Samuel Josef Agnon

Samuel Josef Agnon
Samuel Josef Agnon
Syntynyt	17. heinäkuuta 1888 Buczacz, Galitsia
Kuollut	17. helmikuuta 1970 (81 vuotta) Jerusalem, Israel
Ammatit	kirjailija
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Samuel Josef Agnon (17. heinäkuuta 1888 – 17. helmikuuta 1970) oli israelilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966 yhdessä Nelly Sachsin kanssa.

Elämä

Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butshatshin (Бучач; puol. Buczacz, jidd. Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli 50 % kaupungin asukkaista .

Agnonin isä, Shalom Mordechai Halevy, oli koulutukseltaan rabbiini, mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.

Vuonna 1908 Agnon muutti sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon, kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.

Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui liikemies Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti, asettuen asumaan Talpiotin kaupunginosaan.

Vuonna 1931 julkaistiin Agnonin kertomus Morsiuskatos, joka teki hänestä johtavan hepreankielisen kirjailijan. Hänelle myönnettiin sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto kahdesti, ja vuonna 1966 hän voitti ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”

Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.

Kirjallinen tuotanto

Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä; itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa, ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeata sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa.

Romaanissa Yövieras (1938) anonyymi kertoja kuvaa vierailuaan Galiziassa monen vuoden poissaolon jälkeen ja kohtaa siellä lohduttoman autiuden. Kirja perustuu Agnonin omaan vierailuun syntymäkaupungissaan Buczaczissa kolmekymmentäluvulla. Agnonin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania Yesteryear (1945) (Eilen ja toissapäivänä), joka on monumentaalinen eeppinen romaani ja sijoittuu tapahtumiensa osalta vuosisadan alun Palestiinaan. Romaani on näennäisesti realistinen kuvaus idealistisista maahanmuuttajista ja heidän vaikeuksistaan, mutta samalla se pursuaa mielikuvituksellisia sivujuonia, paradokseja, surrealistisia ja kafkamaisia vertauskuvia ja kaiken taustalla on Agnonin kitkerä surumielinen huumori, joka heijastaa Holokaustin aikaa, jolloin hän kirjoitti teoksen.

Romaaniensa lisäksi Agnon julkaisi useita kertomuksia ja novelleja, Hassidien legendoja ja juutalaista kansantarustoa, jotka on koottu antologioihin.

Agnonin heprean kieli on mielenkiintoinen sekoitus Raamatun, keskiajan ja nykyajan hepreaa sekä hänen omaa ainutlaatuista kielellistä kekseliäisyyttään.

Teosluettelo

Suomeksi käännetyt

• Kun väärä oikaistaan : kertomuksia (valinnut ja suomentanut Jussi Aro) 1967
• Uskollisuuden vala (suomentanut Jussi Aro) 1966

Hepreaksi ja englanniksi ilmestyneet (kirjailijan eläessä)

• The Bridal Canopy (1931)
• Of Such and Of Such
• At the Handles of the Lock (1923)
• A Guest for the Night (1938)
• Yesteryear (1945)
• Near and Apparent
• Thus far
• The fire and the wood

Antologiat

• Days of Awe (1938)
• Present at Sinai: The Giving of the Law (1959)

Kirjailijan kuoleman jälkeen ilmestyneet teokset

• Shira (1971)
• A City and the Fullness Thereof (1973)
• In Mr. Lublin's Shop (1974)
• Within the Wall (1975)
• From Myself to Myself (1976)
• Book, Writer and Story (1978)
• The Beams of Our House (1979)
• Dear Esther: Letters 1924–1931 (1983)
• A Shroud of Stories (1985)
• The Correspondence between S.Y.Agnon and Z.Schocken (1991)

Aiheesta muualla

• Shmuel (Yosef) Agnon Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008

Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajat

1901–1925	1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw
1926–1950	1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell
1951–1975	1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale
1976–2000	1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao
2001–	2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan