Taloudellinen vapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Taloudellinen vapaus tarkoittaa useimmiten vapaan markkinatalouden astetta kuten kaupankäynnin vapautta ja omistusoikeuden suojaa - sitä, että ihmiset saavat tuottaa, myydä, ostaa ja kuluttaa tavaroita ja palveluita vapaasti ilman pakkoa, petosta tai varkautta. Tämä heijastuu laillisuusperiaatteessa, omistusoikeudessa ja sopimusvapaudessa.[1][2]

Taloudellisen vapauden indeksi mittaa taloudellista vapautta. Indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimpia maita ovat lähinnä länsimaat poikkeuksena Hongkong ja Singapore, ja Pohjoismaat sijoittuvat noin sijoille 10 - 20. Vuodesta 1985 vuoteen 2000 useimpien maiden taloudellinen vapaus lisääntyi Fraserin indeksin mukaan.[3] On myös todettu, että yhtä vapaista maista köyhemmät maat kasvavat keskimäärin nopeammin kuin rikkaat (kiinniottajan edun vuoksi).

Taloudellisen vapauden korrelaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellinen vapaus korreloi elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa.[4][5][6][7][8]

Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007). Köyhimmän kymmenyksen osuus maan tuloista ei riippunut taloudellisesta vapaudesta. [9][10]

Poliittinen vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen mukaan "poliittisen vapauden ja Heritage-säätiön sekä Wall Street Journalin mittaaman taloudellisen vapauden välillä on korkea ja tilastollisesti merkitsevä korrelaatio". [11]

Talouskasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadoissa tieteellisissa artikkeleissa käytetyn Economic Freedom of the World -indeksin mukaan taloudellisesti vapaimmassa ("kapitalistisimmassa") viidenneksessä elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Epävapaimmassa viidenneksessä luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [1]

"Vuodesta 1820 vuoteen 1998 maailman väestö 6-kertaistui, BKT 49-kertaistui ja BKT/capita melkein 9-kertaistui." Tämä tapahtui lähinnä siellä, missä taloutta liberalisoitiin, mutta silti Afrikankin reaalitulot henkeä kohden nousivat 3 kertaa korkeammiksi vuosisadassa. Kehitysmaissa elinikä kasvoi 26 vuodesta 64 vuoteen 1900-luvun aikana. [12]

Onnellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnellisuus oli selvästi sitä korkeampi, mitä taloudellisesti vapaampi jokin maa oli (korrelaatio oli vahva).[13]

Naisten asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita asioita, joita taloudellinen vapaus edistää, on mm. naisten vapaus[14]. Taloudellinen vapaus mm. mahdollistaa naisille miehistä riippumattoman elämän, jolloin esimerkiksi aviomiehen väkivaltaan ei tarvitse alistua pysyäkseen hengissä. [15]

Rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkea taloudellinen vapaus estää erittäin tehokkaasti sotia, noin 54 kertaa tehokkaammin kuin demokratia (Democracy Score -mittarilla mitattuna).[16]

Vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto. NTNU:n valtio-opin professori Indra de Soysan mukaan teoreetikot ovat esittäneet vastaavaa kolmattasataa vuotta, mutta nyt myös empiiriset tosiasiat ovat vahvistaneet johtopäätökset.[17]

Soysan mukaan osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan [17]. Muita aiempia selityksiä ovat mm. se, että vauraammilla kansakunnilla on enemmän hävittävää sodissa, kauppakumppanien kanssa ei kannata taistella ja ihmisten voidessa vaikuttaa elämäänsä ja elintasoonsa vapaasti omilla ponnistuksillaan heillä on vähemmän tarvetta tehdä sitä muita pakottamalla.

Soysan mukaan Norjan lukemattomat rauhansovitteluyritykset ovat tehoton keino luoda rauhaa, kun taas markkinoiden vapauttaminen loisi sitä tehokkaammin ja lisäksi edistäisi kehitystä toisin kuin perinteinen kehitysapu.[17]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellistä laissez-fairea ja täydellistä sopimusvapautta on kokeiltu muun muassa Britanniassa.

