Evoluutio
| Osa biologian artikkelisarjaa |
| Evoluutio |
 |
| Prosessit ja mekanismit |
|
Adaptaatio |
| Tutkimus ja historia |
|
Historia |
| Katso myös |
|
Ekologinen genetiikka |
Evoluutio on ilmiö, jossa sukupolvien myötä eliöpopulaation geenivarastossa tapahtuu muutoksia.[1] Ilmiön myötä populaatiossa esiintyvien alleelien toistumatiheys muuttuu. Tämän perusteella jälkeläiset eroavat kantamuodoistaan. Evoluutio perustuu muunteluun, muuntelun perinnöllisyyteen ja luonnonvalintaan.[2][3] Evoluutio luonnossa on ilmiö ja sen lakeja ja vaikutusmekanismeja pyrkii selittämään evoluutioteoria.
Modernin synteettisen evoluutioteorian – kehitysoppi lajien syntymekanismista – juuret ovat Charles Darwinin teorioissa luonnonvalinnasta, Gregor Mendelin teorioissa periytyvyydestä sekä molekyylibiologian ja perinnöllisyystieteen tutkimukseen.[4][5]
Sisällysluettelo |
Evoluution mekanismit [muokkaa]
Evoluution mekanismeja ovat muun muassa luonnonvalinta[6] ja sen muotona seksuaalivalinta,[7] mutaatiot,[6] migraatio[6] ja geneettinen ajautuminen.[6] Luonnonvalinnan ansiosta parhaiten ympäristöönsä sopeutuvat yksilöt populaatiossa menestyvät parhaiten ja saavat myös enemmän jälkeläisiä kuin heikommin sopeutuvat. Näin menestyneimmistä yksilöistä tulee lopulta populaation vallitseva tyyppi.[8] Koska geenit määräävät eliöiden ominaisuudet, tämä merkitsee samalla, että sopeutuvimpien yksilöiden geenit yleistyvät populaatiossa.[8][1]
Mutaatiot [muokkaa]
Mutaatio on eliön DNAssa tai sen kopioitumisessa tapahtuva satunnainen muutos tai virhe.[9] Mutaatioista suurin osa on neutraaleja, toisin sanoen ne eivät johda havaittaviin muutoksiin eliön eloonjäämismahdollisuuksissa tai sopivuudessa elinympäristöönsä. Hyödyllisten mutaatioiden todennäköisyys eliössä on pieni. Lisäksi, jotta kyseinen hyödyllinen mutaatio voisi periytyä jälkeläisille, sen täytyy tapahtua sukusolulinjassa jossa se ei tapahdu kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa.[10] Mutaatioista, jotka eivät ole neutraaleja, suurin osa on vahingollisia tai haitallisia.[11]
Lajiutuminen [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Lajiutuminen
Lajiutuminen on yhden lajin haarautumista sukupolvien myötä useammaksi, kun sen populaatioiden välille syntyy jostain syystä lisääntymiseste.[2]
Lajiutumiselle erotetaan kolme mekanismia:[12]
- Allopatria: populaation osat elävät maantieteellisesti erillään.
- Sympatria: populaation osat elävät samassa maantieteellisellä alueella, mutta eri ekologisissa lokeroissa.
- Parapatria: populaation osat elävät maantieteellisesti vierekkäin.
