Nikolai Karamzin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nikolai Mihailovitš Karamzin

Nikolai Mihailovitš Karamzin (ven. Никола́й Миха́йлович Карамзи́н; 12. joulukuuta (J: 1. joulukuuta) 1766 Mihailovsk, Simbirskin ujesti3. kesäkuuta (J: 22. toukokuuta) 1826 Pietari) oli venäläinen kirjailija, kielimies ja historioitsija. Hän oli merkittävä kirjakielen kehittäjä ja loi runsaasti uudissanoja venäjän kieleen.

Karamzin opiskeli Moskovan yliopistossa kirjoittamista 1781–1782.[1] Karamzin matkusteli Keski-Euroopassa 1789–90 ja julkaisi klassiseksi tulleen matkakuvauksen Pisma russkogo putešestvennika (1791–92). Hänen päätyönsä on 12-osainen Venäjän historia Istorija gosudarstva rossijskogo (1816–29). Hänet nimettiin Pietarin keisarillisen tiedeakatemian kunniajäseneksi ja Venäjän keisarillisen akatemian täysjäseneksi. Nämä nimitykset tulivat hänen ansioidensa lisäksi Napoleonin hyökkäyksestä Venäjälle, mikä sai tsaari Aleksanteri I:n nimittämään Karamzinin entisen vastustajan ja akatemian puheenjohtajan amiraali Aleksandr Šiškinin valtiosihteeriksi.[2]

Karamzin veistettynä Tuhatvuotisen Venäjän patsaaseen Novgorodissa

Karamzin lasketaan venäläiseksi vastineeksi Jules Micheletille, Edward Gibbonille, E.G. Geijerille ja Topeliukselle. Karamzin oli myös konservatiivi ja tuki niitä Venäjän aatelisia, jotka vastustivat tsaarin reformeja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: