Korpimetso

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Korpimetso
Koiras
Koiras
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Aitokanat Phasianidae
Alaheimo: Metsäkanat Tetraoninae
Suku: Teeret Lyrurus × metsot Tetrao
Laji: Lyrurus tetrix × Tetrao urogallus
Synonyymit
  • Tetrao medius
  • Tetruo hybridus
  • Tetrao hybridus
  • Tetrao hybridus urogalloides
  • Tetrao urogallo-tetrix

Korpimetso on metson ja teeren risteymä. Se on yleisin ja tunnetuin eurooppalaisten metsäkanalintujen välisistä risteymistä. Omaksi harvinaiseksi lajikseen luultu lintu on tunnettu jo vuosisatojen ajan, ja monissa kielissä sille on annettu oma nimi.[1] Naaraspuolisesta korpimetsosta käytetään suomen kielessä nimitystä korpikoppelo.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirroskuva korpimetsokoiraasta ja -naaraasta.

Kun naarasmetso eli koppelo ei jostakin syystä löydä parittelukumppanikseen metsokoirasta, se voi toisinaan kulkeutua teerien soitimelle ja paritella teerikukon kanssa. Seurauksena syntyy poikueellinen korpimetsoja. Perinteisesti kaikkien korpimetsojen on katsottu olevan koppelon ja koirasteeren jälkeläisiä, mutta uusien DNA-määritysten perusteella osalla yksilöistä olisikin ollut emona naarasteeri.[1]

Korpimetsojen esiintyminen vaihtelee lintukantojen mukaan. Jos jommankumman lajin kanta on heikko, todennäköisyys korpimetsojen syntymiseen nousee.

Koiraspuoliset korpimetsot tulevat soidintamaan pääsääntöisesti teerien soidinpaikoille, ja yrittävät aktiivisesti osallistua soidinmenoihin.[1] Vaikka ne ovat kookkaampia kuin teeret, ne eivät kuitenkaan pääse soidinalueen parhaille paikoille suon tai pellon keskelle, vaan joutuvat kiertelemään sen reunamilla.[1] Koska naarasteeret valitsevat kumppaninsa huolella ja suosivat vain soitimen keskellä oleilevia koiraita, huonoilla paikoilla oleilevat ja poikkeavasti käyttäytyvät korpimetsot eivät pääse parittelemaan.[1] Tämä lienee yleisin syy siihen, että korpimetsoja on pidetty lisääntymiskyvyttöminä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu tuloksia, joiden mukaan korpimetsot eivät välttämättä ole steriilejä. Tarhaoloissa on saatu syntymään korpimetson astumia jälkeläisiä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korpimetso on ravinnonkäytöltään metson ja teeren välimuoto, joskin hieman lähempänä metsoa.[1] Toisinaan se hakoo männyissä metson tapaan.[2] Erään tutkitun yksilön kuvussa oli männynneulasia ja koivun urpuja sekä katajan ja variksenmarjan marjoja.[1]

Ulkoiset piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros koiraasta.

Korpimetsojen ulkonäkö vaihtelee hieman yksilöstä riippuen. Tyypillisellä koiraalla on lievästi lovipäinen pyrstö, ja sen siiven tyvellä on valkoinen täplä.[1] Korpimetsokoiraat ovat hieman suurempia kuin teerikukot:[1] painavin Suomessa metsästetty yksilö painoi 2,70 kilogrammaa.[2]

Naaraspuolista korpimetsoa on vaikea erottaa metso- ja teerinaaraasta pelkän ulkonäön perusteella,[1] ja varma määritys voidaan toisinaan tehdä vain DNA-testien avulla. Tunnistamisen haasteellisuus ja metsästyksen yleinen painottuminen koiraslintuihin aiheuttavat sen, että korpimetsokoiraita tunnetaan paljon enemmän kuin naaraita.[1]

Korpimetsokoiraiden soidinääni on möreää ja soinnitonta korinaa tai murinaa, joka ei muistuta metson eikä teeren ääniä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l Neuvonen, Veikko & Hautala, Hannu: Korpimetsoja ja muita sekasikiöitä. Metsästys ja Kalastus, 2007, nro 3, s. 12–13. Yhtyneet Kuvalehdet.
  2. a b Malinen, Jere: Ennätysriistarekisterissä jo 19 lajia. Metsästys ja Kalastus, 2006, nro 6, s. 40. Yhtyneet Kuvalehdet.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]