Anton Tšehov

Anton Tšehov Антон Чехов
Syntynyt	29. tammikuuta (17. tammikuuta) 1860 Taganrog, Venäjä
Kuollut	15. heinäkuuta 1904 (44 vuotta) (2. heinäkuuta) Badenweiler, Saksa
Ammatit	kirjailija, lääkäri
Kansallisuus	venäläinen
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta (J: 17. tammikuuta) 1860 Taganrog – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1904 Badenweiler) oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novellia ja näytelmäkirjallisuutta.

Anton Tšehovin tuotanto sijoittuu realismin ja modernismin väliin: kerronta on realistista, mutta tapa hahmottaa maailma uudenlainen, usein impressionistiseksi kuvailtu. Sitä ei voi sijoittaa mihinkään tiettyyn virtaukseen. Tšehovin kerronta on puolueetonta, objektiivista ja tarkkaa. Kieli on konkreettista ja yksinkertaista. Kertomukset ovat tiiviitä, vailla johdantoja ja juonenkäänteitä.

Tšehovin toistuvia teemoja ovat ihmisen eristyneisyys, yksinäisyys ja tarpeettomuus. Novellillaan ”Tarpeettomia ihmisiä” Tšehov liittyi tietoisesti venäläiseen tarpeettoman ihmisen kuvauksen perinteeseen. Hänen koko tuotantoaan voidaan pitää tutkielmana tarpeettomasta ihmisestä. Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa, eivät poikkeuksellista. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan.

Novellistiikka

Tšehovin novelleissa on vaikutteita draamasta ja lyriikasta. Jotkut hänen novelleistaan ovat kuin kerrottuja versioita näytelmistä. Lyyrisiä vaikutteita ovat novellien rakenteiden rytmi, metaforat ja symbolit sekä runoille tyypilliset keinot, kuten alkusointu, assonanssi ja motiivit.

Tšehovin varhaiset kirjoitukset ovat pakinoita ja humoristisia keromuksia. Myöhemmin hän ei pitänyt varhaisista teoksistaan eikä antanut julkaista kaikkia niistä kootuissa teoksissaan. Novelli ”Aro” (1888) on Tšehovin käänne kohti tyyliä, jota kutsutaan ”tšehovilaiseksi”. Novelli kuvaa päähenkilön matkaa arolla kotikylästään kaupunkiin, jonne hän on menossa kouluun. Tarina etenee melkein ilman juonta. Aro on vertauskuva Venäjän menneisyydelle ja avoimelle tulevaisuudelle. Matka kuvaa päähenkilön siirtymistä tutusta elämänkulusta tuntemattomaan tulevaisuuteen. ”Aron” jälkeen Tšehov ei julkaissut enää humoristisia tarinoita.

Tšehovin ensimmäinen eksistentiaalinen teos oli novelli ”Ikävä tarina” (1889). Tarinan päähenkilö aavistaa kuolemansa lähenevän. Hän pitää elämäänsä merkityksettömänä eikä kykene kommunikoimaan muiden kanssa. ”Sotamies Gusev” (1890) on novelli kahdesta kuolemansairaasta merimiehestä, jotka ovat matkalla Kaukoidästä Venäjälle. He kuolevat ja heidän ruumiinsa heitetään mereen. Novelli päättyy meren kuvailuun. Tarina jatkoi ”Ikävän tarinan” teemaa kyvyttömyydestä kommunikoida ja lisäsi siihen ajatuksen luonnon välinpitämättömyydestä. ”Potilashuone n:o 6:n” (1892) päähenkilön mielestä mielisairaalan potilaat ovat mielenkiintoisempia kuin niin sanotut tavalliset ihmiset. Novellia on tulkittu tragikoomiseksi esitykseksi yksinäisyydestä. Yksinäisyys ja eristäytyminen esitetään ihmiselle luontaisena. Tämä luo kuvaa, että ihmiset ja yhteiskunta ovat moraalisesti rappeutuneita ja armottomia.

