Koivut
Wikipedia
| Koivut | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Rauduskoivu (Betula pendula) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Koivut Wikispeciesissä |
Koivut (Betula) on kasvisuku, johon kuuluu noin 120 lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen puita ja pensaita. Ne ovat kesävihantia, tuulipölytteisiä ja yksikotisia. Lehdet ovat oksilla kierteisesti ja ne ovat yleensä ehytreunaisia, mutta joskus liuskaisia. Emi- ja hedenorkot ovat samassa puussa. Eminorkot ovat hedenorkkoja pienempiä ja kukkiessaan pystyjä. Hedenorkot ovat pitkiä ja riippuvia. Lenninsiivelliset siemenet varisevat syksyllä, ja ne kulkeutuvat tuulen mukana pitkiäkin matkoja. Koivujen runkoa ja oksia verhoaa helposti kuoriutuva tai hilseilevä, usein valkoinen ja mustaviiruinen kuori eli tuohi.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Koivut ovat Suomen lehtipuista yleisimpiä, ja hies- ja rauduskoivut ovat Suomen kylmässä ilmastossa jopa osittain kilpailukykyisiä kuuselle, joka dominoi Suomen metsiä. Koivuja kasvaakin havumetsävyöhykkeellä sekaisin havupuiden kanssa, mikä tekee niistä merkittävän lehtipuuryhmän. Suomen kotoisisista koivulajeista hies- ja rauduskoivua tavataan lähes koko Euroopassa Välimeren seutuja ja idän aroa lukuun ottamatta. Tunturikoivu on sen sijaan rajoittunut Lappiin, ja vaivaiskoivua ei juuri kasva Baltianmaiden eteläpuolella. Hieskoivu pitää kuivemmasta maaperästä kuin kosteampaa maaperää arvostava rauduskoivu. Vaivaiskoivu on Lapissa jokapaikan kasvi, Etelä-Suomessa vain rehevien turvesoiden asukas.
[muokkaa] Elinkierto
Koivujen lehteentulo ja samanaikaisesti tapahtuva kukinta ovat merkittävät tapahtumat Suomen luonnossa keväällä. Koivujen lehteentulo tapahtuu etelämpänä Euroopassa Suomea aikaisemmin, esimerkiksi Englannissa ja Pohjois-Ranskassa jo usein maaliskuun lopulla, Pohjois-Saksassa huhtikuun alussa ja Baltian maissa huhtikuun lopulla. Suomessakin koivujen lehteentulo noudattaa etelä-pohjoissuuntaista kaavaa. Hiirenkorvat ilmestyvät ensimmäisiin lounais-suomalaisiin hies- ja rauduskoivuihin jo pari päivää ennen vappua, eli usein vielä niukasti huhtikuun puolella. Keski-Suomessakin ne saapuvat hiirenkorvalle toukokuun alkupuolella, ja Oulussakin toukokuun puolessa välissä. Pohjois-Lapin tunturikoivut tulevat lehteen vasta kesäkuun alussa. Koivuallergia on elimistön reagoimista negatiivisesti koivun siitepölyyn. Koivuallergiakausi alkaa Etelä-Suomessa jo huhtikuun puolessa välissä, kun Viron ja muiden Baltian maiden koivut kukkivat, ja siitepölyä kantautuu lounais- ja etelätuulten mukana eteläiseen Suomeen.
[muokkaa] Käyttö
Koivuista otetaan mahlaa, josta tehdään juomia maun ja terveysvaikutusten vuoksi. Lehtiä käytetään teehen ja salaatteihin, ja niillä voi myös värjätä lankoja.[2]
Koivun oksista tehdään saunavihtoja, ja tuohesta on aiemmin tehty kontteja, mämmivasuja ja muita tarvekaluja.
Koivua käytetään huonekalupuuna ja sellun valmistukseen. Koivusta eristetään myös koivusokeria eli xylitolia.
[muokkaa] Lajeja
- Keltakoivu (Betula alleghaniensis)
- Kyynelkoivu (Betula pendula 'Youngii' )
- Paperikoivu (Betula papyrifera)
- Sokerikoivu (Betula lenta)
[muokkaa] Suomen lajit
- Hieskoivu (Betula pubescens)
- Tunturikoivu (Betula pubescens subsp. czerepanovii)
- Rauduskoivu (Betula pendula)
- Vaivaiskoivu (Betula nana)
[muokkaa] Paikalliset erikoismuodot
Lisäksi tunnetaan paikallisia erikoismuotoja.
Lehtien ja värin mukaan:
- Pirkkalankoivu (Betula pendula f. bircalensis)
- Loimaankoivu (Betula pendula f. crispa)
- Taalainkoivu (Betula pendula 'Dalecarlica')
- Kultakoivu
- Punakoivu (Betula pubescens f. rubra)
Kasvutavan mukaan:
- Riippakoivu (Betula pendula f. tristis)
Rungon muodon mukaan:
- Visakoivu (Betula pendula var. carelica)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 7.7.2009.
