Saint Kitts ja Nevis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saint Christopherin ja Nevisin federaatio
Federation of Saint Kitts and Nevis
Flag of Saint Kitts and Nevis.svg
lippu

LocationSaintKittsAndNevis.png

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia

Kuningatar
Kenraalikuvernööri
Elisabet II
Edmund Lawrence[1]

Pääministeri Denzil Douglas

Pääkaupunki Basseterre

Pinta-ala
– yhteensä 261[2] km² (sijalla 211)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2014) 51 538[2] (sijalla 207)
– väestötiheys 149 / km²
– väestönkasvu 0,78[2] % (2014)

Viralliset kielet englannin kieli

Valuutta Itä-Karibian dollari (XCD)

BKT (2013) sijalla 210
– yhteensä 952 miljoonaa USD[2]
– per asukas 16 300 USD

HDI (2012) 0.745[3] (sijalla 75)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2 %
– teollisuus 23 %
– palvelut 75 %

Aikavyöhyke -4
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Britanniasta

19. syyskuuta 1983

Lyhenne KN

Kansainvälinen
suuntanumero
+1-869

Motto Country Above Self

Kansallislaulu O Land of Beauty!

Saint Christopherin ja Nevisin federaatio eli Saint Kitts ja Nevis on kahden pienen Karibianmeren saaren muodostama valtio Väli-Amerikassa Leewardsaarilla. Saaret erottaa vain noin kolme kilometriä leveä The Narrows -salmi. Saaret ovat tuliperäisiä. Ne sijaitsevat Antigua ja Barbudan länsipuolella, Anguillan eteläpuolella ja Montserratin luoteispuolella.

Saint Kitts ja Nevisin pinta-ala on 261 neliökilometriä ja asukasluku runsaat 51 000. Valtion pääkaupunki on Basseterre.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio sijaitsee kahdella saarella, Sain Kittsillä ja Nevisillä. Saarista suurempi, Saint Kitts, muodostuu kolmesta vuorenhuippujen ryhmästä, joita erottavat syvät rotkot. Mount Liamuiga (1156 metriä) hallitsee saaren keskiosaa. Vuorten juurella on sokeriruokoviljelmiä ja laidunmaita, alarinteillä kasvaa metsää ja hedelmäpuita. Suurin kaupunki ja koko valtion pääkaupunki on Basseterren satamakaupunki.[4] Saint Kittsin eteläosassa on hiekkarantoja, joille ollaan kehittämässä matkailutoimintaa. Siirtomaakauden plantaasien huviloita on muutettu romanttisiksi huviloiksi.[5]

Saint Kitts and Nevis-CIA WFB Map.png

Nevisin pienen saaren keskeinen vuorenhuippu on usein pilvien suojassa. Suurin kaupunki on Charlestown, joka on yksi Karibian parhaiten säilyneistä kaupungeista. Siellä on useita 1700-luvun rakennuksia.[6]

Saint Kitts ja Nevisin ilmasto on samanlainen kuin muuallakin Karibialla. Vuotuinen sademäärä on 1500–2000 mm. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten heinäkuusta marraskuuhun. Hurrikaaneja tavataan elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Niitä osuu näille saarille muutaman vuoden välein.[7] Vuonna 2008 kolmosluokan hurrikaani Omar vaurioitti saarten rakennuskantaa.[8] Vuonna 2010 hurrikaani Earl teki tuhojaan, mutta ihmishenkien menetykseltä vältyttiin.[9]

Saarten ainoat alkuperäiset nisäkkäät ovat lepakoita, joita elää kuusi lajia: jamaikanhedelmäleikko, meksikondoggilepakko, kalastajalepakko, meksikonsuppilokorvalepakko, Brachyphylla cavernarum ja Molossus molossus sekä mahdollisesti puuleikko (Ardops nichollsi). Ihmisen mukana saarille on tullut esimerkiksi rottia, mangusteja sekä vihermarakatteja.[10] Saarilla on tavattu 116 lintulajia, joiden joukossa on monia muuttolintuja.[11]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisista jäänteistä voidaan päätellä, että ensimmäiset asukkaat tulivat saarille noin 4000 vuotta sitten. Arawak- ja karib-intiaanit levittäytyivät Etelä-Amerikasta pohjoiseen ja liikkuivat ketterästi saarelta toiselle puunrungoista kaiverretuilla veneillään.[12]

