Orhan Pamuk

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Orhan Pamuk Nobel-palkinto
Orhanpamuk2.jpg
Syntynyt 7. kesäkuuta 1952 (ikä 60)
Istanbul, Turkki
Ammatit kirjailija, toimittaja
Kansallisuus Turkin lippu Turkki
Äidinkieli turkin kieli
Tyylilajit kritiikki
Aiheet itä-länsi dialogi, kirjallisuus, maalaustaide
Ensiteokset Valkoinen linna (1986)
Tuotannon kieli turkin kieli
Puoliso Aylin Türegün (aviol. 1982-2001.ero)
Tunnustukset Nobelin kirjallisuuspalkinto (2006)
Uskonnollinen kanta islam
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Orhan Pamuk (s. 7. kesäkuuta 1952 Istanbul, Turkki) on tunnettu turkkilainen kirjailija ja toimittaja. Hän sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon 2006.[1]

Pamuk on hyvin suosittu kotimaassaan, ja hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle,[2] ja Nobel-palkinnon lisäksi hän on saanut useita muita kirjallisuuspalkintoja. Hän on ensimmäinen Nobelin kirjallisuudenpalkinnon saanut turkkilainen.

Sisällysluettelo

Elämä [muokkaa]

Pamuk syntyi Istanbulissa vauraaseen, maallistuneeseen perheeseen. Pamukin isä oli insinööri, ja Pamuk kävi amerikkalaista Robert College -koulua Istanbulissa. Pamuk suunnitteli taidemaalarin uraa, mutta hänen perheensä ei hyväksynyt ajatusta. Pamuk opiskeli arkkitehtuuria Istanbulin teknillisessä yliopistossa, sillä perhe halusi, että hänestä tulisi insinööri tai arkkitehti. Kolme vuotta opiskeltuaan hän kuitenkin keskeytti opinnot ja ryhtyi täyspäiväiseksi kirjailijaksi. Pamuk suoritti tutkinnon journalistiikan laitoksella Istanbulin yliopistossa 1977. Pamuk oli vierailevana tutkijana Columbian yliopistossa New Yorkissa vuosina 1985–1988, minkä jälkeen hän palasi Istanbuliin.

Kirjailijanuran alku [muokkaa]

Pamuk aloitti säännöllisen kirjoittamisen vuonna 1974. Ensimmäisestä romaanistaan Karanlık ve Işık (Pimeys ja valo), hän sai jaetun palkinnon Milliyet-lehden romaanikilpailussa 1979 yhdessä Mehmet Eroğlun kanssa. Romaani ilmestyi nimellä Cevdet Bey ve Oğulları (Herra Cevdet ja hänen poikansa) 1982 ja sai Orhan Kemalin romaanipalkinnon 1983. Teos käsittelee kolmea sukupolvea varakkaassa istanbulilaisperheessä, joka asuu Nişantaşıssa, samalla alueella Istanbulissa, jolla Pamuk vietti lapsuutensa.

Pamuk sai ensimmäisistä teoksistaan useita kriitikkopalkintoja, muun muassa Madarali-palkinnon 1984 toisesta romaanistaan Sessiz Ev ja 1991 Prix de la Découverte Européenne teoksen ranskankielisestä käännöksestä. Kielimuurin Pamuk ylitti, kun hänen historiallinen romaaninsa Valkoinen linna, joka ilmestyi turkiksi 1985, sai amerikkalaisen palkinnon Independent Award for Foreign Fiction vuonna 1990, ja sen myötä hänen maineensa ulkomailla kasvoi. Hän alkoi nyt kokeilla postmoderneja aineksia teoksissaan eikä enää pitäytynyt aiempien teostensa tiukassa naturalismissa.

Kansansuosiota ja poliittisia ristiriitoja [muokkaa]

Orhan Pamuk kirjoittaa kirjaa seuranaan valkoinen kissa.

Kesti kauan ennen kuin Pamukin suosio kansan keskuudessa alkoi kasvaa, mutta romaanista Musta kirja (1990) tuli Turkin kirjallisuuden kiistanalaisin ja suosituin teos. Vuonna 1992 hän teki käsikirjoituksen elokuvaan Gizli Yüz, joka perustui teokseen Musta kirja, ja sen ohjasi tunnettu turkkilainen ohjaaja Ömer Kavur. Pamukin neljäs romaani Uusi elämä oli Turkissa sensaatio, kun se julkaistiin 1995, ja siitä tuli maan historian vauhdikkaimmin myyty kirja.[3] Vuoden 1999 lopulla Time-lehti valitsi Pamukin yhdeksi 14 eurooppalaisesta, joiden uudenlainen ajattelu näyttää maanosalle tietä uudelle vuosituhannelle.

Pamukin kansainvälinen maine kasvoi, kun hänen teoksensa Nimeni on punainen ilmestyi vuonna 2000. Romaani käsittelee osmanisulttaani Murat III:n hallintoa kymmenen lumisen talvipäivän aikana 1591. Nimeni on punainen on käännetty 24 kielelle, ja se sai kansainvälisen kirjallisuusmaailman arvokkaan palkinnon, International IMPAC Dublin Literary Awardin vuonna 2003.

Pamukin romaani Lumi ilmestyi 2002, ja se käsittelee islamilaisuuden ja länsimielisyyden ristiriitaa nykypäivän Turkissa. Pamuk sanoo sitä "ensimmäiseksi ja viimeiseksi poliittiseksi romaanikseni". Teoksen tapahtumat sijoittuvat pieneen Karsin kaupunkiin Koillis-Turkkiin. Hänen matkakertomuksensa Istanbul – Muistot ja kaupunki ilmestyi 2003. Vuonna 2005 Orhan Pamuk sai kirjallisesta työstään saksalaisten kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon.