Kaikissa tapauksissa osapopulaatioiden geneettiset ominaisuudet eriytyvät satunnaisesti kumuloituvien mutaatioiden seurauksena yhä enemmän toisistaan. Lopulta eri populaatiot ovat geneettisesti niin kaukana toisistaan, etteivät ne pysty enää saamaan keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Näin on syntynyt kaksi lajia.[1]
Parapatrian erikoistapaus on niin sanottu rengaslaji, jossa on kyse monesta vierekkäisestä populaatiosta, jotka kaikki lisääntyvät naapurinsa kanssa, mutta ääripäät eivät enää lisäänny keskenään.[13]
Ehkä tunnetuin esimerkki lajiutumisesta on darwininsirkkujen erikoistuminen 13:ksi eri sirkkulajiksi Galápagossaarilla yhdestä saarille saapuneesta kantalajista. Niiden nokat ovat erikoistuneet erilaisten ravintolokeroiden täyttämiseen. Siitä myös Darwin sai ajatuksensa lajien synnystä.[14]
Migraatio [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Migraatio
Migraation rooli evoluutiossa on se, että tietyssä paikassa alkunsa saanut uusi, hyödyllinen perinnöllinen piirre leviää populaatioissa.[6]
Evoluution todisteet [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Evoluution todisteet
Evoluutio voidaan suoraan havaita populaatiossa geenifrekvenssien muutoksina geenikartoituksella ja sekvensoimalla ympäristön muuttuessa. Sekundääritodisteita voidaan hakea historiasta, jolloin todisteet ovat epäsuoria.[15]
Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaikutukset [muokkaa]
-
Pääartikkelit: Evoluutioteorian yhteiskunnalliset vaikutukset ja Evoluutioteorian vastustus
Uuden ajan aatehistoriassa on tapana puhua kahdesta suuresta vallankumouksesta. Ensimmäinen vallankumous oli maakeskisen todellisuuskäsityksen sortuminen. Tähtitieteilijä Kopernikuksen mukaan tätä ensimmäistä vallankumousta, joka tapahtui noin neljäsataa vuotta sitten, kutsutaan kopernikaaniseksi vallankumoukseksi. Toinen mullistus alkoi, kun Darwin osoitti, että ihmiskuntakin on osa luontoa eikä siitä erillinen ilmiö.[16][17]
Niin sanottu kreationistinen liike vastustaa yhä kehitysoppia ja korvaa sen luomiskertomuksella. Kreationismi on länsimaista erityisen suosittua Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaiset kreationistit ovat pyrkineet kieltämään evoluution opetuksen kouluissa jälleen tai tuomaan sen rinnalle kreationismin opetuksen.[18] Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista 30 prosenttia pitää evoluutioteoriaa vääränä.[19]
Lähteet [muokkaa]
- Futuyma, Douglas J.: Evolutionary Biology. Third Edition. Sunderland, Massachusetts: Sinauer Associates, 1998. ISBN 0-87893-189-9. (englanniksi)
- Mayr, Ernst: Evoluutio. (What evolution is, 2001.) Suomentanut Jani Kaaro. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27897-1.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Heikkinen, Mikko: Evoluutio ja evoluutioteoria 2005. Biomi.org. Viitattu 3.2.2011.
- ↑ a b Rauno Tirri ym.: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-11390-9.
- ↑ Futuyma: Evolutionary Biology, s. 4.
- ↑ Evolution Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 7.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Hakusana kehitysoppi: ”oppi jonka mukaan kasvit ja eläimet ovat kehittyneet nykyiselleen yksinkertaisemmista muodoista”. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ a b c d e Mechanisms of Change Understanding Evolution For Teachers. University of California Museum of Paleontology. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Sexual Selection Understanding Evolution For Teachers. University of California Museum of Paleontology. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Natural Selection Understanding Evolution For Teachers. University of California Museum of Paleontology. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Mutations Understanding Evolution For Teachers. University of California Museum of Paleontology. Viitattu 5.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Futuyma: Evolutionary Biology, s. 267.
- ↑ Futuyma: Evolutionary Biology, s. 278.
- ↑ Futuyma: Evolutionary Biology, s. 482.
- ↑ Futuyma: Evolutionary Biology, s. 450, 455–456.
- ↑ Weiner, Jonathan: Darwinin linnut: Uutta tietoa evoluutiosta. (The beak of the finch: A story of evolution in our time, 1994.) Suomentanut Tuula Hollmén. Helsingissä: Otava, 1997. ISBN 951-1-13805-7.