Elämäkerta

Kirjailijakaksikko Anton Tšehov (vas.) ja Leo Tolstoi Jaltalla.

Anton Tšehov syntyi vuonna 1860 Taganrogin kaupungissa. Hänen isoisä oli ollut maaorja ja isä kauppias. Tšehov kirjoitti jo varhain lehtiin, osittain siksi että tarvitsi rahaa itselleen, sisaruksilleen ja perheelleen. Tšehovilla oli jo nuoresta asti tuberkuloosi, johon hän tiesi kuolevansa. Tämä synkisti hänen maailmankuvaansa.

Vuonna 1890 Tšehov matkusti Sahalinin saarelle, jossa hän haastatteli rangaistusvankeja ja osallistui väestönlaskentaan. Hän laati kokemuksistaan ja havainnoistaan matkakertomuskirjan Sahalin (1895), jossa hän kuvasi rangaistusvankeja ja paikallista alkuperäisväestöä. Sahalin muistuttaa sosiologista tutkielmaa ja sen puolueeton kuvaustapa on samantyyppinen, mitä Tšehov käytti kaunokirjallisissa teoksissaan. Teos sai aikaan laajan julkisen keskustelun ja myöhemmin se johti rangaistusvankien olojen parannuksiin.

Tšehov siirtyi novelleista myös näyttämötaiteen pariin ja kirjoitti ensimmäisen näytelmänsä Ivanovin 1887 – hänen varsinaista esikoisnäytelmäänsä Platonov (1878) ei aikanaan esitetty, ja se julkaistiin vasta Tšehovin kuoleman jälkeen. Hänen kuuluisin näytelmänsä on 1895 julkaistu Lokki. Lokki kärsi aluksi täydellisen epäonnistumisen Pietarissa ja saavutti suosiota vasta Moskovassa kolmen vuoden kuluttua. Tämän jälkeen ”tšehovilaiset” näytelmät saavuttivat yhä kasvavaa menestystä. Hänen viimeisiksi teoksikseen jäivät näytelmät Vanja-eno (1900), Kolme sisarta (1901) ja Kirsikkapuisto (1904). Vuonna 1901 Tšehov solmi avioliiton Moskovan taiteellisen teatterin näyttelijättären Olga Knipperin kanssa.

Vuonna 1904 Tšehov oli hoidattamassa tuberkuloosiaan Badenweilerin kylpyläkaupungissa Saksassa, mutta menehtyi sairauteensa.

Aikalaisvastaanotto

Kriitikot, jotka suhtautuivat Tšehoviin myönteisesti, kutsuivat hänen kerrontaansa impressionistiseksi, kun taas kielteisesti suhtautuvat pitivät teoksia muodottomina, katkelmallisina, umpimähkäisinä ja epätäydellisinä. Niiden tyyliä pidettiin yleisesti lakonisena. Dmitri Merežkovskin mukaan Tšehov ei korota ääntään eikä sano mitään ylimääräistä, vaan ”kerronnan yksinkertaisuus on niin yksinkertaista, että se herättää kylmiä väreitä, taide on siinä lähellä loppuaan, tyhjyyden partaalla, ja vaatii tarkkuutta nähdä, että tässä tyhjyydessä onkin – kaikki”.

Nykyään Tšehovia pidetään novellin ja näytelmän uudistajana ja tšehovilaisuutta ilmaisutapana. Aikalaiset pitivät häntä ennemmänkin toivottomuuden kuvaajana. 1900-luvun alussa tšehovilaisuus tarkoitti toivon ja idealismin puuttumista ja arjen kuvausta ilman syvempää merkitystä.

