Peter Handke
| Peter Handke | |
|---|---|
 Peter Handke |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1942 Griffen, Itävalta |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Peter Handke (s. 6. joulukuuta 1942 Griffen, Itävalta[1]) on itävaltalainen kirjailija.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Handken sukujuuret ovat Saksasta ja Sloveniasta. Hän kävi koulunsa katolisessa sisäoppilaitoksessa, josta hänet erotettiin kiellettyjen kirjojen (kuten Faulknerin) lukemisen takia.[1] Hän on saanut vaikutteita Ludwig Wittgensteinin kielifilosofiasta ja väittää, että vallitsevat kielinormit pitävät yllä herruusjärjestelmää. Jos kielellinen ilmaisutapa muutettaisiin, myös todellisuus muuttuisi, hän väittää.[2]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Handken tuotanto käsittää romaaneja, runoja, esseitä sekä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoituksia. Niissä kuvautuu hänen ajatusmaailmansa, joka on varsin monimutkainen ja lukijalle vaikeasti avautuva.[1] Hänen ensimmäinen romaaninsa on Die Hornissen, joka ilmestyi vuonna 1966. Handken tunnetuimpia töitä on hänen yhdessä ohjaaja Wim Wendersin kanssa laatimansa käsikirjoitus elokuvaan Berliinin taivaan alla.[3] Handke sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.[4] [5]
Julkaistuaan esikoisromaaninsa Die Hornissen Handke haukkui Gruppe 47:n kokouksessa 1966 saksalaisia kirjailijoita impotenteiksi kynänkäyttäjiksi.[2]
Kiisteltyjä Handken kannanottoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Handke on ollut poliittisesti kiistanalainen hahmo 1990-luvulta alkaen asetuttuaan myös kirjallisessa tuotannossaan voimakkaasti serbialaisten kiihkonationalistien puolelle Jugoslavian hajoamissodissa. Hänelle myönnettiin tuona aikana myös Jugoslavian passi, ja hän esiintyi useiden jo tuolloin sotarikoksista syytteessä olleiden ja myöhemmin tuomittujen serbijohtajien, kuten Radovan Karadžićin kanssa.[6] Handke oli ollut roomalaiskatolisen kirkon jäsen mutta liittyi Serbian ortodoksisen kirkon jäseneksi vastalauseena Vatikaanin myötämielisyydelle Kosovoa kohtaan. Serbian televisiolle rauhanneuvottelujen aikana antamassaan televisiohaastattelussa Handke vertasi Kosovon itsenäisyyspyrkimyksiä holokaustiin. Serbian entisen presidentin Slobodan Miloševićin kuoltua sairauskohtaukseen kesken sotarikosoikeudenkäynnin Handke esiintyi puhujana tämän hautajaisissa.[7]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puhtaan kokemisen hetki (Die Stunde der wahren Empfindung) 1979 suom. Risto Lehmusoksa
- Vasenkätinen nainen (Die linkshändige Frau) 1981 suom. Outi Nyytäjä
- Kivun kiinalainen (Der Chinese des Schmerzes) 1985 suom. Markku Mannila
- Toiston pysyvyys, 1989 suom. Markku Mannila
- Poissa: Satu suom. 1991 suom. Markku Mannila
- Riisuttu epäonni (Wunschloses Unglück) 2003 suom. Arja Rinnekangas
- Jukeboksista (Versuch über die Jukebox) 2005 suom. Markku Mannila
- Don Juan (hänen itsensä kertomana), (Don Juan (erzählt von ihm selbst), 2004), suom. Markku Mannila, Lurra Editions, 2008
- Moravalainen yö (Die Morawische Nacht, 2008), suom. Arja Rinnekangas, Lurra Editions, 2013
- Suuri putous (Der grosse Fall, 2011), suom. Arja Rinnekangas, Lurra Editions, 2013
- Intohimoisesta sienestäjästä (Versuch über den Pilznarren. Eine Geschichte für sich., 2013), suom. Arja Rinnekangas, Lurra Editions, 2016
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10144, art. Handke, Peter. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Handke, Peter”, Otavan kirjallisuustieto, s. 271. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Peter Handke Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- ↑ Gustafsson, Miia & Puukka, Päivi: Kirjallisuuden Nobel-palkinto vuodelta 2018 Olga Tokarczukille, tämän vuoden palkinnon saa Peter Handke Yle Uutiset. 10.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Kanerva, Arla et al.: Kirjallisuuden Nobel-palkitut: OlgaTokarczuk on puolalainen aktivisti, itävaltalainen Peter Handke puolusti Miloševićia Helsingin Sanomat. 10.10.2019. Viitattu 13.10.2019.
- ↑ Maass, Peter: Why Did Nobel Winner Peter Handke Have a Secret Passport From Milosevic-Era Yugoslavia? The Intercept. 6.11.2019. Viitattu 9.11.2019.
- ↑ Taylor, Adam: Peter Handke won the Nobel for his ‘great artistry.’ Critics say he’s an apologist for genocide. The New York Times. 10.10.2019. Viitattu 9.11.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lappalainen, Otto: "Rikkaruohon rakastaja", Parnasso 2/2008, s. 16−18.
- Vainonen, Jyrki: Todellisuus riittää – Peter Handkelle kirjallisuus on kieltä, joka avaa silmät. niin & näin 2/1995, 62–64.
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