Pamuk avioitui Aylin Turegenin kanssa 1982, mutta pariskunta erosi 2001. Heillä on yksi tytär Rüya. Pamukin vanhempi veli Şevket Pamuk, joka toisinaan esiintyy fiktiohahmona Orhan Pamukin teoksissa, on historioitsija ja kansainvälisesti arvostettu taloustieteiden historiaa käsittelevästä teoksestaan, ja hän opettaa Boğaziçin yliopistossa Istanbulissa.[4][5]

Pamuk asui Istanbulissa vuoteen 2006, jolloin hän muutti Yhdysvaltoihin vierailevaksi tutkijaksi Columbian yliopistoon. Yhdysvaltoihin jäämisen taustalla oli armenialaistoimittaja Hrant Dinkin murha tammikuussa 2007 ja kirjailijan saamat tappouhkaukset.[6]

Rakkausromaani Viattomuuden museo (Masumiyet müzesi, 2008) ilmestyy suomeksi syksyllä 2009. Siihen liittyy Istanbuliin rakennettava museo, joka on romaanin keskeinen osa. Sinne kootaan tarinaan liittyvät tupakantumpit, korut, aterimet ja muut esineet. 600-sivuinen teos on saanut Turkissa innostuneen vastaanoton, ja turkkilaisten suhtautuminen Pamukiin on kääntynyt myönteiseksi.[7]

Pamuk kirjoittaa kaikki teoksensa käsin. Ensimmäisen Pomakin teoksen suomennoksen Valkoinen linna käänsi Kalevi Nyytäjä englannista. Myöhemmät Pamukin teokset on suomentanut suoraan turkin kielestä Tuula Kojo, joka sai vuonna 2005 työstään kirjallisuuden valtionpalkinnon.

Kannanottoja [muokkaa]

Pamukista tuli Turkissa tunnettu julkisuuden henkilö, koska hän tuki kurdien poliittisia oikeuksia. Vuonna 1995 Pamuk kuului siihen kirjailijaryhmään, jota syytettiin kriittisistä artikkeleista, jotka käsittelivät Turkin suhtautumista kurdeihin. Pamukin teos Öteki Renkler ilmestyi 1999.

Pamuk oli muslimimaailmassa ensimmäinen kirjailija, joka julkisesti tuomitsi Salman Rushdielle langetetun fatwan.

Vuonna 2005 Orhan Pamuk sai Turkissa syytteen lausunnoista, joita hän oli antanut Armenian kansanmurhasta ja kurdikysymyksestä. Sveitsiläiselle lehdelle 2005 antamassaan haastattelussa Pamuk sanoi: "30 000 kurdia ja miljoona armenialaista on surmattu täällä, eikä juuri kukaan muu kuin minä uskalla puhua siitä."[8] Alkuperäisen syytteen nostaneen ryhmän asianajaja valitti kuitenkin valitustuomioistuimeen, ja Pamuk sai lopulta 2 800 euron sakot "turkkilaisuuden halventamisesta".[9]

Orhan Pamukin teokset [muokkaa]

Turkiksi [muokkaa]

Suomennetut [muokkaa]

Palkintoja [muokkaa]

  • 1979 Milliyet Press -kaunokirjallisuuskilpailun palkinto (Turkki) romaanista Karanlık ve Işık (jaettu voitto)
  • 1983 Orhan Kemal -kaunokirjallisuuspalkinto (Turkki) romaanista Cevdet Bey ve Oğulları
  • 1984 Madarali -kaunokirjallisuuspalkinto (Turkki) romaanista Sessiz Ev
  • 1990 Independent Foreign Fiction Prize (Yhdistynyt kuningaskunta) romaanista Beyaz Kale
  • 1991 Prix de la Découverte Européenne (Ranska) teoksen Sessiz Ev ranskannoksesta La Maison de Silence
  • 2002 Prix du Meilleur Livre Etranger (Ranska) romaanista Nimeni on Punainen
  • 2002 Premio Grinzane Cavour (Italia) romaanista Nimeni on Punainen
  • 2003 International IMPAC Dublin Literary Award (Irlanti) romaanista Nimeni on Punainen
  • 2005 Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinto
  • 2005 Prix Médicis Etranger (Ranska) romaanista Lumi
  • 2006 Prix Méditerranée Étranger
  • 2006 Nobelin kirjallisuuspalkinto

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Nobel-palkinto
  2. ↑ cbc.ca Nobel-kirjailija
  3. ↑ Orhan Pamukin sivusto
  4. ↑ Pierre Marteau
  5. ↑ Opinion Journal
  6. ↑ Helsingin Sanomat 16.3.2007 s. C3: "Pamuk ei jäänyt odottelemaan saamiensa tappouhkauksien toteutumista, vaan häipyi pian Dinkin murhan jälkeen luennoimaan Yhdysvaltoihin.
  7. ↑ Ayla Albayrak: Pamuk museoi rakkautta Istanbulissa. Helsingin Sanomat 19.9.2008 s. C8
  8. ↑ TV: Pamukin syytteistä luovuttiin Turkissa 23.1.2006. HS. Viitattu 12.10.2006.
  9. ↑ Orhan Pamuk to pay $4000 for his words about Armenian Genocide Panarmenian.net. Viitattu 31.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]


Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat
1901–1925

1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw
1926–1950

1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell
1951–1975

1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale
1976–2000

1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao
2001–

2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Orhan_Pamuk&oldid=12794359