Suomennoksia

• Sahalin. (Iz Sibiri; Ostrov Sahalin, 1895.) Suomentanut ja toimittanut Valdemar Melanko. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1972 (2. painos 1991). ISBN 951-0-16958-7.
• Muistikirjasta. Valikoinut ja suomentanut Martti Anhava. Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 1979. ISBN 951-1-05290-X.
• Kirjeitä 1: Vuosilta 1877–1890: Oppivuodet, läpimurto, Sahalin. Valikoinut, suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 1982. ISBN 951-1-06996-9.
• Kirjeitä 2: Vuosilta 1891–1898: Melihovon aika. Valikoinut, suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08988-9.
• Kirjeitä 3, Vuosilta 1899–1904: Taiteellinen teatteri, avioliitto, Jalta. Valikoinut, suomentanut ja selityksin varustanut Martti Anhava. Seitsentähdet. Helsingissä: Otava, 1990. ISBN 951-1-09286-3.

Kertomakirjallisuus

Juhani Konkka suomensi Valitut novellit -kokoelman kahdessa osassa WSOY:lle 1959:

• Valitut novellit I. 4. painos. WSOY, 1996. ISBN 951-0-13318-3.
• Valitut novellit II. 4. painos. WSOY, 1996. ISBN 951-0-13990-4.
• Tarpeettomia ihmisiä. 2. painos. Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2502-4.
• Kirjavia kertomuksia. 3. painos. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24354-X.

Ulla-Liisa Heino suomensi Suuret kertomukset -kokoelman kahdessa osassa Otavalle 1961.

• Suuret kertomukset 1. Otava, 1961.
• Suuret kertomukset 2. Otava, 1961.
• Suuria kertomuksia. 4. painos. Otava, 1996. ISBN 951-1-14517-7.
• Aro ja muita novelleja. 5. painos. Otava, 1997. ISBN 951-1-15131-2.
• Nainen ja sylikoira. 4. painos. Otava, 2004. ISBN 951-1-19707-X.

Muita julkaisuja:

• Mestarinovelleja 1. Suom. Ulla-Liisa Heino & Marja Koskinen. Suuret venäläiset kertojat. Otava, 1975. ISBN 951-1-01340-8.
• Mestarinovelleja 2. Suom. Ulla-Liisa Heino & Marja Koskinen. Suuret venäläiset kertojat. Otava, 1975. ISBN 951-1-01341-6.
• Vaimoni ja muita novelleja. Suomentajat: Martti Anhava, Ulla-Liisa Heino, Marja Koskinen (1. painos 1978). Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24505-6.
• Kohtaus metsästysretkellä: Tosikertomus. (Drama na ohote, 1884–1885.) Suom. Valdemar Melanko. WSOY, 1980. ISBN 951-0-10109-5.
• Hepsakka ja muita kertomuksia. Suom. Reino Silvanto, Erkki Valkeila ja P. Alarik Pesonen. 1. painos kertomuksista Hepsakka ja Koteloitunut ihminen ilmestynyt 1957. WSOY, 1980. ISBN 951-23-1675-7.
• Turha voitto. Suom. Vilho Elomaa. Sanasato, 2003. ISBN 952-5086-53-4.

Näytelmät

• Isättömyys (Platonov); Ivanov; Metsähiisi. (Bezottsovshtshina/Platonov, 1881; Ivanov, 1887; Leshi, 1889.) Suom. Esa Adrian. Love kirjat, 1986. ISBN 951-835-100-7.
• Lokki; Vanja-eno; Kolme sisarta; Kirsikkatarha. (Cajka, 1895; Dâdâ Vanâ, 1900; Tri sestry, 1901; Višnëvyj sad, 1904.) Suom. Martti Anhava. Otava, 1999. ISBN 951-1-15882-1.

Kirjallisuutta

• Troyat, Henri: Tšehov. (Tchekhov, 1984.) Suomentanut Irene Sorsa. Anton Tšehovin kirje- ja muistikirjasitaatit suomentanut Martti Anhava. 2. painos (1. painos 1987). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18230-3.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anton Tšehov Wikimedia Commonsissa
• Anton Tšehov. Tommi Salosen Tšehov-sivusto.
• Anton Tšehovin teoksia Gutenberg-projektissa
• Jatkokertomuksia-blogissa kertomukset Albumi ja Koleeraa pelättäessä Suomen Kansa -lehdestä vuodelta 1901.