Gabriel García Márquez

Wikipedia

**Gabriel García Márquez**
García Márquez jakaa omistuskirjoituksia teokseensa Sadan vuoden yksinäisyys Havannassa, Kuubassa.
Syntynyt:	6. maaliskuuta 1928 (ikä 80) Aracataca, Kolumbia
Ammatit:	kirjailija, toimittaja
Kansallisuus:	Kolumbia
Aikakausi:	1955–
Tyylilajit:	maaginen realismi

Gabriel José García Márquez (s. 6. maaliskuuta 1927, Aracataca, Kolumbia) on kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän on asunut pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.

García Márquezin pääteos on 1967 ilmestynyt Cien años de soledad, joka on julkaistu Matti Rossin suomentamana nimellä Sadan vuoden yksinäisyys. Kirjaa pidetään yhtenä niin sanotun maagisen realismin tunnetuimmista edustajista. Se on käännetty 35 kielelle, ja sitä on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta. Tämän ja muutaman muun kirjan tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Macondon kylä Kolumbiassa.

Monet García Márguezin teoksista, esimerkiksi Kuulutetun kuoleman kronikka ja Rakkautta koleran aikaan, sijoittuvat samaan kirjailijan luomaan maailmaan, jossa tietyt tapahtumat, henkilöt ja paikat toistuvat.

Sisällysluettelo

1 Teokset
- 1.1 Romaanit ja pienoisromaanit
- 1.2 Muita teoksia
2 Aiheesta muualla

[muokkaa] Teokset

Suurin osa García Márquezin kaunokirjallisesta tuotannosta on julkaistu suomeksi. Suomentajia ovat olleet lähinnä Pentti Saaritsa, Matti Brotherus ja Matti Rossi. Alla olevat vuosiluvut tarkoittavat espanjankielisten alkuteosten ilmestymisvuosia.

[muokkaa] Romaanit ja pienoisromaanit

Rojumyrsky (La hojarasca, 1955)
Kukapa everstille kirjoittaisi (El coronel no tiene quien le escriba, 1961)
Mama Granden hautajaiset (Los funerales de la Mamá Grande, 1962)
Pelon hetki (La mala hora, 1962)
Sadan vuoden yksinäisyys (Cien años de soledad, 1967)
Monólogo de Isabel viendo llover en Macondo (1968)
Surullinen ja uskomaton tarina (La increíble y triste historia de la cándida Eréndira y de su abuela desalmada, 1972)
Patriarkan syksy (El otoño del patriarca, 1975)
Kuulutetun kuoleman kronikka (Crónica de una muerte anunciada, 1981)
Rakkautta koleran aikaan (El amor en los tiempos del cólera, 1985)
Kenraalin labyrintti (El general en su laberinto, 1989)
Oudot vaeltajat : kaksitoista kertomusta (Doce cuentos peregrinos, 1992)
Rakkaudesta ja muista riivaajista (Del amor y otros demonios, 1994)
Muistojeni ilottomat huorat (Memoria de mis putas tristes, 2004)

[muokkaa] Muita teoksia

Haaksirikkoisen tarina (Relato de un náufrago, 1955) - julkaistiin alun perin sanomalehdessä useissa osissa; uudelleenjulkaisu yhtenä teoksena 1970
Ihmisen ääni (El olor de la guayaba, 1982)
Miguel Littinin maanalainen seikkailu Chilessä (La aventura de Miguel Littín clandestino en Chile, 1986)
Uutinen ihmisryöstöstä (Noticia de un secuestro, 1996)
Elää kertoakseen (Vivir para contarla, 2002) - omaelämäkerran ensimmäinen osa