- ↑ Hakusana evoluutio teoksessa Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu, s. 168–170, luku Evoluution todisteet. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7.
- ↑ Jämsä, Tuomo: Erottaako kieli ihmisen? Semiotiikan perusteet. Internetix. Viitattu 3.2.2011.
- ↑ Leikola, Anto: Ihminen on osa luontoa, sanoi Darwin. Tiede, 1/2009, s. 28–31. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2009. Artikkelin tekstissä vertauskohteena on Isaac Newton.
- ↑ Hakusana kreationismi teoksessa Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. Ursan julkaisuja 81. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.2.2011).
- ↑ 65 prosenttia suomalaisista uskoo evoluutioteoriaan Helsingin Sanomat. 22.8.2006. Viitattu 28.7.2009.
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Johdantoteoksia
- Bargum, Katja & Kokko, Hanna: Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34020-2.
- Carroll, Sean B.: Loputtomat kauniit muodot: Evodevon uusi tiede. (Endless forms most beautiful: The new science of evo devo, 2005.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-03-2.
- Coyne, Jerry A.: Miksi evoluutio on totta. (Why evolution is true, 2009.) Suomentanut Risto Suikkanen. Tampere: Vastapaino, 2011. ISBN 978-951-768-376-0.
- Dawkins, Richard: Geenin itsekkyys. (The selfish gene, 1976, 1989.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-107-1.
- Dawkins, Richard: Sokea kelloseppä. (The blind watchmaker, 1986.) Suomentanut Risto Varteva. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15863-1.
- Dawkins, Richard: Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet. (The greatest show on Earth: The evidence for evolution, 2009.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2009. ISBN 978-952-5697-27-8.
- Gould, Stephen Jay: Ihmeellinen elämä: Burgessin esiintymä ja historian kulku. (Wonderful life: The Burgess shale and the nature of history, 1989.) Suomentaneet Outi Nummi ja Markus Nummi. Helsingissä: Art House, 1991. ISBN 951-884-088-1.
- Hanski, Ilkka & Niniluoto, Ilkka & Hetemäki, Ilari (toim.): Kaikki evoluutiosta. Helsinki: Gaudeamus, 2009. ISBN 978-952-495-098-5.
- Portin, Petter & Vuorisalo, Timo (toim.): Evoluutio NYT! Charles Darwinin juhlaa. Turku: Kirja-Aurora, 2008. ISBN 978-951-29-3666-3.
- Weiner, Jonathan: Darwinin linnut. (The beak of the finch: A story of evolution in our time, 1994.) Suomentanut Tuula Hollmén. Helsingissä: Otava, 1997. ISBN 951-1-13805-7.
- Historia
- Browne, Janet: Darwinin Lajien synty. (Darwin’s Origin of species, 2007.) Suomentanut Riitta Virkkunen. Helsinki: Ajatus, 2009. ISBN 978-951-20-7441-9.
- Darwin, Charles: Lajien synty. (Origin of Species, 1859.) Suomentanut Pertti Ranta. Tampere: Osuuskunta Vastapaino, 2009. ISBN 978-951-768-236-7.
- Oppikirjoja
- Björklund, Mats: Evoluutiobiologia. Helsinki: Gaudeamus, 2008. ISBN 978-952-495-076-3.
- Laihonen, Pasi & Salo, Jukka & Vuorisalo, Timo: Evoluutio: Miten elämä kehittyy. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08486-0.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Mitä evoluutio on? (Opetus.tv videopalvelu)
- Evoluutio 2009 -juhlavuosi. Luonnontieteellinen keskusmuseo.
- Evoluutio ja evoluutioteoria – Elämän kehitys nykytieteen valossa. Biomi.org.
- Evoluutio. Internetix.
- Evoluutio. Etälukio.
- Sloan, Phillip: Evolution The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Darwin-seura ry. Yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää evoluutiobiologian tuntemusta ja tutkimusta ja kehitysopillista lähestymistapaa eri tutkimusaloilla.
