Mahla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mahla on lehtipuiden johtosolukoissa kasvukauden alussa virtaavaa maitiaisnestettä. Tärkeimpiä mahlan tuottajapuita ovat sokerivaahtera ja koivu. Koivumahlan keruuaika alkaa huhtikuussa, jolloin se virtaa koivun juurista oksiin ennen lehtisilmujen puhkeamista. Koivu tuottaa keväisin mahlaa keskimäärin viisi litraa vuorokaudessa. Mahla on ulkonäöltään ja tuoksultaan vedenkaltainen.[1] Mahlan keruu ei kuulunut jokamiehen oikeuksiin 17.1.2013.[2]

Mahlan juoksutusta muovipulloon.

Koivumahlan koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahla koostuu enimmäkseen vedestä, sen kuiva-ainepitoisuus on noin 1 prosentti. Tuo prosenttiosuus koostuu enimmäkseen sokereista, minkä lisäksi mahla sisältää happoja, erityisesti hedelmähappoja, sekä hiven- ja valkuaisaineita ja entsyymejä. Mahlan sisältämiä hivenaineita ovat muun muassa kalium, kalsium, magnesium ja mangaani. Mahlan kivennäis- ja hivenaineiden kokonaismäärä on vähäinen: 10 litralla mahlaa voidaan tyydyttää kalsiumin ja magnesiumin päivittäinen tarve, mutta vain osa kaliumin tai raudan tarpeesta. Natriumia mahlassa on hyvin vähän, alle 0,1 mg/l. Myös proteiinipitoisuus on pieni, noin 1 g/l. Rasvaa mahlassa ei ole, eikä siten myöskään rasvaliukoisia vitamiineja. Tiamiinia tai riboflaviinia mahlasta ei alustavissa tutkimuksissa ole löytynyt eikä myöskään flavonoideja tai muita antioksidatiivisia yhdisteitä. Ravitsemuksellisesti haitallisia aineita mahlassa ei tiettävästi ole, jos koivun kasvupaikka on puhdas.[1]

Koivunmahlan käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahlan juoksuttaminen tapahtuu yleensä joko ripustamalla pullo katkaistun oksan kärkeen tai poraamalla runkoon reikä, josta neste juoksutetaan astiaan muoviletkun avulla. Pienistä (läpimitaltaan n. 15 cm) koivuista voi parhaimpaan aikaan juoksuttaa noin 5 litraa mahlaa vuorokaudessa. Suuremmista (läpimitaltaan n. 30 cm) voi mahlaa saada jopa 15 litraa vuorokaudessa. Kun vettä haihdutetaan mahlan väri muuttuu kellertäväksi makeantuoksuiseksi siirapiksi. Siirapinvalmistus mahlasta vaahterasiirapin tapaan ei ole kannattavaa, koska 10 litrasta mahlaa saadaan tiivistämällä vain noin 1 dl siirappia. Koivun mahlasta on alun perin saatu koivusokeria eli ksylitolia.

Säilyminen on mahlankeruun suurimpia ongelmia. Koivunmahla säilyy vain noin 2−5 vrk jääkaapissa. Perinteisesti säilyvyyttä on parannettu joko pastöroimalla tai pakastamalla. Pastörointi eli kuumentaminen kuitenkin tuhoaa joitain ainesosia, ja saattaa muuttaa mahlan makua. Huonon säilyvyyden vuoksi myös puhtauteen on kiinnitettävä erityistä huomiota juoksuttamisprosessin aikana. Pakastettaessa mahla säilyy hyvin, eikä maku muutu juuri ollenkaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kylmäketju mahlan tuotteistamisessa Kehittyvä elintarvike. Viitattu 7.3.2014.
  2. Jokamiehen oikeudet, kpl 3

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]