Anton Tšehov
Wikipedia
| Anton Tšehov | |
|---|---|
 Anton Tšehov |
|
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1860 Taganrog, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 15. heinäkuuta 1904 (44 vuotta) Badenweiler, Saksa |
| Ammatit | kirjailija, lääkäri |
| Kansallisuus |  Venäjä |
| Tyylilajit | novelli, näytelmä |
Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta 1860 Taganrog – 15. heinäkuuta 1904 Badenweiler) oli venäläinen kirjailija, joka nosti venäläisen uuden näytelmäkirjallisuuden kukoistukseensa.
Anton Tšehovin isoisä oli menestynyt aikoinaan niin hyvin, että oli ostanut itsensä ja perheensä vapaaksi maaorjuudesta. Hänen sukunsa oli etelävenäläisiä talonpoikia. Hänen isänsä oli kuitenkin köyhä kauppias.
Tšehov syntyi ja kävi koulua Taganrogissa. Hän jatkoi opintojaan Moskovan yliopistossa, mistä valmistui viiden vuoden jälkeen lääkäriksi. Tšehov kirjoitteli jo yliopistoaikoinaan pakinoita ja muita juttuja pilalehtiin. Hänen ensimmäiset novellikokoelmansa 1886 ja 1887 saivat valtavan menekin ja rikastuttivat kirjailijansa. Näillä varoilla hän elätti vanhempansa ja sisaruksensa. Lääkärinammatti jäi lähinnä sivuharrastukseksi. Hän hankki 1892 maatilan Melihovista Moskovan läheisyydestä. Myöhemmin Tšehov rakennutti huvilan Jaltaan, jossa hän oleili keuhkotautinsa vuoksi, kuten myös Nizzassa.
Tšehov voitti novellillaan Aro (1888) Puškin-palkinnon. Tyypillisessä Tšehovin novellissa ei ole eteenpäin ajavaa juonta, vaan niissä seurataan päähenkilöiden sattumuksia ja ajatuksia. Hänen pääteemansa ovat työ ja rakkaus, joista kummastakaan ei ole pysyvämmän tyydytyksen antajaksi. Tällainen asettelu toistuu esimerkiksi novellissa Kaksintaistelu (1891).
Tšehov matkusti 1890 Venäjän Kaukoitään Sahalinin saarelle, hän laati kokemuksistaan ja havainnoistaan muistion, jonka julkaisu herätti huomiota ja johti Siperian leirien rangaistusvankien olojen parannuksiin.
Tšehov siirtyi novelleista myös näyttämötaiteen pariin ja kirjoitti esikoisensa, Ivanovin 1887. Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu draama Lokki. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolmen vuoden kuluttua. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa menestystä. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton Moskovan taiteellisen teatterin näyttelijättären Olga Knipperin kanssa.
Tuberkuloosin pahetessa lääkärit lähettivät Tšehovin Saksaan Badenweilerin kylpylään, jossa hän kuoli 1904. Tšehov haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Anton Tšehov. Tommi Salosen Tšehov-sivusto.
- Anton Tšehovin teoksia Gutenberg-projektissa
