. Protestanttisiin ryhmiin kuului alle 1 % väestöstä; tähän luettiin kyselyssä luterilaiset, baptistit, evankelikalistit, anglikaanit. Lisäksi haastatelluista moni kertoi olevansa katolinen. Kolmanneksi eniten eli 14 % haastatelluista kertoi, ettei usko jumalaan (ateisteja). Kartoituksessa prosentti kertoi olevansa islaminuskoisia yleensä (ei sunneja eikä shiioja) ja vajaa 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia. Lisäksi Komin väestöstä haastattelujen mukaan 1 % oli luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia. Jotain muuta uskontoa kertoi kannattavansa prosentti väestöstä.[72][73][74]

Suurimmat kaupungit ja taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 väestönlaskennan tulosten mukaan Komin tasavallan suurimmat, yli 10 000 asukkaan kaupungit tai taajamat olivat: pääkaupunki Syktyvkar (235 006 asukasta), Uhta (99 591 as.), Vorkuta (70 548 as.), Petšora (43 105 as.), Usinsk (40 827 as.), Inta (32 080 as.), Sosnogorsk (27 757 as.), Jemva (14 570 as), Vuktyl (12 356 as.), Vorgašor (12 044 as.) ja Mikun (10 730 as.).[6] Näiden taajamien sijainti on esitetty artikkelin alkuosan kartassa.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostopostimerkki komilaisen runoilijan I.A. Kuratovin kunniaksi

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin kirjakielen ja runouden perustajan pidetään runoilija Ivan Kuratovia (1839–1875). Neuvostovallankumouksen jälkeen poliittinen ja agitaatiorunous voitti tilaa 1920-luvulla. Kirjailija Viktor Savinin (1888-1943) johdolla perustettiin kansallinen teatteri 1930-luvulla. Samalla vuosikymmenellä stalinismi toi rajoituksia kirjallisuuteen. Sosialistista realismia korostettiin. Monet komilaiset kirjailijat saivat tuomion kansanvihollisina, ja usein karkotuksen pakkotyöleirille.[75]

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä komilaisessa kirjallisuudessa korostui - poliittisen ideologian mukaisin painotuksin ja suodatuksin - sankarillisuus työssä ja taistelussa, ja ankara kamppailu pohjoisten luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Sota oli keskeinen teema 1970-luvulle asti. Vankityövoiman ja gulag-pakkotyöleirien merkittävää roolia rautatieverkon ja esimerkiksi kaivoskaupunki Vorkutan historiassa ei kuitenkaan mainittu, kun kaupungin rakentamisesta kirjoitettiin (Vasili Juhnin, 1957). 1950-luvulla kirjallisuus otti mukaan Komin kansallisia erityispiirteitä ja käsitteli esimerkiksi perinteisen kylien katoamista. Venäjänkielinen komilainen kirjallisuus sai alkunsa. [75]

Vasta Neuvostoliiton loppuvaiheessa 1980-luvun lopulta lähtien muun muassa perestroikan myötä niin gulag-leirit kuin akuutit kansalliset ja ekologiset ongelmat nousivat kirjallisuuden keskiöön. [75]

Kulttuurilaitokset ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komin kansalliskirjastolla ja yli 300 paikalliskirjastolla on suuri merkitys Komin kulttuuri-identiteetin säilyttämisessä ja kehittämisessä. Tasavallan kulttuurikohteiden esittelyyn on laadittu kattava Komin kulttuurikartta.[76]

Komin keskeisimpiin museoihin ja nähtävyyksiin kuuluvat Syktyvkarissa sijaitsevat Komin tasavallan kansallismuseo ja kansallisgalleria. Viidestä ammattiteatterista vanhin on 1930 perustettu kirjailija Viktor Savinin mukaan nimetty Komin valtion Akateeminen draamateatteri. Vorkutan draamateatteri syntyi puolestaan vuonna 1943 Vorkutlag-pakkotyöleirillä esityksiä pitäneen taiteilijaryhmän pohjalta 1951.[77]

Syktyvkarin lähellä Vylgortissa toimii komilaista käsityöperinnettä ylläpitävä ja uudistava Kansallinen käsityökeskus Zaran.[78] Vuonna 2011 avattiin suomalais-ugrilainen etnokulttuuripuisto runsas 50 kilometriä Syktyvkarin eteläpuolelle. Tämä uudisrakennuksista koostuva teemapuisto sijaitsee Syktyvdinin piirin Ybin kylän länsipuolella, tasavaltaan johtavan valtatien lähellä. Aluetta on tarkoitus monipuolistaa vuoteen 2015 mennessä.[79][80][56] Ust-Kulomin lähistöllä Ust-Kulomin piirin Uljanovossa sijaitsee ortodoksisinen Pyhän Kolminaisuuden ja lähetyssaarnaaja Tapani Permiläisen mukaan nimetty vuonna 1860 aiemman kirkon paikalle perustettu luostari. Myös tätä pidetään kulttuurimatkailuun sopivana kohteena.[81]

