Saint Kitts ja Nevis

Federation of Saint Kitts and Nevis
	lippu
	lippu
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningatar; Kenraalikuvernööri; Pääministeri	Elisabet II; Sir Cuthbert Sebastian; Denzil Douglas
Pääkaupunki	Basseterre;
Pinta-ala
– yhteensä	261 km² (sijalla 211)
– josta sisävesiä	ei merkittävästi
Väkiluku (2010)	49 898 (sijalla 207)
– väestötiheys	149 / km²
– väestönkasvu	0,838 % (2010)
Viralliset kielet	englannin kieli
Valuutta	Itä-Karibian dollari (XCD)
BKT (2010)	sijalla 210
– yhteensä	719,5 miljoonaa USD
– per asukas	14 400 USD
HDI (2010)	– (sijalla )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	3,5 %
– teollisuus	25,8 %
– palvelut	70,7 %
Aikavyöhyke	-4
– kesäaika	ei käytössä
Itsenäisyys; – Britanniasta	; 19. syyskuuta 1983
Lyhenne	KN
Kansainvälinen; suuntanumero	+1-869
Motto	Country Above Self
Kansallislaulu	O Land of Beauty!

Saint Christopherin ja Nevisin federaatio eli Saint Kitts ja Nevis on kahden pienen Karibianmeren saaren muodostama valtio Väli-Amerikassa Leewardsaarilla. Saaret erottaa vain noin kolme kilometriä leveä The Narrows -salmi. Saaret ovat tuliperäisiä. Ne sijaitsevat Antigua ja Barbudan länsipuolella, Anguillan eteläpuolella ja Montserratin luoteispuolella.

Saint Kitts ja Nevisin pinta-ala on 261 neliökilometriä ja asukasluku 49 898 (vuonna 2010).^[1] Valtion pääkaupunki on Basseterre.

Historia [muokkaa]

Arkeologisista jäänteistä voidaan päätellä, että ensimmäiset asukkaat tulivat saarille noin 4000 vuotta sitten. Arawak- ja karib-intiaanit levittäytyivät Etelä-Amerikasta pohjoiseen ja liikkuivat ketterästi saarelta toiselle puunrungoista kaiverretuilla veneillään.^[3]

Kolumbus näki saaret toisella matkallaan vuonna 1493. Hän nimitti suuremman saaren suojeluspyhimyksensä mukaan Saint Christopheriksi ja antoi pienemmälle sitä verhoavien pilvien takia nimen Nuestra Señora de las Nieves (lumen rouva), mutta brittiläiset siirtolaiset lyhensivät nimet muotoon Saint Kitts ja Nevis.^[4]

Brittiläiset uudisasukkaat perustivat ensimmäisen Karibian siirtokuntansa Saint Kittsille vuonna 1623. Vuonna 1626 he surmasivat kaksituhatta intiaania. Kaksi vuotta myöhemmin he perustivat siirtokunnan myös Nevisille. Saint Kittsistä, Nevisista ja Anguillasta tuli Britannian siirtomaa, joka sai autonomian vuonna 1967. Vuonna 1980 Anguilla erotettiin kolmikosta. Saint Kitts ja Nevis itsenäistyi 1983. Vuonna 1997 Nevisillä järjestetyssä kansanäänestyksessä saarelaiset päättivät olla eroamatta St. Kittsistä.^[5]

Politiikka [muokkaa]

Maa on itsenäinen Kansainyhteisön jäsen, jonka valtionpäämiestä Elisabet II:ta edustaa saarella kuvernööri, joka toimii pääministerin neuvonantajana. Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen kansalliskokous, johon kuuluvat kolme kuvernöörin nimittämää senaattoria, yksitoista vaaleilla valittua jäsentä, puhemies ja oikeuskansleri. Puhemiehen valitsevat parlamentin vaaleilla valitut jäsenet joko keskuudestaan tai ulkopuolelta.^[6] Vaalikausi on viiden vuoden mittainen.^[1]

Pääministeri Denzil Douglas valittiin tammikuussa 2010 neljännelle peräkkäiselle kaudelleen pääministeriksi.^[5]

Hallinnollinen jako [muokkaa]

Nevisin saari on jaettu viiteen kuntaan (Saint George Gingerland, Saint James Windward, Saint John Figtree, Saint Paul Charlestown, Saint Thomas Lowland), Saint Kitts yhdeksään (Christ Church Nichola Town, Saint Anne Sandy Point, Saint George Basseterre, Saint John Capisterre, Saint Mary Cayon, Saint Paul Capisterre, Saint Peter Basseterre, Saint Thomas Middle Island, Trinity Palmetto Point).^[7]

