Gabriela Mistral

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gabriela Mistral

Gabriela Mistral, oikealta nimeltään Lucila de María del Perpetuo Socorro Godoy Alcayaga, (7. huhtikuuta 188910. tammikuuta 1957) oli chileläinen runoilija, diplomaatti ja feministi, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1945.[1] Hänen runojensa keskeisiä teemoja ovat rakkaus, äidinrakkaus, kipeät henkilökohtaiset muistot sekä suru ja toipuminen.

Mistral oli opettajatar, joka alkoi kirjoittaa runoja elettyään intohimoisen romanssin rautatieläisen kanssa; romanssi päättyi miehen itsemurhaan. Mistral vaikutti Chilen ja Meksikon koulujärjestelmien kehittymiseen, toimi maansa konsulina Euroopassa ja opetti Yhdysvaltojen yliopistoissa.[2]

Voidaan sanoa, että Mistral, La madre de Chile, oli yhdessä uruguaylaisen Juana de Ibarbouroun kanssa runoilijana erityistapaus. Hänen tuotantonsa sijoittui lähinnä modernismin ja uuden runouden välimaastoon. Hänen tuotantonsa peruskiviä ovat teokset Desolación, Tala ja Ternura.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Nobel Prize in Literature 1945 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. Horst Frenz (toim.): Nobel Lectures, Literature 1901-1967. Elsevier Publishing Company, 1967. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.