Kolumbus näki saaret toisella matkallaan vuonna 1493. Hän nimitti suuremman saaren suojeluspyhimyksensä mukaan Saint Christopheriksi ja antoi pienemmälle sitä verhoavien pilvien takia nimen Nuestra Señora de las Nieves (lumen rouva), mutta brittiläiset siirtolaiset lyhensivät nimet muotoon Saint Kitts ja Nevis.[13]

Brittiläiset uudisasukkaat perustivat ensimmäisen Karibian siirtokuntansa Saint Kittsille vuonna 1623. Vuonna 1626 he surmasivat kaksituhatta intiaania. Kaksi vuotta myöhemmin he perustivat siirtokunnan myös Nevisille. Saint Kittsistä, Nevisista ja Anguillasta tuli Britannian siirtomaa, joka sai autonomian vuonna 1967. Vuonna 1980 Anguilla erotettiin kolmikosta. Saint Kitts ja Nevis itsenäistyi 1983. Vuonna 1997 Nevisillä järjestetyssä kansanäänestyksessä saarelaiset päättivät olla eroamatta St. Kittsistä.[14]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa on itsenäinen Kansainyhteisön jäsen, jonka valtionpäämiestä Elisabet II:ta edustaa saarella kuvernööri, joka toimii pääministerin neuvonantajana. Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen kansalliskokous, johon kuuluvat kolme kuvernöörin nimittämää senaattoria, yksitoista vaaleilla valittua jäsentä, puhemies ja oikeuskansleri. Puhemiehen valitsevat parlamentin vaaleilla valitut jäsenet joko keskuudestaan tai ulkopuolelta.[15] Vaalikausi on viiden vuoden mittainen.[2]

Pääministeri Denzil Douglas valittiin tammikuussa 2010 neljännelle peräkkäiselle kaudelleen pääministeriksi.[14]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevisin saari on jaettu viiteen kuntaan (Saint George Gingerland, Saint James Windward, Saint John Figtree, Saint Paul Charlestown, Saint Thomas Lowland), Saint Kitts yhdeksään (Christ Church Nichola Town, Saint Anne Sandy Point, Saint George Basseterre, Saint John Capisterre, Saint Mary Cayon, Saint Paul Capisterre, Saint Peter Basseterre, Saint Thomas Middle Island, Trinity Palmetto Point).[16]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brimstone Hill, linnoitus ja maailmanperintökohde Saint Kittsin saarella.

Sain Kitts ja Nevis oli itäisen Karibian viimeinen valtio, jonka talous riippui täysin sokeriruo'osta. Sokerin maailmanmarkkinahinnan laskiessa hallitus yrittää saada aikaan maatalouden rakennemuutosta. Valtion sokeritehtaat suljettiin vuonna 2005, kun ne olivat tuottaneet tappiota jo pitkään.[2]

Saarten kaikki energia tuotetaan fossiilisista polttoaineista, jotka tuodaan ulkomailta.[2] Sokeriruo'on käyttöä biopolttoaineiden valmistukseen tutkittiin 2000-luvulla Yhdysvaltojen ja Brasilian avulla.[17] Tuotanto voisi olla periaatteessa kannattavaa, mutta koska riittävää määrää viljelysmaata ei ollut saatavana, hankkeesta luovuttiin.[18] Vuonna 2014 maa ilmoitti tutkivansa dieselin korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sähköntuotannossa Clintonin säätiön tuella.[19] StKittsille asennetaan 3500 aurinkopaneelin verkko, jolla tuotetaan sähköä lentoaseman ja sataman tarpeisiin.[20]

Matkailu on ottanut sokerin paikan pääasiallisena tulonlähteenä vaiheittain 1970-luvulta alkaen. Vuonna 2009 saarilla kävi 200 000 matkailijaa. Sen jälkeen lama kuritti taloutta, mutta 2013 talousluvut kääntyivät vihdoin nousuun. Vuonna 2011 valtion velkaa oli 154% bruttokansantuotteesta, vuonna 2013 "enää" 83%.[2]

Saarilla on kaksi lentopaikkaa ja kaksi satamaa, Basseterre ja Charlestown.[2]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2014 saarilla oli noin 51 500 asukasta. Virallinen kieli on englanti. Uskonnoltaan asukkaat ovat anglikaaneja, muita protestantteja tai roomalaiskatolisia.[2] Pääosa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joiden esi-isät on tuotu työskentelemään sokeriviljelmillä.[13]

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan saarten asukkaita kutsutaan nimellä saintkittsnevisläinen.[21]

Koulunkäynti aloitetaan viisivuotiaana, se on pakollista ja ilmaista 12 vuoden ajan.[22]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrokaribialaisella väestöllä on tallella erilaisia perinteitä, joista ei ole muodostunut kansallista saintkittsnevisläistä kulttuuria. Vaihtelevaa ja rikasta kulttuuriperintöä juhlistetaan erityisesti juhlakausina, etenkin jouluna ja vapun aikaan. Varsinkin joulun juhliminen korostuu, osittain kristillisen perinteen takia, osittain, koska ulkomailla asuvat perheenjäsenet tulevat usein juuri vuodenvaihteen aikaan käymään kotisaarellaan.[13]

Saint Kitts ja Nevisin suosituin urheilulaji on kriketti, jossa saaren pelaajat edustavat maajoukkuetasolla Länsi-Intian yhteistä maajoukkuetta. Saint Kitts ja Nevisin menestyksekkäin yleisurheilija on pikajuoksija Kim Collins, 100 metrin maailmanmestari vuoden 2003 MM-kilpailuista. Maa on osallistunut olympialaisiin Atlantasta 1996 lähtien[23].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. About The St. Kitts-Nevis Information Service. Viitattu 21.12.2014.
  2. a b c d e f g h i j The World Factbook: Saint Kitts and Nevis CIA. (englanniksi)
  3. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  4. St Kitts Footprint Travel Guides
  5. St Kitts and Nevis Footprint Travel Guides
  6. Nevis Footprint Travel Guides
  7. Saint Kitts ja Nevis Country Guide BBC Weather
  8. St. Kitts – Nevis Recovering After Hurricane Omar Nevis Island Tourist Information 2008 (englanniksi)
  9. Hurricane Earl Rips Through the Islands St Kitts & Nevis Observer 2010
  10. Mammals Bio-diversity Nevis (englanniksi)
  11. Birds Bio-diversity Nevis (englanniksi)
  12. Nevis History Nevis FYI
  13. a b c Saint Kitts and Nevis Countries and their cultures (englanniksi)
  14. a b Timeline: St Kitts and Nevis BBC news
  15. About Government (Structure & Process) 2010. The Government of St. Christopher (St. Kitts) and Nevis. Viitattu 7.2.2011. (englanniksi)
  16. Saint Kitts and Nevis Parishes Citypopulation
  17. Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 27.12.2014.
  18. Energy Policy and Sector Analysis in the Caribbean (2010 – 2011) (PDF) (s. xxviii) LCCC Low Carbon Communities in the Caribbean. Viitattu 27.12.2014.
  19. St Kitts-Nevis focuses on renewable energy Caribbean News Now. Viitattu 27.12.2014.
  20. St. Kitts goes solar at ports 2013. Travel Weekly. Viitattu 27.12.2014.
  21. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  22. Education System in St. Kitts and Nevis Classbase. Viitattu 27.12.2014.
  23. Saint Kitts and Nevis sports-reference.com. Viitattu 24.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 17.33°N, 62.666667°W