Orava

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia. Muista merkityksistä katso orava (täsmennyssivu).
Orava
Eichhörnchen Düsseldorf Hofgarten edit.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha
Heimo: Oravat Sciuridae
Alaheimo: Sciurinae
Suku: Sciurus
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi
Sciurus vulgaris
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Oravan levinneisyys.
Oravan levinneisyys.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Orava Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Orava Commonsissa

Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva, Suomessakin varsin yleisesti esiintyvä nisäkäslaji.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oravaa tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä lähes koko Euroopassa sekä Aasian pohjoisosissa, lukuun ottamatta kaikkein pohjoisimpia alueita, mistä havupuut puuttuvat. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on amerikkalainen harmaaorava lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan.[2]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täysikasvuisen oravan ruumis on 19–28 cm ja häntä 14–24 cm pitkä. Painoa oravalla on 200–480 gramman väliltä.

Oravan tunnistaa helposti pitkästä tuuheasta hännästä. Oravien silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi niiden näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea, ja pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan tai jopa valkoisenkirjavaan. Musta värimuoto on perinnöllinen, ja sitä tavataan erityisesti Etelä-Euroopassa ja eräillä saarilla, kuten Viron Saarenmaalla ja Hiidenmaalla.[3] Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa.[4] Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan.

Oravan ääntely on säksätystä, undulaattimaista kujerrusta tai kurnutusta ja niiskuttelua.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvipukuinen orava syömässä.

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, kuten Suomessa, oravien pääravintona ovat kuusen siemenet, huonoina käpyvuosina oravat turvautuvat myös männyn siemeniin. Syksyllä sienet ovat tärkeä ravinnonlähde. Sen lisäksi oravat voivat syödä kukkia, marjoja, hedelmiä, vihreitä kasvinosia ja nilaa. Eläinravintona kelpaavat toukat, hyönteiset ja linnunmunat ja -poikaset. Etelämpänä lehtimetsävyöhykkeellä, missä kasvaa runsaasti pähkinäpensaita ja tammia, pähkinät ja tammenterhot ovat oravien tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Baltian maiden sekametsävyöhyke on luonnostaan oraville suotuista aluetta, sillä siellä esiintyy metsissä runsaasti sekä tammea ja pähkinäpensasta että kuusta.

Oravat järsivät toisinaan luita ja pudonneita hirvieläinten sarvia kalkintarpeeseensa. Asutusalueiden ”city-oravat” taas hyödyntävät pääosin lintujen ruokintapaikkojen antimia, pääasiassa maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja talia. Niiden tiedetään myös kaivelevan ulkoroskapönttöjä ruoan toivossa. Joskus orava voi tulla jopa sisälle rakennuksiin ruoanhakuun[5] tai jopa rakentaa pesän ullakolle.[6]

Orava lintulaudalla.
Mäntyyn koivun oksista tehty oravan pesä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksiviikkoinen oravanpoikanen.

Naaraiden kiima-aika on keväällä, mutta sen tarkka ajankohta riippuu ravintotilanteesta. Kantoaika on noin 38 vuorokautta. Ensimmäinen poikue syntyy Suomessa yleensä huhti–toukokuussa, toinen myöhemmin kesällä. Poikasia syntyy kunnostettuun nukkumapesään kolmesta kuuteen kappaletta. Emo imettää poikasia viidestä kuuteen viikkoa. Uros ei osallistu poikasten hoitoon. Orava voi pisimmillään elää vangittuna kymmenvuotiaaksi ja luonnossakin 6–7-vuotiaaksi. Tavallisesti orava ei kuitenkaan elä 2–4 vuotta kauempaa. Sukukypsäksi se tulee toisena elinvuotenaan.[6]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oravan jäljet.

Useimmista muista nisäkkäistä poiketen orava on selvästi päiväeläin. Suomenkin nisäkäslajistossa orava on ainoa aidosti päiväaktiivinen laji.[7] Oravan reviiri on muutaman hehtaarin laajuinen.[4] Se rakentaa useita lähes pallon muotoisia pesiä liikkumisalueensa sisälle. Pesät sijaitsevat korkeissa puissa, yleensä kuusen tai männyn oksilla, mutta myös linnunpöntöt käyvät. Sisältä orava vuoraa pesät naavalla, ruoholla, sammalilla, lehdillä ja muilla täytteillä. Talvella pesät ovat lämpimiä. Ollessaan pesässä orava sulkee sen kulkuaukon. Oravat myös kätkevät ruokaa varastoon maahan tai puun koloihin. Orava muistaa kätköjensa sijainnin suurin piirtein, ja löytää ne lopulta hajuaistinsa perusteella.[4] Oravat voivat myös kesyyntyä hyvin kesyiksi ihmisten läheisyydessä.

Metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oravaa metsästettiin Suomessa 1900-luvun alussa satojatuhansia yksilöitä. Nahkoja vietiin lähinnä Saksaan ja Englantiin. Laji rauhoitettiin vuonna 1929, ja metsästysaikaa lyhennettiin. Oravakannat elpyivätkin nopeasti. Nykyään oravan metsästys Suomessa on vähäistä.[4] Suomessa oravan metsästyskausi alkaa koko maassa 1.12. ja päättyy 31.1. [8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Shar, S., Lkhagvasuren, D., Bertolino, S., Henttonen, H., Kryštufek, B. & Meinig, H.: Sciurus vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.6.2014. (englanniksi)
  2. Red squirrel Great Britain Forestry Commission. Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  3. Helminen, Matti: Onko musta orava harvinainen?. Suomen Luonto, 2011, nro 1, s. 79. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  4. a b c d Aamulehti 25.8.2010, sivu B18
  5. Iltalehti: Kesyt oravat muuttuvat kiusankappaleiksi
  6. a b Seinfeld, J. 1999. Sciurus vulgaris Animal Diversity Web
  7. Mikkola-Roos, Markku & Yrjölä, Rauno (toim.): Viikki : Helsingin Vanhankaupunginlahden historiaa ja luontoa, s. 176. Helsinki: Tammi, 2000. ISBN 951-31-1714-6.
  8. http://yle.fi/uutiset/oravanmetsastys_alkoi/5964580 Yle - Oravanmetsästys alkoi

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]