Aatehistoria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aatehistoria on ihmiskunnan sivistyksen historiaa: oppia ja tutkimusta siitä, miten eri aatteet ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ympäristöönsä. Sen näkyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissä syntynyt kirjallisuus ja oppineisuus, sekä kulloinkin käytetyt menetelmät esimerkiksi historian ja luonnontieteiden tutkimuksessa.

Aatehistoria eroaa filosofian historiasta, vaikka nämä osa-alueet ovat läheisesti yhteyksissä toisiinsa ja usein päällekkäisiä. Aatehistorian keskeisiä ajatuksia ovat, että aatevirtaukset eivät synny ja kehity eristyksissä niitä luovista ja hyödyntävistä ihmisistä, ja että on tutkittava ihmisten kulttuuria, elämää ja ympäristöä jotta voitaisiin ymmärtää heidän ajatteluaan.

Länsimaiden aatehistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko keskiajasta tai vasta uuden ajan alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilöt:

Aatehistoria oppiaineena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen yliopistoissa yhdistetään yleensä aate- ja oppihistoria. Pääaineena sitä on mahdollista opiskella Oulun yliopistossa ja sivuaineena ainakin Tampereen yliopistossa.[1]

Tunnettuja aatehistorioitsijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyrkkänen, Markku: Aatehistorian mieli. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-114-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]