Ivan Bunin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ivan Bunin Nobel-palkinto
Ivan Aleksejevitš Bunin
Ivan Aleksejevitš Bunin
Syntynyt 22. lokakuuta (10. lokakuuta) 1870
Voronež, Venäjän keisarikunta
Kuollut 8. marraskuuta 1953 (83 vuotta)
Pariisi, Ranska
Ammatit kirjailija
Tunnustukset Nobelin kirjallisuuspalkinto 1933
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ivan Aleksejevitš Bunin (ven. Ива́н Алексе́евич Бу́нин, 22. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1870 Voronež8. marraskuuta 1953 Pariisi) oli venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä venäläisenä vuonna 1933.[1] Hänen runojensa ja kertomustensa monipolvista ja monimuotoista rakennetta verrataan pitsiin.

Bunin syntyi perheensä kartanossa Voronežissa Keski-Venäjällä. Buninin perhe oli maanomistaja-teollisuussuku, joka kuitenkin köyhtyi, sillä Bunin isoisä ja isä olivat ajautuneet vararikon partaalle.

Bunin meni oppikouluun Jeletsissä vuonna 1881 mutta palasi takaisin Voronežiin viiden vuoden kuluttua. Ivanin veli innosti häntä lukemaan klassisia venäläisiä kirjailijoita ja kannusti häntä kirjoittamaan.[2]

17-vuotiaana, vuonna 1887, Bunin julkaisi ensimmäisen runonsa pietarilaisessa kirjallisuuslehdessä. Hänen ensimmäinen runokirjansa Listopad (1901) sai hyvän arvostelun. Buninin runot ovat saaneet vaikutteita sekä 1800-luvun ranskalaisesta runoudesta että itämaisesta mystiikasta. Vladimir Nabokov oli Buninin ihailija, samoin Aleksandr Blok.

Vuonna 1889 Bunin meni veljensä työpaikalle valtion virkamieheksi Harkovaan, jossa hän toimitti myös paikallista lehteä ja oli töissä kirjastossa. Bunin alkoi käydä kirjeenvaihtoa Anton Tšehovin kanssa, ja myöhemmin hän ystävystyi Maksim Gorkin ja Leo Tolstoin kanssa.

Vuodesta 1895 Bunin asui Moskovan ja Pietarin välillä ja meni naimisiin kreikkalaisen vallankumouksellisen tyttären kanssa vuonna 1898. Avioliitto ajautui avioeroon.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Bunin matkusteli Ceylonilla, Palestiinassa, Egyptissä ja Turkissa. Talvet 19121914 hän asui Caprilla kirjailija Maksim Gorkin luona. Hän lähti Moskovasta vallankumouksen aikana 1917 Odessaan. Odessasta hän lähti ranskalaisella laivalla vuonna 1919 Grasseen, Ranskaan. Siellä hän julkaisi päiväkirjansa, jossa hän kuvaa aristokraattisesta taustastaan nousevaa inhoa bolševikkihallintoa kohtaan.

Bunin oli ensimmäinen venäläinen, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hän matkusti Tukholmaan hakemaan palkintoa natsi-Saksan kautta, ja kerrotaan, että Gestapo pidätti hänet Berliinissä, syytti jalokivien salakuljetuksesta ja pisti juomaanpullollisen risiiniöljyä.[2] Natsit vastustivat Buninin palkitsemista.

Toisen maailmansodan aikana hän vastusti natseja ja piilotteli juutalaisia talossaan miehityksen aikana. Elämänsä loppupuolella hän kiinnostui neuvostokirjallisuudesta ja jopa elätteli toiveita synnyinmaahan palaamisesta. Hän kuoli kuitenkin Pariisissa sydänkohtaukseen, ja hänen kirjansa Anton Tšehovista jäi kesken. Ivan Bunin haudattiin Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle Sainte-Geneviève-des-Boisiin Pariisin ulkopuolella.

Kesti vuoteen 1956 asti, ennen kuin Bunin rehabilitoitiin synnyinmaassaan ja hänen perivenäläisiä teoksiaan sai julkaista Neuvostoliitossa.

Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arsenjevin elämä, Karisto, 1984
  • Valitut kertomukset, WSOY, 1969
  • Koiramaisia juttuja, Karisto, 1980 – Kokoelmassa on Ivan Buninin novelleja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1933 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. a b Ivan Bunin Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Bunin.