Isaac Bashevis Singer
Sivulta puuttuu Isaac Bashevis Singer  |
|
|---|---|
 Isaac Bashevis Singer Miami kirjallisuusmessuilla vuonna 1988 |
|
| Syntynyt | 21. marraskuuta 1902, Leoncin,Kongressi-Puola |
| Kuollut | 24. heinäkuuta 1991 (88 vuotta) Miami, Florida, Yhdysvallat |
| Ammatit | kirjailija |
| Kansallisuus |  Yhdysvallat |
| Äidinkieli | jiddiš |
| Ensiteokset | Lublinin taikuri (1980) |
| Tuotannon kieli | jiddiš |
| Tunnustukset | Nobelin kirjallisuuspalkinto (1978) |
| Uskonnollinen kanta | juutalaisuus |
 |
|
Isaac Bashevis Singer (alun perin Icek-Hersz Zynger) (jiddišiksi יצחק באַשעװיס זינגער) (s. 21. marraskuuta 1902, Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola,silloista Venäjää – k. 24. heinäkuuta 1991, Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978.[1] Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan.
Sisällysluettelo |
Elämä[muokkaa]
Singerin isä oli hassidirabbiini, ja äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel, saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddišinkielisenä kirjailijana. Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen esikuva.
Singer kasvoi köyhässä, valtaosin jiddišinkielisessä Mirówin kaupunginosassa Varsovassa, jossa hänen isänsä toimi rabbiinina, tuomarina ja hengellisenä johtajana, ja Bilgoraj’ssa, perinteellisessä juutalaisessa pikkukaupungissa, jollaisia myös kutsutaan nimellä ”shtetl”. Varsovan Krochmalnakadusta, jonka varrella hän pikkupoikana asui numeroissa 10 ja 12, tuli sittemmin yksi hänen kirjojensa päähenkilöistä. Singerin Varsovan-kotitaloa ei enää ole olemassa, mutta hänen kunniakseen järjestetään Varsovassa joka syyskuun alussa Singer-festivaali.
Vuonna 1920 Singer alkoi opiskella rabbiiniseminaarissa, mutta palasi pian Bilgoraj’hin , missä elätti itseään antamalla hepreankielen opetusta. Vaikka hänen rabbiinikoulutuksensa jätti pysyvät jälkensä häneen, Singer kuitenkin unelmoi kirjallisesta urasta. Vuonna 1923 hän muutti Varsovaan, jossa hän työskenteli oikaisulukijana veljensä toimittamassa jiddišinkielisessä Literarishe bleter -kirjallisuuslehdessä. Isoveli auttoi häntä laajentamaan yleissivistystään ja johdatti hänet uusien poliittisten aatteiden ja kulttuurisuuntauksien piiriin.
Singerin ensimmäinen kirjallinen debyytti oli Der sotn in Goray (Goraj'n saatana), joka julkaistiin Puolassa vuonna 1934. Se kertoo 1600-luvun valemessiaasta nimeltä Shabbetai Zvi. Tämän romaanin, kuten monien muidenkin Singerin teosten henkilöt ovat täysin sattumanvaraisten kohtalon voimien armoilla ja toisaalta myös omien intohimojensa, taikauskojensa ja kiihkeiden unelmiensa vankeja. Myöhemmässä romaanissaan Orja (suom. 1983) Singer palaa sekasortoiseen 1600-lukuun ja kertoo juutalaisen miehen ja ei-juutalaisen naisen rakkaustarinan.
Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodanuhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Singer asettui asumaan New Yorkiin, missä hän ryhtyi kirjoittamaan artikkeleita jiddišinkieliseen Forverts-sanomalehteen. Hän käytti salanimeä Varshofsky eli "Varsovalainen". Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, joka vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain.
1940-luvulla Singerin kirjallinen maine alkoi kasvaa monien Amerikan jiddišinkielisten maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa. Toisen maailmansodan, holokaustin ja jiddišiä puhuvan väestön lähes täydellisen tuhon jälkeen jiddišin kieltäkin pidettiin kuolleena. Vaikka Singer olikin muuttanut Yhdysvaltoihin, hän uskoi äidinkielensä voimaan ja tiesi, että vielä on olemassa koko joukko ihmisiä, jotka kaipaavat jiddišinkielistä luettavaa. Singer sai paljon vaikutteita jiddišinkielisistä klassikoista kuin kuten Shalom Aleichemista, mutta hänen tyylinsä oli modernimpi, ja siihen oli jo lyönyt leimansa monien vuosien oleskelu Amerikassa. Singer käytti hyväkseen juutalaista perinnettä sekä kansantarinoita ja -uskomuksia, mutta käsitteli niitä uudenaikaisella, ironisella tavalla ja lisäsi niihin usein irvokkaita ja eriskummallisia piirteitä.