Komin tasavallan itäreunalla sijaitsevan maailmanperintökohteen, Komin aarniometsien kulkuyhteydet ovat rajalliset. Petšora–Ilytšin luonnonpuiston pienempään osaan Jakšan kylään johtaa tieyhteys. Lisäksi muutama heikkolaatuinen kärrypolku kulkee aarnimetsäalueiden läpi Komista Hanti-Mansian puolelle.[17] Syvälle laajoihin puistoihin tai ylemmäs Uralille - vaikkapa Man-Pupu-njorin kalliopilareiden luo - pyrkiville tutkijoille ja turistiryhmille järjestetään kuljetuksia myös helikopterilla.[82]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talviurheilulajit ovat suosittuja. Olympiamitalisteihin kuuluvat Nikolai Bažukov, Rotševin perhe (Nina, Vasili, Vasili) ja Raisa Smetanina. Komilaisista jääkiekkopelaajista olympiamitalin ovat hankkineet Innsbrukista 1976 Viktor Žluktov (myös 1980) ja Sergei Kapustin sekä Salt Lake Citystä 2002 Andrei Nikolišin.[83][84] Moninkertaiselle maastohiihdon olympiavoittaja Raisa Smetaninalle on omistettu jopa oma museo Komin pääkaupunkiin.[85][86] Myös kansallinen hiihtostadion on nimetty Smetaninan mukaan.[80]

Koulutus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uhtan teknillinen valtionyliopisto

Komissa koulutusta asukkaille tarjoavat muun muassa esikoulut, peruskoulut, yleiset toisen asteen oppilaitokset, alemman ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset sekä ylemmän asteen ammatilliset oppilaitokset ja korkeakoulut. Esimerkiksi vuoden 2010 alussa alueella oli 560 esikoulua, joissa kävi 51,2 tuhatta esikoululaista.[87][88] Peruskouluja on yli 500 ja niissä opiskelee lähes 115 000 koululaista.[39]

Akateemista koulutusta annetaan yhteensä 23 eri yliopistossa, korkeakoulussa tai niiden sivutoimipisteessä.[39] Lukuvuonna 2009/2010 näissä opiskeli yhteensä 35,5 tuhatta opiskelijaa.[87] Keskeisimpiin Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa toimiviin korkeakouluihin lukeutuvat Komin kasvatustieteellinen valtioninstituutti, Syktyvkarin valtionyliopisto (SytkGU, perustettu 1972) ja Syktyvkarin metsäinstituutti (perustettu 1952). Vuonna 1932 perustettu Komin kasvatustieteellinen valtioninstituutti on alueen ensimmäinen korkeakoulu.[39] Syktyvkarin valtionyliopiston Humanististen tieteiden instituutissa toimii Komin ja suomalais-ugrilaisen filologian osasto (oppituoli).[89] Syktyvkarin metsäinstituutti on Pietarin S. M. Kirovin mukaan nimetyn Metsäteknisen akatemian sivutoimipiste.[90] Uhtan teknillinen valtionyliopisto antaa teknisen alan korkeakouluopetusta Uhtassa, Vorkutassa ja Usinskissa.[91] Vorkutassa toimii myös aiemmin Pietarin valtiollisena kaivosinstituuttina tunnetun Kansallisen mineraalivarojen yliopiston (Pietari) sivutoimipiste, Vorkutan vuori-instituutti.[39][92]

Tutkimustyötä tehdään korkeakoulujen ohella Komin tiedekeskuksessa. Se on merkittävä alueellinen tutkimuskeskus ja toimii osana Venäjän tiedeakatemian Uralin osastoa. Tiedekeskukseen kuuluu kuusi eri teemoihin keskittynyttä tiedeinstituuttia.[39]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Komi Republic 2004-03-11. ZAO Kommersant Publishing House, kommersant.com. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  2. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 21.4.2012. (venäjäksi)
  3. a b Glava Respubliki Komi (Komin tasavallan päämies) Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
  4. Pravitelstvo Respubliki Komi (Komin tasavallan hallitus) Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 21.4.2012. (venäjäksi)
  5. a b c d About the Republic of Komi Komin tasavallan virallinen verkkosivusto. Komin tasavalta. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-27. (venäjäksi)
  7. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-01-27. (venäjäksi)
  8. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-01-27. (englanniksi)
  9. Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 27.10.2014.
  10. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  11. a b c d e f g Reljef i Klimat Respubliki Komi (Maastonmuoto ja ilmasto Komin tasavallassa) Visit Komi, visitkomi.ru. Viitattu 2013-02-02. (venäjäksi)
  12. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Predvaritelnaja otsenka tšislennosti postojannogo naselenija na 1 janvarja 2013 goda i v srednem za 2012 god (tšelovek) 2013. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-22. (venäjäksi)
  13. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Natsionalnnyi sostav naselenija po subjektam Rossijskoi federatsii / Vserossijskaja perepis naselenija 2010. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 7 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  14. a b c d e f g h i j k l m n o p Investitsionnyi pasport Respubliki Komi (pdf) (Kaksikielinen Komin tasavallan ja uudistushankkeiden kuvaus, 36 sivua) 2013. Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-19. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  15. a b c d Transport system of the Republic of Komi Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  16. a b c d e f The Komi Republic has turned 85! 2006. Parma-Inform Ltd. with the support from Administration of the Head of the Komi Republic and the Government of the Komi Republic, and Public Institution of the Komi Republic "IT Centre" by request of Ministry of Culture and National Policies of the Komi Republic. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  17. a b c d Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  18. Topografitšeskaja karta Rossii 1:200k, 1989 (Vuoden 1989 topografinen karttalehti 1:200 000 Uralin huipun alueelta (jpg-tiedosto)) Viitattu 22.4.2012. (venäjäksi)
  19. a b c d e f g h i j k Natural resources of the Republic of Komi Komin tasavallan virallinen verkkosivusto. Komin tasavalta. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  20. a b c d e f g Komin ASNT:n kartta Bolšaja sovetskaja entsiklopedija. Academik.ru. Viitattu 22.4.2012. (venäjäksi)
  21. Komi Republic, General information Kommersant, Russia's Daily Online. Kommersant, Publishing House. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  22. Puulajit, Komin tasavalta Venäjän metsienhoito. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Viitattu 22.4.2012.
  23. Puulajit - Siperianlehtikuusi MetINFO – Metsätietopalvelut. Metsäntutkimuslaitos, metla.fi. Viitattu 2013-02-23.
  24. Puulajit - Siperianpihta MetINFO – Metsätietopalvelut. Metsäntutkimuslaitos, metla.fi. Viitattu 2013-02-23.
  25. a b c d General Information on the Komi Republic (Fauna) Komin tasavallan kansalliskirjasto. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  26. a b Klimat Syktyvkara (Syktyvkarin ilmasto) Komin hydrometeorinen keskus, Komi TsGMC, meteo.parma.ru. Viitattu 2013-02-02. (venäjäksi)
  27. a b Klimat g. Vorkuta (Vorkutan kaupungin ilmasto) Komin hydrometeorinen keskus, Komi TsGMC, meteo.parma.ru. Viitattu 2013-02-02. (venäjäksi)
  28. Klimat p. Ust-Štšugor (Ust-Štšugorin taajaman ilmasto) Komin hydrometeorinen keskus, Komi TsGMC, meteo.parma.ru. Viitattu 2013-02-02. (venäjäksi)
  29. a b c d Komi Avtonomnaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika (Suuren neuvostotietosanakirjan (BSE) (1969—1978) artikkelin verkkoversio) dic.academic.ru. Viitattu 2013-02-02. (venäjäksi)
  30. Esimerkkejä luonnonpuistoista Venäjän metsienhoito. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu. Viitattu 23.4.2012.
  31. a b c d Finno-Ugric World - My Komi Land Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  32. Karta GULAGa (GULAG-leirien klikattava sijaitikartta Arkangelin, Murmanskin ja Vologdan alueilla, Karjalassa, Nenetsiassa ja Komissa (1929-60)) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 25.4.2012. (englanniksi)
