K-vitamiinit

Wikipedia
Ohjattu sivulta Menadioni
Loikkaa: valikkoon, hakuun

K-vitamiinit ovat pääasiassa veren hyytymiseen ja kalsiumin aineenvaihduntaan tarvittavia vitamiineja.[1] K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia,[1] joten ne eivät poistu helposti kehosta. Ihmisen elimistössä (suolistossa) syntyy yleensä normaaliflooran ansiosta riittävästi K-vitamiinia, joten sen saamisesta ei tarvitse erityisesti huolehtia. Sen sijaan veritulpan jälkeen ohennuslääkitystä saavien on syytä varoa, ettei ruoasta tule liikaa K-vitamiinia. K-vitamiinin nimeäminen ei noudata muiden vitamiinien kohdalla käytettyä aakkosellista järjestystä, koska kun vitamiini löydettiin, löydöksestä kertova artikkeli julkaistiin saksalaisessa julkaisussa ja vitaminiinia kutsuttiin nimellä Koagulationsvitamin (koagulaatiovitamiini), mistä syntyi vitamiinin K-kirjain.

K-vitamiinit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K2-vitamiinin saanti ravinnosta vähentää aortan kalkkeutumista ja riskiä kuolla sydänsairauksiin

K-vitamiinit eivät ole yksi aine, vaan niiden luonnolliset muodot luokitellaan K1-vitamiineihin ja K2-vitamiineihin. K1- vitamiineja(K1) nimitetään fyllokinoneiksi ja K2-vitamiineja(K2) menakinoneiksi. Lisäksi lääke- ja elintarviketeollisuutta varten valmistetaan synteettisiä K-vitamiineja menadioni (K3), (K4) ja (K5). K-vitamiinien nimitys tulee koaguloitumisesta, jolla tarkoitetaan veren hyytymistä. Ne ovat veren koaguloitumista, hyytymistä, edistäviä vitamiineja.

K2-vitamiinia on runsaasti edam- ja gouda-juustoissa.
Se voi Rotterdamin tutkimuksen mukaan vähentää sepelvaltimotaudin riskiä.[2]

K-vitamiineja on löydetty useita:

Luonnolliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkia menakinoneita ei pidetä vitamiineina. Menakinoneja on kaikkiaan yhdeksää eri lajia. Lisäksi lääke- ja elintarviketeollisuutta varten valmistetaan synteettisiä K-vitamiineja. Synteettisen K1-vitamiinin ja nattosta erotetun menakinoni-7:n pitoisuuden vähenemistä veressä on tutkittu, missä todettiin edellisen vähenevän hitaammin terveellä koeryhmällä.[3]

Valmistetut eli synteettiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • menadioni (K3), on käytetty tai käytetään edelleen mm. koiranruoissa fyllokinonin halvempana korvaajana. 1969 Synkavit-niminen menadioni-vitamiinituote poistettiin markkinoilta, kun havaittiin, että fyllokinoni oli sivuvaikutuksiltaan myrkytöntä verrattuna synteettisiin menadioniin ja K4:iin verrattuna.[4]
    • K4
    • K5

Vastasyntyneen K-vitamiini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastasyntyneillä ei vielä ole elimistössään K-vitamiinia tuottavaa bakteerikasvustoa. Äidiltä saatavassa ternimaidossa eli kolostrumissa on K-vitamiinia, mutta monissa maissa vastasyntyneille annetaan rutiiniluonteisesti myös K-vitamiinilisä verenvuototaudin ehkäisemiseksi joko pistoksena tai suun kautta. Kahdessa sittemmin kumotussa tutkimuksessa vastasyntyneenä saatu K-vitamiini oli yhdistetty kasvaneeseen leukemian ja syövän riskiin. Suomen lastenlääkäriyhdistys pitää K-vitamiinin antamista tärkeänä ja pistosta parempana kuin suun kautta annettavaa K-vitamiinia.

K-vitamiinin löytäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

K-vitamiinin löysi tanskalainen Henrik Dam ja sen kemiallisen rakenteen selvitti yhdysvaltalainen Edward Adelbert Doisy. Heille myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1943.

Lääkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veren hyytymistaipumusta voidaan tarvittaessa vähentää lääkeaineella varfariini (kauppanimi Marevan).[5] K-vitamiini vaikuttaa varfariinin tehoon. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. Siksi K-vitamiinin saannin tulisi olla vakio varfariini-lääkityksessä. Vihannesten edullisten terveysvaikutusten vuoksi vihanneksista ei kannata luopua lääkityksessäkään kokonaan K-vitamiinin vuoksi. Riittää, kun huolehtii K-vitamiinin tasaisesta saannista. K-vitamiini ei tuhoudu tai vähene keitettäessä.

K-vitamiinia annetaan joidenkin rotanmyrkkyjen vastalääkkeeksi.

