Vitamiini

Wikipedia

Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta. Vitamiineihin ei lueta välttämättömiä aminohappoja eikä rasvahappoja eikä myöskään hivenaineita tai kivennäisaineita (jotka ovat epäorgaanisia aineita). Ihminen tarvitsee 13 eri vitamiinia.^[1] Sanan vitamiini loi puolalainen biokemisti Kazimierz Funk vuonna 1912. Sanassa yhdistyy vita (lat. elämä) ja amiini. Kun hän oli todennut B1-vitamiinin eli tiamiinin olevan amiini, hän päätteli virheellisesti muidenkin vitamiinien olevan amiineja. Vaikka nykyään tiedetään, että näin ei ole, nimi on kuitenkin säilynyt.^[2]

Sisällysluettelo 1 Vitamiinien käytön historia ja kehitys 2 Vitamiinien merkintätavat 3 Ihmisen tarvitsemat vitamiinit 4 Lähteet

[muokkaa] Vitamiinien käytön historia ja kehitys

Vitamiinien tieteellisen käytön edistäjänä pidetään Miguel Servetoa (1511-1553, joka kirjoitti kirjan Tratado universal de los jarabes (Siirappien yleiskäyttö). Hänet poltettiin uskonnollisista syistä roviolla Genevessä. Ensimmäisessä vaiheessa farmakologian kehitystä opittiin ymmärtämään puutostautien syitä ja eristämään runsaasti vitamiinia sisältävistä kasveista vitamiinit ja syntetisoimaan. Toisessa vaiheessa opittiin tuntemaan puutostauteja, joita vitamiinien avulla kyettiin hallitsemaan. Joissain hoidoissa käytetään 10-1000 -kertaisia annoksia vitamiinia sen tavanomaiseen ravinnosta saatavaan määrään verrattuna. Kolmannessa vaiheessa 1950-luvulla ryhdyttiin antamaan ortomolekulaadista hoitoa, jossa annetaan vitamiineja erilaisten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomeen hoitomuoto tuli 1980-luvulla ja siitä alettiin käyttää nimitystä vitamiini- ja hivenainehoito. Uudessa neljännessä vaiheessa tutkintaan ravitsemustekijöiden vaikutusta geeneihin. Sitä kutsutaan nutrigenomiikaksi tai nutrigenetiikaksi. ^[3]

[muokkaa] Vitamiinien merkintätavat

Tutkimuksen varhaisvaiheessa vitamiinit nimettiin vain isoilla kirjaimilla. Kun myöhemmin osoittautui, että B-vitamiineja on useita, lisättiin kirjaimen jälkeen alaviitteeksi numero. Näitä nimiä käytetään edelleen, mutta niiden ohella vitamiineille on myöhemmin annettu myös erityisnimiä. B-vitamiinien numeroinnissa on kuitenkin aukkoja, koska aikaisemmin vitamiineina pidettiin myös eräitä aineita, jotka nykyisen käsityksen mukaan eivät sellaisia ole^[4].

[muokkaa] Ihmisen tarvitsemat vitamiinit

Kirjaintunnus	Nimi	Vesi-/rasvaliukoinen	Tietoa
A	Retinoli	Rasvaliukoinen	Elmer V. McCollum ja M. Davisin löytämä 1912–1914. Puutos aiheuttaa pimeäsokeutta. A-vitamiini ei ole yksi kemikaali vaan joukko retinolijohdannaisia.
B1	Tiamiini	Vesiliukoinen	Kazimierz Funkin löytämä 1912. Puute aiheuttaa beriberiä.
B2	Riboflaviini	Vesiliukoinen	D. T. Smithin ja E. G. Hendrickin löytämä 1926.
B3	Niasiini	Vesiliukoinen	Conrad Elvehjemin löytämä 1937.
B5	Pantoteenihappo	Vesiliukoinen	Roger Williamsin löytämä 1933.
B6	Pyridoksiini	Vesiliukoinen	Paul Gyorgyin löytämä 1934
B7, H	Biotiini	Vesiliukoinen
B9	Foolihappo	Vesiliukoinen	Lucy Willsin löytämä 1933. Tunnetaan myös folaattina
B12	Syanokobalamiini Hydroksikobalamiini Metyylikobalamiini	Vesiliukoinen	Karl Folkersin ja Alexander Toddin löytämä 1948. Puute johtaa perniöösiin anemiaan. Se on ainoa vesiliukoinen vitamiini, joka varastoituu ihmiselimistöön pitkäksi aikaa.
C	Askorbiinihappo	Vesiliukoinen	James Lindin tunnistama 1747. A. Hoistin ja and T. Froelichin uudelleen löytämä 1912. Puutos aiheuttaa keripukkia.
D	Kolekalsiferoli	Rasvaliukoinen	Edward Mellanbyn löytämä 1922. Puutos aiheuttaa riisitautia. Elimistö syntetisoi vitamiinia itse riittävän voimakkaassa auringonvalossa.
E	Tokoferoli	Rasvaliukoinen	Herbert Evansin ja Katherine Bishopin löytämä 1922.
K	Menadioni	Rasvaliukoinen	Henrik Damin löytämä 1929. Puutos heikentää veren hyytymistä.

[muokkaa] Lähteet