  33. a b World Directory of Minorities and Indigenous Peoples - Russian Federation : Komi 2008. Minority Rights Group International. Viitattu 2013-02-03. (englanniksi)
  34. The State Council of the Republic of Komi (Komin valtioneuvoston) Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-06. (englanniksi)
  35. a b Gorodskije okruga Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 21.4.2012. (venäjäksi)
  36. Munitsipalnuje rajiny Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 21.4.2012. (venäjäksi)
  37. a b Komistat, komi.gks.ru: 06.4 Struktura tšislennosti nasenija po natsianalnosti po gorodam i raionam (ms-word dokumentti (.doc)) (06 Komin piirien ja kaupunkien etninen jakauma, ote väestönlaskennasta 2010. [1]) 2013-01-15. Komistat, komi.gks.ru. Viitattu 2013-02-21. (venäjäksi)
  38. National relations and international cooperation Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-03. (englanniksi)
  39. a b c d e f g h i The Republic of Komi (pdf) (Tasavallan esittelyvihkonen, 18 sívua, saatavana myös venäjäksi) Noin 2010. Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-06. (englanniksi)
  40. Lukoil Annual Report 2011 (pdf) Lukoil, lukoil.com. Viitattu 2013-02-08. (englanniksi)
  41. Mestoroždenija nefti – Nižnetšutinskoje Ministerstvo energetiki Rossijskoi federatsii, minenergo.gov.ru. Viitattu 2013-02-08. (venäjäksi)
  42. a b Natural resources of the Republic of Komi Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-03. (englanniksi)
  43. Special Report: Oil and ice: worse than the Gulf spill? 2010-11-08. Reuters, reuters.com. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  44. Russia, world's worst oil polluter, now drilling in Arctic 2012-09-24. Radio Canada, cbc.ca. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  45. Musta jää - Venäjän loputon öljyvuotokriisi Greenpeace, greenpeace.org. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  46. Napravlenija - Dobytša uglja - Petšorski ugolnyi bassein Ministerstvo energetiki Rossijskoi federatsii, minenergo.gov.ru. Viitattu 2013-02-08. (venäjäksi)
  47. Vzryv v šahte: 18 tšelovek pogibli 2013-02-11. utro.ru. Viitattu 2013-02-19. (venäjäksi)
  48. United Company RUSAL Plc (ft.com/marketsdata) Financical Times, markets.ft.com. Viitattu 2013-02-19. (venäjäksi)
  49. a b Industry and energy of the Republic of Komi Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-03. (englanniksi)
  50. Preparations to launch gas production from Bovanenkovo nearing completion 2012-04-26. Gazprom, gazprom.com. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  51. Metso uudistaa Syktyvkar Tissue Groupin pehmopaperikoneen Venäjällä 2011-03-31. Metsäalan ammattilehti, ammattilehti.fi. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  52. Jartekilta sahalaitos Venäjälle www.kauppalehti.fi. 25.6.2009. Kauppalehti. Viitattu 25.6.2009.
  53. Komi’s heavy oil (pdf) oilru.com. Viitattu 2013-02-04. (englanniksi)
  54. Metso toimittaa biomassavoimalaitoksen Bioenergeticheskaya Kompaniyalle Venäjälle mwpower, mwpower.fi. Viitattu 2013-02-19.
  55. Siurulainen, E.: Barentsin alueen uusiutuvat rakenteet (pdf) (Komin tasavallasta s. 109-113) 2010. tem.fi. Viitattu 2013-02-20.
  56. a b c d Catalogue of Investment Projects and Proposals (pdf, 43 sivua) Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-08. (englanniksi)
  57. a b Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja CIS-maiden rautatiekartta). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  58. Maps of the Komi Republic (Tasavallan suuritarkkuuksinen jpg-karttatiedosto (Large size: 10000*11112, 25.2 MB)) Komin tasavalta, rkomi.ru. Viitattu 22.4.2012. (englanniksi)
  59. Strategy (Venäjän hallituksen vuonna 2008 vahvistama Venäjän rautateiden strategia vuoteen 2030 asti) Russian Railways, eng.rzd.ru. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  60. Belkomur-hankkeen sivusto belkomur.com. Viitattu 21.4.2012. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  61. China interested in Belkomur project 2012-11-26. ITAR-TASS, itar-tass.com. Viitattu 2013-02-19. (englanniksi)
  62. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1926 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam RSSR (Koko Neuvosto-Venäjän kattava väestönlaskenta 1926. Väestön kansallisuus ja jakautuminen maaseutu- tai kaupunkiasukkaisiin. Komin (Syrjäänien) autonominen alue.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  63. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1939 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1939. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  64. a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. Komi ASSR.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  65. Statistica Vorkuty vorcuta.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  66. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. Komi ASSR.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  67. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. Komi ASSR.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  68. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 goda. Natsionalnyi sostav naselenija po regionam Rossii (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Väestön kansallisuus Venäjän alueilla. Komi ASSR.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  69. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