Vitamiini K2 (MK4) ja luiden terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MK4:n on monissa tutkimuksissa osoitettu vähentävän murtumariskiä, pysäyttävän ja palauttavan luumassaa. Japanissa annetaan MK4:sta 45 mg päivässä hoidettaessa osteoporoosia.[6][7] [8] MK4:n on osoitettu vähentävän murtumia jopa 87%.[9] Hoitokäytäntö määrätä 45 mg päivässä MK4:sta on ollut hyväksytty Japanin terveysministeriössä jo vuodesta 1995 kun ehkäistään ja hoidetaan osteoporoosia.[10]

MK4 (mutta MK7:lla tai K1-vitamiinilla ei todettu samanlaista vaikutusta) ehkäisi luukatoa ja/tai murtumia seuraavissa tapauksissa:

Pitoisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtikaalissa on runsaasti K-vitamiinia.

On hyvä muistaa yhden tekijän pitoisuuksia ravinnossa tarkasteltaessa, että ravinto on kokonaisuus. Ravinnon monipuolisuus varmistaa sen terveellisyyden ja minimoi riskit. Kotimaiset kasvikset ry on kerännyt vihannesten ja hedelmien ravintoainetaulukot.[27] Tämän listan mukaan eniten K-vitamiinia (määrät 100 g kohti) on lehtikaalissa (618 μg), pinaatissa (350 μg), vihanneskrassissa (250 μg), ruusukaalissa (220 μg), ruohosipulissa (190 μg), lehtisalaatissa (115 μg), parsakaalissa (110 μg), kiinankaalissa (80 μg), mangoldissa (65 μg), persiljassa (65 μg), tillissä (65 μg), valkokaalissa (60 μg), purjosipulissa (54 μg), punakaalissa (42 μg), jäävuorisalaatissa (40 μg) ja kiivissä (34,3 (μg).

Saman listan mukaan seuraavissa kasviksissa on kohtuullisesti tai vähän K-vitamiinia: kukkakaali (20 μg), porkkana (19 μg), viinirypäle (19 μg), kurkku (15 μg), lehtiselleri (12 μg), luumu (12 μg), vihreä paprika (9,4 μg), punainen paprika (4,6 μg), keltainen paprika (2,4 μg), mustikka (9 μg), mansikka (5,5 μg), tomaatti (5 μg), omena (5 μg), kesäkurpitsa (3 μg), punajuuri (3 μg), lanttu (2 μg), peruna (1 μg), kyssäkaali (1 μg), sipuli (0,7 μg), maissi (0,3 μg), herkkusieni (0,3 μg), vesimeloni (0,2 μg) ja appelsiini (0,1 μg). (määrät kannattaa tarkistaa tarvittaessa)

