Mario Vargas Llosa
| Mario Vargas Llosa | |
|---|---|
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1936 (ikä 77) Arequipa,Peru |
| Ammatit | kirjailija, poliitikko |
| Kansallisuus | |
| Äidinkieli | espanja |
| Tyylilajit | kritiikki |
| Ensiteokset | Kaupungin koirat (1962) |
| Tuotannon kieli | espanja |
| Puoliso | Julia Urquidi (1955–1964) Patricia Llosa (1965–) |
| Tunnustukset | Nobelin kirjallisuuspalkinto 2010 |
|
|
|
Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936, Arequipa) on perulais-espanjalainen kirjailija ja poliitikko. Hän on yksi merkittävimmistä elävistä Latinalaisen Amerikan kirjailijoista. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista.[1] Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia.[2]
Vargas Llosa sai espanjankielisen kirjallisuuden merkittävimmän Cervantes-palkinnon vuonna 1995 sekä Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Ruotsin akatemian mukaan Vargas Llosa ansioita ovat hänen kykynsä tuoda esiin valtarakenteita ja kuvata yksilön vastarintaa ja kukistumista.[2][3]
Sisällysluettelo |
Elämä [muokkaa]
Maailmanmaineeseen Vargas Llosa nousi vuoden 1962 esikoisromaanillaan Kaupungin koirat[2]. Viranomaiset polttivat sitä pääkaupungin toreilla heti sen ilmestyttyä[4].
Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.[2]
Vargas Llosa on ollut Suomessa Mukkulan kirjailijakokouksen vieraana vuosina 1968 ja 1992.[2]
Aiemmin hyvät ystävykset Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez riitaantuivat tammikuussa 1976 Mexico Cityssä, jolloin Vargas Llosa löi García Márquezia, joka sai silmän mustaksi ja nenään lisäkyömyn. He eivät ole sen jälkeen olleet puheväleissä, mutta syytä tapahtumaan ei tiedetä. Hiljaisuuden on rikkonut ainoastaan García Márquezin Twitter-kommentti Vargas Llosan saatua Nobel-palkinnon: ”Nyt ovat puntit tasan.”[5]
Teokset [muokkaa]
Vargas Llosa on kirjoittanut yli 30 romaania, näytelmää ja esseetä[3]. Hänen parhaaksi teoksekseen on sanottu romaania Vuohen juhla (2000), jossa hän kuvaa Dominikaanista tasavaltaa hallinnutta Rafael Trujilloa[6][7].
Vargas Llosa on saanut muun muassa Jerusalem- ja Planeta-palkinnot ja vuonna 1996 Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.[4]
Politiikka [muokkaa]
Vargas Llosa oli uransa alussa vasemmistolainen, mutta kääntyi 1980-luvulla markkinaliberaaliksi tyrmistyttyään siitä, että hänen aiemmin kannattamansa Fidel Castro sulki kuubalaisia keskitysleirille ja homoseksuaaleja vankilaan.[8] ”Radikalismista en ole luopunut, vaikka olenkin heittänyt sosialismin romukoppaan.”[4] Romaanissaan Maytan tarina (1984) hän kuvasi, miten vasemmistolaiset ja humanistit saattavat turmella moraalinsa asteittain pienillä pelkuruudesta johtuvilla myönnytyksillä[6]
Kun Perussa aiottiin kansallistaa pankit, hän katsoi sen johtavan korruption ja valtion vallan kasvun kautta tuhoon, ja hän ryhtyi toimimaan kansalaisliikkeessä, jonka sitten onnistui estää kansallistaminen[4]
Mario Vargas Llosa sanoo vastustavansa poliittista ja uskonnollista fundamentalismia ja kannattavansa moniarvoisuutta. Hänen mukaansa älyköt usein pettyvät siihen, että demokratia on epätäydellistä ja alkavat siksi tavoitella täydellisiä utopioita yhteiskunnassa, mikä pyrkimys on hänestä tuottanut hirvittävää sortoa ja väkivaltaa. Hän pitää yksilönvapautta ja taloudellista vapautta parempana keinona kuin keskitettyä vallankäyttöä. Vargas Llosan mielestä valta turmelee ihanteet ja vain avoimuus politiikassa ja taloudessa voi murtaa etuoikeudet.[8]
Suomennetut teokset [muokkaa]
- Kaupungin koirat. (La ciudad y los perros, 1963.). Suom. Matti Rossi. Otava, 1966.
- Vihreä talo. (La casa verde, 1965.) Suom. Matti Brotherus. 2. painos (1. painos: Arena-sarja, Kirjayhtymä 1978). Keltainen kirjasto 414. Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-6049-4.
- Julia-täti ja käsikirjoittaja. (La tía Julia y el escribido, 1977). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 1992. ISBN 951-1-11892-7.
- Maailmanlopun sota. (La guerra del fin del mundo, 1981) Suom. Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1983. ISBN 951-1-07606-X.
- Maytan tarina. (Historia de Mayta, 1984). Suom. Jyrki Lappi-Seppälä. Otava, 1988. ISBN 951-1-08734-7.
- Puhujamies. (El hablador, 1987) Suom. Erkki Kirjalainen. Otava, 1990. ISBN 951-1-10842-5.
- Äitipuolen ylistys. (Elogio de la madrastra, 1988). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 1991. ISBN 951-1-11279-1.
- Andien mies. (Lituma en los Andes, 1993). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 1995. ISBN 951-1-13564-3.
- Vuohen juhla. (La fiesta del chivo, 2000). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 2002. ISBN 951-1-17653-6.
- Paratiisi on nurkan takana. (El paraiso en la otra esquina, 2003). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 2005. ISBN 951-1-18791-0.
- Tuhma tyttö. (Travesuras de la niña mala, 2006). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21332-1.
- Keltin uni. (El sueño del celta, 2010). Suom. Sulamit Hirvas. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25395-2.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Los 10 Intelectuales más influyentes de Iberoámerica FP En español. Viitattu 31.12.2009. (espanjaksi)
- ↑ a b c d e Mäkinen, Esa: Perulainen Mario Vargas Llosa saa kirjallisuuden Nobelin Helsingin sanomat. 7.10.2010. Viitattu 7.10.2010.
- ↑ a b Mario Vargas Llosa saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon 7.10.2010. Ylen uutiset. Viitattu 7.10.2010.
- ↑ a b c d Petäjä, Jukka: Vallan rakkikoira pettyi sosialismiin. Helsingin sanomat, 8.10.2010, s. C1.
- ↑ Nobelin saaneet pukarit jatkavat mykkäkoulua. Helsingin sanomat, 14.11.2010, s. C 2.
- ↑ a b Majander, Antti: Romaanit vievät aistien iloihin ja kidutuskammioihin. Helsingin sanomat, 8.10.2010, s. C1.
- ↑ Nobel-kirjailijan kääntäjä: Llosa joutuu pelkäämään henkensä puolesta, Turun Sanomat 7.10 2010
- ↑ a b Norberg, Johan: Mario Vargas Llosa: ”Ryktet om den latinska liberalismens död är överdrivet” (PDF) Neo. 4/2006. Viitattu 7.10.2010. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- AP: Tuore nobelisti Vargas Llosa moittii vasemmistojohtajia. Helsingin sanomat 8.10.2010.
- Vargas Llosan kirjojen arvioita. Helsingin sanomat.
- Nobel-kirjailija Mario Vargas Llosa. Ylen Elävä arkisto.
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |