Camilo José Cela
Wikipedia
| Camilo José Cela | |
|---|---|
 Camilo José Cela. |
|
| Syntynyt | 11. toukokuuta 1916 Padrón, La Coruña, Espanja |
| Kuollut | 17. tammikuuta 2002 Madrid, Espanja |
| Ammatit | kirjailija |
| Kansallisuus |  Espanja |
| Ensiteokset | La Familia de Pascual Duarte (1942) |
Camilo José Cela Trulock (11. toukokuuta 1916 Padrón, La Coruña - 17. tammikuuta 2002 Madrid) oli espanjalainen Nobel-palkittu kirjailija, sekä vuodesta 1957 alkaen aina kuolemaansa saakka espanjan kielenhuollon merkittävimmän instituution, Real Academia Españolan (RAE) jäsen.
Cela opiskeli lääketiedettä ja jonkin verran filosofiaa ja kirjallisuutta Madridissa. Hän taisteli Espanjan sisällissodassa kapinallisten joukoissa ja mm. haavoittui rintamalla. Sodan päätyttyä Cela toimi lehtimiehenä sekä erilaisissa tehtävissä julkisella sektorilla.
Cela avioitui vuonna 1944 María del Rosario Conde Picavean kanssa, jonka kanssa sai myös ainoan lapsensa, Camilo Josén, kaksi vuotta myöhemmin.
Vuonna 1977 Celasta tuli senaattori Espanjan parlamenttiin, mutta hänen poliittinen uransa katkesi vaaleissa kaksi vuotta myöhemmin.
Ensimmäisen romaaninsa, eksistentialistisen La Familia de Pascual Duarte, Cela julkaisi vuonna 1942. Esikoisromaanin eksistentialismi jatkui seuraavassa teoksessa, Pabellón de reposo vuonna 1943 ja tätä seurasi niin ikään eksistentiaalinen Viaje a la Alcarria vuonna 1948.
Celan pääteoksena pidetty La colmena ilmestyi vuonna 1951 Buenos Airesissa, Argentiinassa, sillä teos ei läpäissyt diktatuurin ajan Espanjan sensuuria, joka kielsi sen julkaisemisen sen sisältämien eroottisten kuvausten vuoksi.
Vuonna 1953 julkaistu Mrs. Caldwell habla con su hijo oli Celalle irtiotto realismista, ja tämän jälkeen kirjailija elelikin yli 15 vuotta hiljaiseloa kirjallisella rintamalla. Seuraavan romaaninsa, kokeellisen ja surrealistisen San Camilo 1936, Cela julkaisi vasta vuonna 1969.
Hänen loppuajan tuotantonsa romaaneista tärkeimpiä ovat kaiketi Mazurca para dos muertos (1983) ja Cristo versus Arizona (1994).
Celan viimeiseksi julkaistuksi teokseksi jäi Madera de boj, jonka aiheena on Costa de la Muerten eli Kuoleman rannikon kalastajien elämä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Palkinnot
- Espanjan kansallinen kirjallisuuspalkinto vuonna 1984
- Príncipe de Asturias de las Letras (Espanjan prinssi Felipen kirjallisuuspalkinto) vuonna 1987
- Kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1989 (Cela oli ollut Nobel-ehdokkaana jo vuonna 1982)
- Planeta-kirjakustantamon palkinto vuonna 1994
- Cervantes-palkinto vuonna 1995
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Kertova kirjallisuus
- La familia de Pascual Duarte (1942)
- Pabellón de reposo (1943)
- Nuevas andanzas y desventuras de Lazarillo de Tormes (1944)
- Viaje a la Alcarria (1948)
- La colmena (1951)
- Mrs. Caldwell habla con su hijo (1953)
- La catira (1955)
- Tobogán de hambrientos (1962)
- San Camilo 1936 (1969)
- Oficio de tinieblas 5 (1973)
- Mazurca para dos muertos (1984)
- Nuevo viaje a la Alcarria (1987)
- Cristo versus Arizona (1988)
- Memorias, entendimientos y voluntades (1993)
- El asesinato del perdedor (1994)
- La cruz de San Andrés (1994)
- Madera de Boj (1999)
[muokkaa] Runoteokset
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Especial de elmundo.es (espanjaksi)
[muokkaa] Lähteet
- Pääosa artikkelista käännetty espanjankielisestä Wikipediasta.