Listasta voi päätellä esimerkiksi, että 100 g:sta lehtisalaattia saa saman määrän K-vitamiinia kuin 210 g purjoa, 280 g jäävuorisalaattia, 570 g kukkakaalia tai porkkanaa, 950 g lehtiselleriä, 2 kg mansikoita, 3,8 kg punajuurta, 5,7 kg lanttua tai 11,5 kg perunoita. Monipuolinen kasvisten ja hedelmien syönti tukee riittävää kuidun ja eri vitamiinien ja hivenaineiden saantia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Juhana Harju, Aamiainen ruohikolla blogspot.com
  3. http://www.arctichealth.co.za/framework/images/downloads/Schurgers%20Vit%20K%20comparisons.pdf
  4. http://www.dogfoodproject.com/index.php?page=menadione
  5. Antikoagulanttihoito Duodecim, 26.1.2006
  6. "Serum vitamin K level and bone mineral density in post-menopausal women" (1997). International Journal of Gynecology & Obstetrics 56: 25. doi:10.1016/S0020-7292(96)02790-7. 
  7. Feskanich, Diane (1999). "Vitamin K intake and hip fractures in women: a prospective study". American Journal of Clinical Nutrition 69 (1): 74–9. PMID 9925126. 
  8. Glakay prescribing information
  9. Sato, Y; Kanoko T, Satoh K, Iwamoto J (2005). "Menatetrenone and vitamin D2 with calcium supplements prevent nonvertebral fracture in elderly women with Alzheimer's disease". Bone 36 (1): 61–8. doi:10.1016/j.bone.2004.09.018. PMID 15664003. 
  10. a b Iwamoto, I; Kosha S, Noguchi S-i (1999). "A longitudinal study of the effect of vitamin K2 on bone mineral density in postmenopausal women a comparative study with vitamin D3 and estrogen-progestin therapy". Maturitas 31 (2): 161–164. doi:10.1016/S0378-5122(98)00114-5. PMID 10227010. 
  11. Inoue, T; Sugiyama T, Matsubara T, Kawai S, Furukawa S (2001). "Inverse correlation between the changes of lumbar bone mineral density and serum undercarboxylated osteocalcin after vitamin K2 (menatetrenone) treatment in children treated with glucocorticoid and alfacalcidol". Endocrine Journal 48 (1): 11–18. doi:10.1507/endocrj.48.11. PMID 11403096. 
  12. Sasaki, N, Kusano E, Takahashi H, Ando Y, Yano K, Tsuda E, Asano Y; Kusano E, Takahashi H, Ando Y, Yano K, Tsuda E, Asano Y (2005). "Vitamin K2 inhibits glucocorticoid-induced bone loss partly by preventing the reduction of osteoprotegerin (OPG)". Journal of bone and mineral metabolism 23 (1): 41–47. doi:10.1007/s00774-004-0539-6. PMID 15616893. 
  13. Yonemura, K; Fukasawa H, Fujigaki Y, Hishida A. (2004). "Protective effect of vitamins K2 and D3 on prednisolone-induced loss of bone mineral density in the lumbar spine". American Journal of Kidney Diseases : the Official Journal of the National Kidney Foundation 43 (1): 53–60. doi:10.1053/j.ajkd.2003.09.013. PMID 14712427. 
  14. Yonemura, K; Kimura M, Miyaji T, Hishida A (2000). "Short-term effect of vitamin K administration on prednisolone-induced loss of bone mineral density in patients with chronic glomerulonephritis". Calcified Tissue International 66 (2): 123–128. doi:10.1007/PL00005832. PMID 10652960. 
  15. Iketani, T; Kiriike N, B. Stein M (2003). "Effect of menatetrenone (vitamin K2) treatment on bone loss in patients with anorexia nervosa". Psychiatry Research 117 (3): 259–269. doi:10.1016/S0165-1781(03)00024-6. PMID 12686368. 
  16. Shiomi, S; Nishiguchi S, Kubo S (2002). "Vitamin K2 (menatetrenone) for bone loss in patients with cirrhosis of the liver". The American Journal of Gastroenterology 97 (4): 978–981. doi:10.1111/j.1572-0241.2002.05618.x. PMID 12003435. 
  17. Cockayne, S; Adamson J, Lanham-New S, Shearer MJ, Gilbody S, Torgerson DJ (2006). "Vitamin K and the Prevention of Fractures: Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials". Archives of Internal Medicine 166 (12): 1256–1261. doi:10.1001/archinte.166.12.1256. PMID 16801507. 
  18. Iwamoto, J; Takeda T, Ichimura S (2000). "Effect of combined administration of vitamin D3 and vitamin K2 on bone mineral density of the lumbar spine in postmenopausal women with osteoporosis". Journal of Orthopaedic Science 5 (6): 546–551. doi:10.1007/s007760070003. PMID 11180916. 
  19. Purwosunu, Y; Muharram, Rachman IA, Reksoprodjo S, Sekizawa A (2006). "Vitamin K2 treatment for postmenopausal osteoporosis in Indonesia". The journal of obstetrics and gynaecology research 32 (2): 230–234. doi:10.1111/j.1447-0756.2006.00386.x. PMID 16594930. 
  20. Shiraki, M; Shiraki Y, Aoki C, Miura M (2000). "Vitamin K2 (Menatetrenone) Effectively Prevents Fractures and Sustains Lumbar Bone Mineral Density in Osteoporosis". Journal of Bone and Mineral Research 15 (3): 515–522. doi:10.1359/jbmr.2000.15.3.515. PMID 10750566. 
  21. Ushiroyama, T; Ikeda A, Ueki M (2002). "Effect of continuous combined therapy with vitamin K2 and vitamin D3 on bone mineral density and coagulofibrinolysis function in postmenopausal women". Maturitas 41 (3): 211–221. doi:10.1016/S0378-5122(01)00275-4. PMID 11886767. 
  22. Sato, Y; Honda Y, Kuno H, Oizumi K (1998). "Menatetrenone ameliorates osteopenia in disuse-affected limbs of vitamin D- and K-deficient stroke patients". Bone 23 (3): 291–296. doi:10.1016/S8756-3282(98)00108-2. PMID 9737352. 
  23. Sato, Y; Kanoko T, Satoh K, Iwamoto J (2005). "Menatetrenone and vitamin D2 with calcium supplements prevent nonvertebral fracture in elderly women with Alzheimer's disease". Bone 36 (1): 61–68. doi:10.1016/j.bone.2004.09.018. PMID 15664003. 
  24. Sato, Y; Honda Y, Kaji M (2002). "Amelioration of osteoporosis by menatetrenone in elderly female Parkinson's disease patients with vitamin D deficiency". Bone 31 (1): 114–118. doi:10.1016/S8756-3282(02)00783-4. PMID 12110423. 
  25. Nishiguchi, S; Shimoi S, Kurooka H (2001). "Randomized pilot trial of vitamin K2 for bone loss in patients with primary biliary cirrhosis". Journal of Hepatology 35 (4): 543–545. doi:10.1016/S0168-8278(01)00133-7. PMID 11682046. 
  26. Somekawa, Y; Chigughi M, Harada M, Ishibashi T (1999). "Use of vitamin K2 (menatetrenone) and 1,25-dihydroxyvitamin D3 in the prevention of bone loss induced by leuprolide". The Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism 84 (8): 2700–2704. doi:10.1210/jc.84.8.2700. PMID 10443663. 
  27. Kasvisten ravintosisältö Kotimaiset kasvikset ry

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]