Siperianpihta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Siperianpihta
Abies sibirica HDR.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Pihdat Abies
Laji: sibirica
Kaksiosainen nimi
Abies sibirica
Ledeb.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Siperianpihta Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Siperianpihta Commonsissa

Siperianpihta (Abies sibirica) on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon ja pihtojen sukuun kuuluva ainavihanta havupuu.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianpihdan oksa.

Siperianpihta kasvaa yleensä 15–25 metrin pituiseksi puuksi. Latvus on pitkä, kapea ja tiheä- ja lyhythaarainen. Runko on väriltään harmaa, ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuoren rungon kuori on sileä ja vanhanakin melkein sileä. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja tummakarvainen, talvisilmut ovat pihkaisia, harmaita ja muodoltaan munanmuotoisia tai pallomaisia. Hyvin taipuisat neulaset eli lehdet ovat pituudeltaan 12–25 mm ja leveydeltään 1,2–1,5 mm. Lehdet siirottavat sivuille ja haaranmyötäisesti, ja peittävät koko haararangan. Lehtien yläpinnalla kärkiosassa on toisinaan ilmarakoja. Lehtien alapinnalla on kaksi harmahtavaa 4- tai 5-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat syvällä lehtien sisällä.[1][2]

Siperianpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa siperianpihta kukkii toukokuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on lyhytperäinen ja pyöreäkärkinen, eivätkä sen peitinsuomut ole näkyvissä. Kooltaan se on 5–8 x 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.[1][2]

Suurin suomalainen siperianpihta on ollut yli 30 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 230 senttimetriä.[3]

Siperianpihta risteytyy helposti palsamipihdan (A. balsamea) kanssa kantalajien kasvaessa lähekkäin.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianpihta on levinneisyysalueeltaan mantereinen. Se kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Vienanmeren itäpuolelta Siperiaan ja Kiinan pohjois- ja länsiosiin.[5] Suomessa siperianpihtaa voi tavata luonnosta viljelykarkulaisena eri puolelta maata, yleisimmin Etelä-Suomesta.[6]

Siperianpihta kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa havumetsissä seka- tai valtapuuna. Laji on kalkinsuosija.[7]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperianpihdan puuaines on melko haurasta ja lahoamiselle altista, minkä vuoksi sitä ei kannata kasvattaa sahatavaraa ajatellen.[8] Sellun ja paperin valmistukseen se on kelvollista. Latvus vaurioituu usein, tavallisimmin joko varislinnun laskeutuessa hauraalle latvakerkälle, tai halla- tai lumivaurion takia. Tuloksena on usein mutkainen ja poikaoksainen runko.

Suomessa siperianpihta on parhaiten menestyvä pihtalaji, jota voidaan käyttää koristepuuna Pohjois-Suomea myöten. Parhaiten se menestyy vyöhykkeillä II-VI.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 60–61.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 58.
  3. Kiuru, Heikki 2007: Pihta on koristanut pihoja jo satoja vuosia. - Metsätalous 1/2007, s. 36–37.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 59.
  5. a b Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 60.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Siperianpihdan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.2.2012.
  7. Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 60–61.
  8. Arboretum Mustiala: Siperianpihta (Abies sibirica) Viitattu 14.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]