Maantiede [muokkaa]

Saint Kitts ja Nevis satelliittikuvassa

Valtio sijaitsee kahdella saarella, Sain Kittsillä ja Nevisillä. Saarista suurempi, Saint Kitts, muodostuu kolmesta vuorenhuippujen ryhmästä, joita erottavat syvät rotkot. Mount Liamuiga (1156 metriä) hallitsee saaren keskiosaa. Vuorten juurella on sokeriruokoviljelmiä ja laidunmaita, alarinteillä kasvaa metsää ja hedelmäpuita. Suurin kaupunki ja koko valtion pääkaupunki on Basseterren satamakaupunki.^[8] Saint Kittsin eteläosassa on hiekkarantoja, joille ollaan kehittämässä matkailutoimintaa. Siirtomaakauden plantaasien huviloita on muutettu romanttisiksi huviloiksi.^[9]

Nevisin pienen saaren keskeinen vuorenhuippu on usein pilvien suojassa. Suurin kaupunki on Charlestown, joka on yksi Karibian parhaiten säilyneistä kaupungeista. Siellä on useita 1700-luvun rakennuksia.^[10]

Saint Kitts ja Nevisin ilmasto on samanlainen kuin muuallakin Karibialla. Vuotuinen sademäärä on 1500–2000 mm. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten heinäkuusta marraskuuhun. Hurrikaaneja tavataan elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Niitä osuu näille saarille muutaman vuoden välein.^[11] Vuonna 2008 kolmosluokan hurrikaani Omar vaurioitti saarten rakennuskantaa.^[12] Vuonna 2010 hurrikaani Earl teki tuhojaan, mutta ihmishenkien menetykseltä vältyttiin.^[13]

Saarten ainoat alkuperäiset nisäkkäät ovat lepakoita, joita elää kuusi lajia: jamaikanhedelmäleikko, meksikondoggilepakko, kalastajalepakko, meksikonsuppilokorvalepakko, Brachyphylla cavernarum ja Molossus molossus sekä mahdollisesti puuleikko (Ardops nichollsi). Ihmisen mukana saarille on tullut esimerkiksi rottia, mangusteja sekä vihermarakatteja.^[14] Saarilla on tavattu 116 lintulajia, joiden joukossa on monia muuttolintuja.^[15]

Talous [muokkaa]

Brimstone Hill, linnoitus ja maailmanperintökohde Saint Kittsin saarella.

Sain Kitts ja Nevis oli itäisen Karibian viimeinen valtio, jonka talous riippui täysin sokeriruo'osta. Sokerin maailmanmarkkinahinnan laskiessa hallitus yrittää saada aikaan maatalouden rakennemuutosta. Valtion sokeritehtaat suljettiin vuonna 2005, kun ne olivat tuottaneet tappiota jo pitkään. Sokeriruo'on käyttöä biopolttoaineiden valmistukseen tutkitaan Yhdysvaltojen ja Brasilian avulla.^[16]

Väestö [muokkaa]

Heinäkuussa 2009 saarilla oli noin 40 000 asukasta,^[1] vuonna 2000 noin 38 000. Tämä on 25 prosenttia vähemmän kuin huippuvuonna 1960. Väestön väheneminen johtuu voimakkaasta maastamuutosta etenkin 1970-luvulla.

Pääosa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joiden esi-isät on tuotu työskentelemään sokeriviljelmillä.^[4]

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan saarten asukkaita kutsutaan nimellä saintkittsnevisläinen.^[17]

Kulttuuri [muokkaa]

Afrokaribialaisella väestöllä on tallella erilaisia perinteitä, joista ei ole muodostunut kansallista saintkittsnevisläistä kulttuuria. Vaihtelevaa ja rikasta kulttuuriperintöä juhlistetaan erityisesti juhlakausina, etenkin jouluna ja vapun aikaan. Varsinkin joulun juhliminen korostuu, osittain kristillisen perinteen takia, osittain, koska ulkomailla asuvat perheenjäsenet tulevat usein juuri vuodenvaihteen aikaan käymään kotisaarellaan.^[4]

Saint Kitts ja Nevisin suosituin urheilulaji on kriketti, jossa saaren pelaajat edustavat maajoukkuetasolla Länsi-Intian yhteistä maajoukkuetta. Saint Kitts ja Nevisin menestyksekkäin yleisurheilija on pikajuoksija Kim Collins, 100 metrin maailmanmestari vuoden 2003 MM-kilpailuista. Maa on osallistunut olympialaisiin Atlantasta 1996 lähtien^[18].