Sammalet
Wikipedia
| Sammalet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||
| Karhunsammal (Polytrichum sp.) | ||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
||||||
| Alakaaret | ||||||
|
||||||
| Katso myös | ||||||
 Sammalet Wikispeciesissä |
Sammalet (Bryobionta) ovat kasvikunnan toinen alakunta putkilokasvien ohella. Sammalet ovat rakenteeltaan yksinkertaisia ja pienikokoisia (yleensä 1-10 cm) itiökasveja, joilla on hyvin pienet lehdet tai ei varsinaisia lehtiä lainkaan. Niillä ei ole juuria eikä johtojänteitä, vaan ne ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet suoraan ulkopintansa läpi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Luokittelu
Sammalten alakunnassa on yksi kaari: sammalet (Bryophyta). Sammalet jaetaan kolmeen alakaareen (joskus myös luokkaan tulkinnasta riippuen):
- Hepatophytina – maksasammalet
- Anthocerophytina – sarvisammalet
- Bryophytina – lehtisammalet
Maksasammalet ovat vanhin näistä ryhmistä. Ne ovat samalla alkeellisimpia ja vanhimpia kasveja. Lehtisammalet erosivat putkilokasveihin johtaneesta kehityslinjasta myöhemmin.
[muokkaa] Rakenne
Maksasammalilla on joko litteä erilaistumaton sekovarsi, tai joillakin lajeilla sekovarsi on erilaistunut varsimaisiksi ja lehtimäisiksi rakenteiksi. Lehtisammalilla puolestaan on varsi, johon on liittyneenä pieniä lehtiä. Joillain lajeilla lehdet ovat vain yhden solukerroksen paksuiset, mutta esimerkiksi karhunsammalilla on paksut ja monimutkaisemmat lehdet. Rahkasammalilla puolestaan on lehdissään elävien ja yhteyttävien solujen lisäksi vesivarastoina toimivia suuria, kuolleita rahkasoluja. Vaikka lehtisammalilla ei ole juuria, monet kasvattavat versonsa alapäähän haaroittuvia juurtumahapsia, jotka sitovat yksittäiset sammalkasvit alustaansa ja toisiinsa. Sammalkasvin verso kuolee alapäästään samalla kun se kasvaa pituutta yläpäästään.
[muokkaa] Kasvutavat
Lehtisammalet kasvavat yleensä tiheinä yhdyskuntina, pehmeinä sammalmattoina yleensä maassa, puunrungolla, kivellä tai kannolla. Eräät sammalet kasvavat paikoilla, joissa muut kasvit eivät menesty, kuten synkän metsän pohjalla, jossa ei ole riittävästi valoa muille kasveille, tai kiven- tai kallionpinnalla, jossa ei ole juurikaan ravinteita. Jotkut lajit viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä, mutta monet ovat hyvin tarkkoja kasvuympäristönsä suhteen (paljas maa, lahopuu, varjoisuus, pH jne). Jotkut sammallajit ovat herkkiä ilmansaasteille ja siksi niitä voidaan käyttää ympäristön tilan bioindikaattoreina. Sammalia kasvaa myös soilla, jossa ne ovat olennainen osa muiden kasvien kasvualustaa ja vetisen maaperän rakennetta. Suon sammalista muodostuu ajan myötä turvetta, kun sammalet kasvavat ylöspäin jättäen vanhemmat osat alleen. Monet sammalet voivat kestää pitkän kuivumisen, ja ne jatkavat kasvua heti saatuaan vettä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Sammalet lisääntyvät suvullisesti itiöiden avulla. Itse sammalkasvi on haploidinen ja vain kasvin päähän ohuen varren varassa nouseva itiöpesäke on diploidinen. Sammalet ovat lajista riippuen joko yksi- tai kaksikotisia. Sammalten sukusolut syntyvät erityisissä versoihin muodostuvissa muna- ja siittiöpesäkkeissä. Siittiöt ovat liikuntakykyisiä, mutta päästäkseen hedelmöittämään munapesäkkeessä olevan munasolun ne tarvitsevat märän ympäristön. Munapesäkkeessä olevasta munasolusta kasvaa hedelmöityksen jälkeen diploidinen itiöpesäke. Itiöpesäkkeessä tapahtuu meioosi, jonka tuloksena syntyy haploideja itiöitä. Itiöt leviävät tuulen mukana ympäristöön ja sopivalle kasvupaikalle päästyään niistä itää niin sanottuja alkeisrihmoja. Alkeisrihmoihin kasvaa silmuja, joista kasvaa uusia sammalkasveja. Sammalet voivat lisääntyä myös kasvullisesti, eli emokasvista irtoaa itujyväsiä, -levyjä tai -versoja, jotka leviävät uusille kasvupaikoille.
[muokkaa] Sammallajisto
Suomesta tunnetaan 656 lehtisammallajia, 219 maksasammallajia ja kaksi sarvisammallajia.[1] Kaikkiaan maailmasta tunnetaan lehtisammalia noin 10 000 ja maksasammalia noin 8000 lajia.
Tunnetuimpia Suomen sammalsukuja ovat mm. karhunsammalet, kynsisammalet ja rahkasammalet.
[muokkaa] Lähteet
- Rikkinen, Jouko: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7
- ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.),: Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus (ISBN 952-11-1153-4 (PDF), painetussa muodossa ISBN 952-11-1152-6 (nid.)) 2002. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