Britanniassa kauppaa vapautettiin 1700- ja 1800-lukujen ajan päästen lähes täyteen vapaakauppaan (klassinen liberalismi). Ranskassa kaupan vapauttaminen alkoi vasta Ranskan vallankumouksesta (1789), mutta Saksassa merkantilistinen politiikka säilyi vahvana myös 1800-luvulla, aina natsi-Saksan kukistumiseen asti. [18]

Aikalaiskuvaus työelämästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Bernard Shaw ja H. G. Wilshire kirjoittavat teoksessaan Fabian Essays in Socialism: "Naisia työskentelemässä puolialastomina hiilikaivoksissa; nuoria lapsia vetämässä vaunuja koko päivän maanalaisten käytävien tunkkaisessa ilmastossa; lapsia sidottuina kudontakoneeseen viisitoista tuntia puuvillatehtaan kuumennetussa ilmassa, pidettyinä hereillä vain esimiehen piiskalla; tunteja työtä kaikille, nuorille ja vanhoille, rajoitteena vain fyysisen kestävyyden äärimmäiset kyvyt; nopeasti kasvavalle väestölle tarpeellisten saniteettijärjestelyjen täydellinen poissaolo: nämä ja muut nimettömät epäoikeudenmukaisuudet on tallennettu täydellisen laissez fairen ja sopimusvapauden tuloksina toisiaan seuraavien blue-book -raporttien puolueettomille sivuille" [19].

Sopimusvapauden vähentämistoimet 1800-luvun lopulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassisen liberalismin vuoksi monissa maissa vallitsi 1800-luvun lopulla melko laaja sopimusvapaus. Niin sanottu edistyksellinen liike (progressive movement) pyrki 1800-luvun lopulta alkaen monin tavoin kansalaisten, etenkin työntekijöiden ja kuluttajien, aseman vahvistamiseen rajoittamalla vallinneeksi väitetyn laissez faire -kapitalismin "liiallista" sopimusvapautta ja siirtämällä päätöksentekoa poliittiseksi. Liikkeen vaikutuksesta säädettiin muun muassa työsuojelu- ja vähimmäispalkkalakeja, ammattiliittoja ja työehtosopimuksia vahvistavia lakeja, kieltolakeja, elintarvike-, huume- ja lääkelakeja, rautateitä, vuokria ja kauppaa sääteleviä lakeja kuten kilpailulakeja. Liikkeen vaikutus näkyi myös Yhdysvalloissa kieltolain ja tuloveron säätäneinä uusina perustuslain lisäyksinä ja keskuspankin Federal Reserven perustamisena [20] [21]. Liikkeeseen kuului sosialisteja, konservatiiveja ja sosiaaliliberaaleja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Surjit S. Bhalla. Freedom and economic growth: a virtuous cycle?. Published in Democracy's Victory and Crisis. (1997). Cambridge University Press. ISBN 0521575834 p. 205
  2. David A. Harper. Foundations of Entrepreneurship and Economic Development. (1999). Routledge. ISBN 0415153425 p.57, 64
  3. Economic Freedom of the World 2005, Fraser Institute
  4. Minxin Pei, Political Institutions, Democracy, and Development, teoksessa Democracy, Market Economics, and Development, World Bank Publications, 2001, isbn=9780821348628
  5. "Income, growth, and economic freedom" (May 1997). American Economic Review 87 (2): 328–332. American Economic Association. 
  6. "Components of economic freedom and growth: an empirical study" (Spring 1998). Journal of Developing Areas 32 (3): 327-338. Western Illinois University. 
  7. Scully, Gerald (2002). "Economic Freedom, Government Policy, and the Trade-Off Between Equity and Economic Growth". Public Choice 113 (1-2): 77–96. Kluwer Academic Publishers. 
  8. Berggren, Niclas (1999). "Economic Freedom and Equality: Friends or Foes?". Public Choice 100 (3-4): 203-223. Kluwer Academic Publishers. 
  9. Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2007, Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 19-22
  10. Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2006, Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 18-21
  11. Adrian Karatnycky. Freedom in the World: The Annual Survey of Political Rights and Civil Liberties. Transaction Publishers. 2001. ISBN 9780765801012. p. 11
  12. Martin Wolf, Why Globalization Works, mm. s. 44-45
  13. In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007
  14. Economic Freedom as a Human Right, Kim R. Holmes, Ph.D., 27.6.2008
  15. How Mobile Telephones and Globalization Improve Lives in Poor Countries, Johan Norberg
  16. Chapter2: Economic Freedom and Peace, Economic Freedom of the World 2005
  17. a b c Capitalism creates peace, Norjan tiede- ja teknologiayliopisto NTNU, 2.11.2009, NTNU:n ja Oslon kansainvälisen rauhaninstituution (PRIO) tutkimustuloksista. PRIOn konfliktidata alkoi vuodesta 1970.
  18. Wilson, Charles (1963). Mercantilism. London: Routledge and Kegan Paul.
  19. Sidney Webb: Fabian Essays in Socialism - The Basis of Socialism - The Period of Anarchy Library of Economics and Liberty. 1889. Liberty Fund. Viitattu 1.5.2009. (englanniksi)
  20. Ideas and Movements, The Progressive Movement 19th century Online Highways. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)
  21. William L. Anderson: The Legacy of Progressivism Mises.org. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]