C-vitamiini

Wikipedia

L-askorbiinihappo

C-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista vesiliukoisista vitamiineista. C-vitamiini tunnetaan myös nimellä askorbiinihappo. Askorbiinihappo on optisesti aktiivinen yhdiste. C-vitamiini on askorbiinihapon L-enantiomeeri.

Ihmiselle sekä joillekin harvoille eläimille askorbiinihappo on vitamiini; monet eläinlajit (esim. koirat) pystyvät itse syntetisoimaan C-vitamiinia. C-vitamiinin tarve ja puutostaudit on ollut tunnettua jo kauan ennen itse vitamiinin tunnistamista. Löytöretkien aikaan 1700-luvulla alettiin tuntea tuoreiden vihannesten ja hedelmien hyödyt keripukin ehkäisyssä. C-vitamiinista on tullut myös suosittu luontaistuote, jonka uskotaan parantavan yleiskuntoa ja ehkäisevän tai parantavan sairauksia. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin yliopiston ja Australian kansallisen yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan C-vitamiini ei estä vilustumista.^[1]

[muokkaa] C-vitamiini elimistössä

C-vitamiinilla on elimistössä useita eri tehtäviä, joista monet liittyvät sen kykyyn pelkistää muita aineita (eli toimia antioksidanttina). Se edistää mm. kalsiumin ja ei-hemiraudan (kasviksista ja maitotuotteista saatavan raudan) imeytymistä, ehkäisee rasvahappojen sekä A- ja E-vitamiinin hapettumista, on välttämätön B₁₂-vitamiinin ja foolihapon imeytymisessä, vaikuttaa steroidihormonien synteesiin ja sappisuolojen muodostumiseen kolesterolista ja ehkäisee nitrosoamiinien muodostusta. Kudokset tarvitsevat C-vitamiinia kollageenin muodostamiseen, josta riippuu mm. verisuonten, luiden, hampaiden ja kaikkien sidekudosten lujuus. Askorbiinihapolla on havaittu myös suotuisia vaikutuksia syövän hoidossa. ^[2]

Puute aiheuttaa vakavana keripukkia, jota ei Suomessa enää yleensä esiinny. Lieviä puutosoireita esiintyy henkilöillä, jotka syövät liian vähän tai liian yksipuolisesti. Oireet ovat epäspesifisiä kuten haluttomuus, väsymys, heikkous, hengästyminen ja nivelkivut.

[muokkaa] C-vitamiinin tarve ja saanti

Sitrushedelmät ovat hyviä C-vitamiinin lähteitä

Hyvin pienetkin määrät, jopa 10 mg, C-vitamiinia päivittäin riittää estämään puutosoireet. Optimaalisen terveydentilan saavuttamiseksi suositellaan kuitenkin huomattavasti suurempia määriä. Ravitsemusneuvottelukunnan suositus on 7 mg / MJ.

Tiedeyhteisössä kiistellään edelleenkin siitä, mikä on suositeltava C-vitamiinin päivittäinen saanti ja ovatko hyvin suuret annokset C-vitamiinia eduksi vai haitaksi.

Suomalaisten tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä ovat peruna, hedelmät, marjat ja kasvikset. Keskimäärin suomalaisten C-vitamiinin saanti lienee juuri ja juuri riittävää.

[muokkaa] Kemia

L-askorbiinihappo on kuusi hiiliatomia sisältävä monosakkaridijohdannainen. Puhtaana yhdiste on valkea kiteinen aine, jonka sulamispiste on 190 - 192 °C. Askorbiinihappo hajoaa helposti ruoanvalmistuksessa.

Askorbiinihapolla on poikkeuksellinen stabiili, hapan enoli — yleensä enolit muuttuvat itsekseen ketoneiksi erittäin nopeasti keto-enoli -tautomerian kautta. Enolin kaksoissidos on konjugoitunut viereiseen karbonyyliin, mikä stabiloi enolimuotoa. Toinen tapa kuvailla samaa asiaa on se, että askorbiinihappo on vinyloginen karboksyylihappo: kaksoissidoksen ("vinyylin") kautta hydroksyyli ja karbonyyli pääsevät vaihtamaan elektroneja, kun tavallisessa karboksyylihapossa ne vaihtavat niitä suoraan. Askorbiinihapolla on kaksi mahdollista ketonimuotoa, joita on aina askorbiinihapossa tasapainossa enolin kanssa. Molemmissa on hiili-hiili-kaksoissidoksen sijaan kaksi ketonia (hiili-happi -kaksoissidos) sekä yksi hydroksyyli.

Useiden eläinten elimistössä L-askorbiinihappoa syntyy glukoosista, mutta ihmiseltä ja muilta kädellisiltä puuttuu tähän tarvittava entsyymi.

Askorbiinihapon fysiologisesti vaikuttavat muodot ovat L-askorbiinihappo ja sen hapetustuote dehydroaskorbiinihappo (dehydroaskorbaatti). Kaupalliset vitamiinivalmisteet sisältävät yleensä L-askorbiinihappoa ja sen suolaa (askorbaattia).

Elintarviketeollisuus käyttää askorbiinihappoa ja sen suoloja lisäaineina, mm. E300 (askorbiinihappo), E301 (natriumaskorbaatti) ja E302 (kalsiumaskorbaatti). Näitä yhdisteitä käytetään harvemmin elintarvikkeiden vitaminointiin, enimmäkseen niitä lisätään hapetuksenestoaineiksi eli antioksidanteiksi. Antioksidanttina käytetään myös D-askorbiinihappoa, jota ei esiinny luonnossa ja jolla ei ole varsinaista vitamiinivaikutusta.

[muokkaa] Lähteet

Leena Peltosaari, Hilkka Raukola: Ravitsemustieto. Otava 1995. ISBN 951-1-13655-0

↑ C-vitamiini ei estä vilustumista 18.7.2007. YLE. Viitattu 23.7.2007.
↑ Padayatty, Riordan, Hewitt, Katz, Hoffer and Levine: Intravenously administered vitamin C as cancer therapy: three cases 28. maaliskuuta 2006. CMAJ. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
Vitamin C 'helps to fight cancer' 13. syyskuuta 2005. BBC News. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
Marie McCullough: Vitamin C: Cancer Cure? 19. kesäkuuta 2006. Philadelphia Inquirer. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
Jeremy Laurance: Research backs theory that vitamin C shrinks tumours 28. maaliskuuta 2006. The Independent. Viitattu 24. helmikuuta 2008. (englanniksi)
Yeom CH, Jung GC, Song KJ: Changes of terminal cancer patients' health-related quality of life after high dose vitamin C administration 22. helmikuuta 2007. Department of Family Medicine, Myongji Hospital, Kwandong University College of Medicine, Goyang, Korea. Viitattu 25. helmikuuta 2008. (englanniksi)