Teeri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teeri
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Alaheimo: Metsäkanat Tetraonidae
Suku: Teeret Lyrurus
Laji: tetrix
Kaksiosainen nimi

Lyrurus tetrix
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Tetrao tetrix Linnaeus, 1758[1]
Teeren levinneisyys
Teeren levinneisyys
Katso myös

  Teeri Wikispeciesissä
  Teeri Commonsissa

Teeri (Lyrurus tetrix, aiemmin Tetrao tetrix) on pohjoisella havumetsävyöhykkeellä elävä kanalintulaji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras

Teeren sukupuolet ovat erikokoiset. Naaraan pituus on 40–45 cm ja koiraan 49–58 cm, josta pyrstön osuus noin 10 cm. Teerikoiraan väritys on lähes kokonaan musta, mutta sillä on valkoiset siipijuovat, alasiipi ja pyrstön alapeitinhöyhenet. Päässä on punaiset silmäheltat. Vain koiraan pyrstö on lyyranmuotoinen. Naaras puolestaan on harmaanruskea ja sillä on tummaa poikkiraidoitusta myös kurkussa ja rinnassa, toisin kuin naarasmetsolla. Siivellä on valkoinen siipijuova.[2]

Koirasteeren ääni on soidinaikana selvästi erottuva kujertava pulputus. Naaraan ääni on kotkotusta. Soiden laitamilla ja soilla teeri ääntelee suhisten tsu-suiiii, jota toisinaan käytetään matkittuna teeren metsästämisen apukeinona.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teertä tavataan Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä osissa pohjoista Aasiaa. Euroopassa elää 7,5–9,6 miljoonaa yksilöä. Koko maailman kannaksi arvioidaan 15–40 miljoonaa yksilöä. Maailmanlaajuisesti teeri on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.[1]

Suomessa teeri pesii pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta koko maassa. Suomen nykyinen kanta on noin 700 000 paria. Suomessa teeri on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja sen kanta on pienentynyt huomattavasti puolen vuosisadan takaisesta. Teerikanta on kuitenkin pysynyt vakaana viimeiset 20 vuotta, ja on jopa hieman kasvanut 2000-luvulla. Vuosien väliset kannanvaihtelut ovat teerellä suuria.[3]

Teeri on paikkalintu. Nuoret yksilöt voivat kuitenkin vaellella syksyisin.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeri elää sekä havu- että lehtimetsissä. Laji suosii erityisesti puustoisia soita sekä nuoria, rikkonaisia metsiä.[3] Se voi elää myös nummilla ja paljailla ulkoluodoilla.[2] Teeren tyypillisiä soidinpaikkoja ovat avosuot ja peltoaukeat.[3]

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeri syö parvissa päivällä silmuja ja muuta kasviravintoa. Tämän jälkeen teeret kaivautuvat lumeen, joissa olevia koloja kutsutaan kiepeiksi tai uutuiksi. Siellä ne yöpyvät turvassa saalistajilta, kuten kanahaukalta. Kieppi suojaa myös kylmältä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeren munia.

Teeren kevätsoidin on näkyvä ja kuuluva tapahtuma. Soidinmenot voivat alkaa jo helmikuussa, mutta voimakkaimmillaan soidin on huhti-toukokuussa. Jotkin koiraat saattavat soidintaa kesäkuulle saakka. Naaras munii maassa olevaan pesään 7–10 munaa ja hautoo niitä 25–27 vuorokautta. Poikaset ovat pesäpakoisia ja liikkuvat naaraan hoivissa pian kuoriuduttuaan. Poikaset osaavat lentää jo viikon ikäisinä.[4] Teerinaaraat huolehtivat yksin munista ja poikasista.[5]

Joskus sopivan pariutumiskumppanin puuttuessa teerikoiras ja naarasmetso eli koppelo voivat paritella, jolloin syntyy lisääntymiskyvytön korpimetsona tunnettu risteymä. On myös tavattu riekon ja teeren risteymä riekkoteeri ja pyyn ja teeren risteymä pyyteeri, ja harvinainen kiirunan ja teeren risteymä.[6][7]

Teerikoiraat kokoontuvat usein syys-marraskuussa suolle tai pellolle pitämään syyssoidinta, joka ei kiinnosta naaraslintuja juurikaan, eikä täten johda lisääntymisyritykseen. Syyssoitimella poikueparvet kokoontuvat talviparveksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teeren ulosteita.

Teeren ravinto koostuu versoista, silmuista, lehdistä, ruohoista ja marjoista. Talvisin teeri syö koivun silmuja ja urpuja, lepännorkkoja ja männynneulasia. Untuvikot käyttävät ravinnokseen hyönteisiä, hämähäkkejä ja muita pieniä selkärangattomia.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Tetrao tetrix IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  2. a b Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 50. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
  3. a b c Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Arkistoitu 4.6.2013. Viitattu 10.5.2013.
  4. a b Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 110. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
  5. Laine, Lasse: Suomen Luonto-opas, s. 208. WSOY, 2000.
  6. Laine, Lasse J.: ”Risteymät”, Suomalainen Lintuopas, s. 316. Jyväskylä: Gummerus, 1998. ISBN 951-32-0006-x.
  7. Pieni Tietosanakirja

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]