  70. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 4. Natsionalnyi sostav i vladenije jazykami, graždanstvo. Nazvanije publikatsionnoi tablitsy= 4. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazikom po subjektam Rossijskoi federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 4. Julkaisu 4. Väestön kansallisuus ja venäjänkielen taito Venäjän federaation subjekteissa. Taulukko 4 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  71. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 4. Natsionalnyi sostav i vladenije jazykami, graždanstvo. Nazvanije publikatsionnoi tablitsy= 7. Vladenije jazikami nasedlenijem naibolee mnogotšislennyh natsionalnostei po subjektam Rossijskoi federatsii (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 4. Julkaisu 7. Suurimpien väestöryhmien kielitaito Venäjän federaation subjekteissa. Tilasto 7 (pdf)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  72. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-01-23. (englanniksi)
  73. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Komin alueen yhteenveto s. 182/240. Teos ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-01-23. (venäjäksi)
  74. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-01-23. (venäjäksi)
  75. a b c Ikonen, Susan: Komin kirjallisuuden historiaa (Tiivistelmä ppt-esityksestä On Komi Literature. A brief history of Komi literature IFUSCO XXIV -kokouksen Kirjallisuudentutkimuksen työpajassa) 16.5.2008. IFUSCO XXIV -kokouksen verkkosivusto, mafun.org/ifusco2008. Viitattu 24.4.2012. (suomeksi)
  76. Kulturalnaja karta Respubliki Komi (Uljanovon luostarista) Komin tasavallan kansalliskirjasto, nbrkomi.ru. Viitattu 2013-02-06. (venäjäksi), (englanniksi), komi]
  77. Culture tourism-komi.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  78. Center of National Crafts "Zaran" Komin kansalliskirjasto, nbrkomi.ru. Viitattu 2013-02-03. (englanniksi)
  79. Finno–ugorski etnokulturnyi park, Viitattu 2013-02-06, Julkaisija= tomovl.ru, (venäjäksi)
  80. a b Turistitšeskije maršruty Komin tasavallan kansalliskirjasto, nbrkomi.ru. Viitattu 2013-02-07. (venäjäksi)
  81. Arhitektura - Troitse–Stefano Uljanovski monastyr (Uljanovon luostarista) Komin tasavallan kansalliskirjasto, nbrkomi.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi), myös (englanniksi)
  82. Manpupuner Rock Formations 2011-01-14. Russian Geographical Society, int.rgo.ru. Viitattu 2013-02-04. (englanniksi)
  83. Sport tourism-komi.ru. Viitattu 2013-02-03. (venäjäksi)
  84. http://www.gazeta-respublika.ru/article.php/25194 V desjati zimnih Olimipadah utšastvovali sportsmeny iz Komi, pjatero stali olimpijskimi tšempionami, Viitattu 2013-02-07, Julkaisija= gazeta-respublika.ru, (venäjäksi)]
  85. Raisa Smetanina - Ten medals at five Olympic Winter Games Officiel website of the Olympic Movement, olympic.org. Viitattu 2013-02-04. (englanniksi)
  86. GBU RK Muzei Raisy Smetaninoi 2012-08-27. Agenststvo Respubliki Komi po fizitšeskoi kulture i sportu, sportrk.ru. Viitattu 2013-02-04. (venäjäksi)
  87. a b Social sphere, public health, education, culture and sports of the Republic of Komi the Republic of Komi, rkomi.ru. Viitattu 2013-02-02. (englanniksi)
  88. The Republic of Komi (Russia) The Barents Euro-Arctic Region, beac.st. Viitattu 2013-02-02. (englanniksi)
  89. SyktGU - Instituty - Institut gumanitarnyh nauk syktsu.ru. Viitattu 2013-02-06. (englanniksi)
  90. Syktyvkar Forest Institute - General information Syktyranski leskoi institut, sli.komi.com. Viitattu 2013-02-06. (englanniksi)
  91. Ukhta State Technical University Ukhta State Technical University, ugtu.net. Viitattu 2013-02-05. (englanniksi)
  92. Glavnaja - Ob universitete Natsionalnyi mineralno-syrjevoi universitet "Gornyi", spmi.ru. Viitattu 2013-02-06. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Konttinen, Jussi: Sankarimatkailijan Komi. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-885-1.
  • Pearson, M., Ojanen, P., Havimo, M., Kuuluvainen, T. & Vasander, H. (toim.), 2007: On the European Edge - Journey through Komi Nature and Culture. University of Helsinki Department of Forest Ecology Publications 36. 216 s. ISBN: 978-952-10-3898-3
  • Strogoff, M., Brochet, P. & Auzias, D., 2005: Guidebook Komi Republic. Avant-Garde Publishers, Moskova. 176. s. ISBN: 5-86394-255-X

Linkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]