Singer julkaisi 18 romaania ja 14 lastenkirjaa sekä lukuisia muistelmia, esseitä ja artikkeleita. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan novellistina. Hänen kertomuksiaan on ilmestynyt useissa kokoelmissa, joista ensimmäinen englanninkielinen oli Gimpel the fool (1957). Se oli alun perin ilmestynyt Partisan review nimisessä kirjallisuusjulkaisussa Saul Bellowin englannintamana. Monet Forvertsissä ilmestyneet novellit ilmestyivät sittemmin englanniksi käännettyinä eri kokoelmissa kuten mm. Isäni seurakuntaa (suom. 2002), A Crown of Feathers (1973), Spinoza of Market Street (1961) ja A Friend of Kafka (1970).
Singer otti itse osaa kirjojensa kääntämiseen englanniksi ja teki niihin käännösprosessin aikana paljon muutoksia. Hän myös määräsi, että käännökset muille kielille on tehtävä englanninkielisistä laitoksista eikä suoraan jiddišistä. Myös suomennokset on siis tehty englannista.
Yksi Singerin huomattavimmista aiheista oli vanhan ja uuden maailman välinen ristiriita, perinteen ja uudistusten, uskonnon ja vapaan ajattelun välinen konflikti. Tätä aihetta hän käsittelee muun muassa perhekronikoissaan Moskatin suku (suom. 1986), The Manor (1967) ja The Estate (1969). Näitä laajoja eeppisiä teoksia on verrattu Thomas Mannin Buddenbrookeihin. Mannin lailla Singer kuvaa kuinka vanhat suvut murtuvat uuden ajan vaatimusten voimasta, 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan asti, ja kuinka ne hajoavat palasiksi taloudellisina, yhteiskunnallisina ja inhimillisinä yksikköinä.
Kuusikymmenluvulla Singer kirjoitti useita teoksia yksilön moraalista. Eräs hänen tunnetuimmista romaaneistaan on Vihassa ja rakkaudessa (suom. 1991), joka kertoo holokaustin eloonjääneistä uhreista, heidän sekavista perhesuhteistaan ja uskon menetyksestä. Singerin oma suhtautuminen uskontoon oli monimutkainen. Hän piti itseään yksinäisenä epäilijänä, vaikka tunsikin syvää yhteyttä ortodoksijuutalaisiin juuriinsa, ja viimein kehitti itselleen oman uskonnollisen filosofiansa, jota hän kutsui "yksityiseksi mystisismiksi". ”Koska kerran Jumala on täysin tuntematon ja ikuisesti vaikeneva, meillä on lupa itse valita minkälaisilla ominaisuuksilla hänet varustamme.”
Singer oli myös 35 viimeisten elinvuosiensa ajan kasvissyöjä, etupäässä säälistä eläimiä kohtaan. Hänen novellinsa The Slaughterer kuvaa teurastajaa, joka tuntee suurta tuskaa ja ahdistusta joutuessaan valitsemaan eläimiä kohtaan tuntemansa myötätunnon ja teurastajan ammattinsa välillä.
Saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978 Singer saavutti mahtavan suosion koko maailmassa, ja hänen kirjojaan on käännetty lukuisille kielille. Hänen maineensa ei-juutalaisten lukijoiden keskuudessa on suurempi kuin kenenkään toisen jiddiškielisen kirjailijan.
Suomennetut teokset[muokkaa]
- Moskatin suku. (Die familje Moshkat, 1950.) Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 197. Tammi, 1986. ISBN 951-30-6105-1.
- Kaksi maailmaa. 1, Nousee päivä, laskee päivä. (Der hoyf, 1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 292. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0667-5.
- Kaksi maailmaa. 2, Illan tullen, yön pimeten. (Der hoyf, 1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 302. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0668-3.
- Orja. (The slave, 1962.) Suom. Kaj Kauhanen. Gummerus, 1962 (5. painos 1997). ISBN 951-20-5198-2.
- Intohimoja. (Passions, 1975.) Suom. Jukka Kemppinen. Tammi, 1983. ISBN 951-30-4734-2.
- Isäni seurakuntaa. (Beth din, 1975.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 338. Tammi, 2002. ISBN 951-31-2281-6.
- Kuin oma poika: Tarinoita uudesta maasta. (The image and other stories, 1985.) Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 238. Tammi, 1990. ISBN 951-30-8935-5.
- Vanhaa rakkautta: Tarinoita vanhasta maasta. Novellit valittu useista alkuteoksista. Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 216. Tammi, 1988. ISBN 951-30-6992-3.
- Lublinin taikuri (suom. Jukka Kemppinen) 1980
- Lupakirja (suom. Liisa Ryömä) 1993
- Miksi Nooa valitsi kyyhkysen (suom. UllaMari Kellomäki) 1975
- Nuori mies etsii rakkautta (suom. Jukka Kemppinen) 1982
- Parantumaton (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) 1992
- Peltojen kuningas (suom. Jukka Kemppinen) 1988
- Shosha (suom. Jukka Kemppinen) 1979
- Varjoja Hudsonin yllä (suom. Liisa Ryömä) 1999
- Vihassa ja rakkaudessa ( suom. Jukka Kemppinen) 1991
Lähteet[muokkaa]
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1978 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Liukkonen P: Isaac Bashevis Singer (1904-1991) - pseudonym Warshofsky Authors' Calendar. 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 26.9.2009. (englanniksi)
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |
