Imre Kertész

Wikipedia

Imre Kertész

Imre Kertész (s. 9. marraskuuta, 1929) on unkarilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2002.

Juutalaissyntyinen Kertész vietti osan nuoruudestaan Auschwitzin, Buchenwaldin ja Zeitzin keskitysleireillä, mistä hän vapautui 1945. Unkariin palattuaan hän toimi lehtimiehenä ja kääntäjänä. Hän käänsi saksasta Nietzschen, Hofmannsthalin, Schnitzlerin, Freudin, Rothin, Wittgensteinin ja Canettin teoksia, jotka kaikki ovat vaikuttaneet hänen omaan kirjoitustyyliinsä.

Kertészin useimmat kirjat käsittelevät joko elämää keskitysleireillä tai keskitysleirikokemusten vaikutusta myöhemmissä elämänvaiheissa. Kirjoista tunnetuin, Kohtalottomuuus (Sorstalanság), kertoo 15-vuotiaan pojan leirikokemuksista, joita kuvataan erikoisella, viileän toteavalla, lähes tunteettomalla tavalla ^[1] . Kirjan pohjalta on tehty Unkarissa elokuva vuonna 2005. Yhdessä kirjojen Kaddish syntymättömälle lapselle, Tappio ja Lopetus kanssa se muodostaa hänen pääteoksenaan pidetyn romaanisarjan. Kaddish syntymättömälle lapselle kuvaa keskitysleiriltä vapautuneen miehen tunnontuskia "luvattomasta" olemassaolostaan sekä kieltäymyksestään tehdä lapsia. Tappio on kafkamainen romaani, jonka päähenkilö joutuu keskitysleiriltä vapauduttuaan Unkarin kommunistibyrokratian pyörteisiin ^[2]. Lopetus etsii vastausta kysymykseen, miksi keskitysleirillä syntynyt kirjailija tekee itsemurhan kommunistivallan päätyttyä ^[3]. Kirjasarjan yhtenä keskeisenä teemana on kumota tunnettu väite "Auschwitzille ei ole selitystä" ^[4].

[muokkaa] Suomennettuja teoksia

Kohtalottomuus (Sorstalanság) 1975, suom. Outi Hassi. Otava 2003.
Kieli maanpaossa, suom. Outi Hassi. Otava 2003.
Kaddish syntymättömälle lapselle (Kaddis a meg nem született gyermekért) 1990, suom. Outi Hassi. Otava 2004.
Tappio (A Kudarc) 1988, suom. Outi Hassi. Otava 2005.
Lopetus (Felszámolás) 2003, suom. Outi Hassi. Otava 2006.