Albert Camus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Camus
Albert Camus, gagnant de prix Nobel, portrait en buste, posé au bureau, faisant face à gauche, cigarette de tabagisme.jpg
Syntynyt 7. marraskuuta 1913
Algeria
Kuollut 4. tammikuuta 1960 (46 vuotta)
Ranska
Ammatit kirjailija
Tyylilajit eksistentialismi
absurdismi
Pääteokset Sivullinen, Rutto
Tuotannon kieli ranska
Tunnustukset Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto 1957
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Albert Camus [kamy] (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Algeria4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuutensa ja nuoruutensa Camus vietti Ranskan silloisessa siirtomaassa Algeriassa. Hänen isänsä kaatui ensimmäisessä maailmansodassa, kun Albert oli vuoden ikäinen, ja poika eli köyhissä oloissa kuuron äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Myös Albertin eno oli kuuro. Albert opiskeli lukiossa ja aloitti filosofian opinnot yliopistossa, mutta ne keskeytyivät hänen sairastuttuaan tuberkuloosiin. Camus liittyi 21-vuotiaana Algerian kommunistiseen puolueeseen, mutta hänet erotettiin kaksi vuotta myöhemmin. Hän oli mukana työväenteatterin toiminnassa ja työskenteli lehtimiehenä, kunnes muutti vuonna 1940 Ranskaan. Toisen maailmansodan aikana hän toimi aktiivisesti Ranskan vastarintaliikkeessä. Maan vapauduttua hänestä tuli Combat-lehden päätoimittaja.

Camus'n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1946), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957.[1] Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja.

Kylmän sodan aikana Camus syrjäytyi Ranskan älymystön keskuudesta. Algerian sotaan hän omaksui maltillisen kannan, ja hänestä tuli epäsuosittu niin Ranskassa kuin Algeriassakin. Hän muokkasi muiden teoksia teatteriin (mm. Pedro Calderón, Fjodor Dostojevski, William Faulkner).

Camus kuoli vuonna 1960 auto-onnettomuudessa Pariisin lähellä.[2]

Väite salamurhasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaisakateemikko Giovanni Catelli väitti vuonna 2011 italialaislehti Corriere della Serassa että Camus salamurhattiin. Catelli perusti väitteensä tšekkirunoilija Jan Zabranan päiväkirjoihin. Catelli huomasi, että italiankielisenä kirjana julkaistuista päiväkirjoista puuttui osa. Catellin mukaan Zabrana kuvaa siinä tapaamistaan venäläisen KGB-agentin kanssa. Agentti kertoi Zabranalle, että neuvostoagentit järjestivät auto-onnettomuuden, jossa Camus kuoli.[3] Neuvostoagentit olivat asettaneet auton renkaaseen laitteen, joka sai sen räjähtämään tietyssä nopeudessa, Zabranan päiväkirjassa sanottiin.

Catellin mukaan Neuvostoliiton ulkoministeri Dmitri Shepilov määräsi Camus’n tapettavaksi, koska oli raivostunut kirjailijan ranskalaislehdessä vuonna 1957 julkaistusta artikkelista. Siinä Camus syytti ministeriä Unkarin kansannousun murskaamisesta.

Olivier Todd, entinen BBC:n Pariisin toimittaja ja kirjan Albert Camus: Une Vie (Elämä) kirjoittaja, kuitenkin toteaa: "vaikka en millään lailla epäilekään etteikö KGB voisi tehdä jotain sellaista, en usko että tarina on totta".[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Camus'n hauta Lourmarinissa, Vauclusessa, Ranskassa.

Romaanit ja novellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sivullinen. (L’étranger, 1942.) Suomentanut Kalle Salo. Otava, 1947.
  • Rutto. (La peste, 1947.) Suomentanut Juha Mannerkorpi 1948. Uuden tarkistetun käännöksen laatinut Jukka Mannerkorpi. Otava, 1995.
  • Putoaminen. (La chute, 1956.) Suomentanut Maijaliisa Auterinen. Otava, 1958.
  • Maanpako ja valtakunta (L'éxil et le royaume) (novellikokoelma, 1957)
  • Onnellinen kuolema (La Mort heureuse) (varhainen versio Sivullisesta, julkaistu postuumisti 1970)
  • Ensimmäinen ihminen (Le Premier homme) (keskeneräinen, julkaistu postuumisti 1994)

Esseet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L'envers et l'endroit (kokoelma, 1937)
  • Sisyfoksen myytti (Le Mythe de Sisyphe) (1942)
  • Kapinoiva ihminen (L'Homme révolté) (1951)
  • Camus, Albert: Esseitä: Valikoima. Suomentanut Leena Löfstedt. Esipuheen kirjoittanut ja valikoinnin suorittanut Maija Lehtonen. Helsinki: Otava, 1962.

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Caligula (kirjoitettu 1938, esitetty 1945)
  • Oikeamieliset (Les justes) (1950)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja. Juva:WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1957 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 23.9.2009. (englanniksi)
  2. Liukkonen, Petri & Pesonen, Ari: Albert Camus (1913–1960) 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. (englanniksi)
  3. a b Albert Camus might have been killed by the KGB for criticising the Soviet Union, claims newspaper 2011. Guardian. Viitattu 28.5.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuosma, Tapio (2011): Sartren Roquentin ja Camus'n Meursault elämän tarkoitusta jäljittämässä (essee) teoksessa: Elämän tarkoitusta etsimässä. Helsinki: Livres ’Belles-Lettres’. ISBN 978-952-99683-7-4
  • Lehtinen, Torsti (2002). Eksistentialismi: Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-625-723-2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Albert Camus -sitaatteja.
  • Aronson, Ronald: Albert Camus The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
  • Simpson, David: Albert Camus The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)