José Saramago
| José Saramago | |
|---|---|
 |
|
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Golegã, Distrito de Santarém, Portugali |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 2010 (87 vuotta) Tías, Lanzarote[1], Las Palmas, Espanja |
| Kansallisuus | portugalilainen |
| Tunnustukset | Camões-palkinto 1995, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1998  |
 |
|
José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali[2] – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Las Palmas, Kanariansaaret, Espanja[1]) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998.[3] Hän on Portugalin tunnetuin nykykirjailija.[4] Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
Sisällysluettelo |
Elämä[muokkaa]
Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona.[5] Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa samalla, kun hän päivisin työskenteli autokorjaamossa.[3]
Saramago avioitui vuonna 1944 konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa, ja heille syntyi tytär Violeta. Pari erosi vuonna 1970.[5] Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.[6]
Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.[5]
Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen[7]. Portugalin valtio veti teoksen pois Euroopan kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle.[4] Kirjailija sairasti leukemiaa, ja hän kuoli Lanzarotella perheensä läsnäollessa.[6][1][7]. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella takaisin Portugaliin haudattavaksi.[8]
Kirjailijanura[muokkaa]
Saramagon kieli ja lauserakenne ovat vuolasta tajunnanvirtaa: yksi virke voi olla koko sivun mittainen. Keskusteluissa vuorosanat on eroteltu toisistaan ainoastaan pilkulla ja isolla alkukirjaimella, joten toisinaan on vaikeaa saada selville, kenen sanoma mikäkin vuorosana on. Teoksissaan Saramago pyrkii tuomaan esille inhimillisen näkökulman historiallisiin tapahtumiin. Teosten henkilöt ovat pieniä ihmisiä, joita suuremmat voimat heittelevät, mikä tuo teoksiin satiirin vireen. Teoksessa Kaikkien nimet (1997) yksilö katoaa väestörekisterin painajaismaiseen byrokratiaan suorastaan kafkamaiseen tyyliin.[4][5]. Kirjailijan teokset ovat usein pohdiskelevia ja aiheiltaan hyvin mielikuvituksellisia. Usein keskeisetkin henkilöt ja paikat on jätetty nimeämättömiksi. Kirjojen tyyliä on luonnehdittu muun muassa maagiseksi realismiksi.[9]
Saramagon esikoisromaani 1947 ei kiinnittänyt erityistä huomiota, ja hän työskenteli sen jälkeen vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Ennen toisen romaaninsa ilmestymistä 1977 hän kirjoitti runoja.[4] Kansainvälisen huomion kohteeksi hän nousi vasta teoksellaan Baltasar ja Blimunda (1982).[10] Parhaimpana Saramagon teoksista pidetään romaania Ricardo Reisin viimeinen vuosi (1984, suomeksi 2012), joka kuvaa Portugalin historian 1930-lukua runoilija Fernando Pessoan sivupersoonan kautta.[4]
Viimeiseksi Saramagon kirjoittamaksi teokseksi jäi satiirinen Caim, jossa kirjailija kertoo uudelleen Vanhan testamentin tarinoita.[11]
Syksyllä 2011 José Saramagon säätiö ilmoitti kateissa olleen romaanin julkaisusta. Teos ilmestyi nimellä Claraboia. Saramago kirjoitti sen 1950-luvulla, ja se lojui kustantajan arkistojen kätköissä. Saramago pysyi siitä vaitonaisena ja jätti perillisilleen päätösvallan. Teos ilmestyi syksyllä 2011 ja on sittemmin julkaistu useilla kielillä.[12]
Palkinnot[muokkaa]
Saramago sai tärkeimmän portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Camões-palkinnon vuonna 1995. Vuonna 1998 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä portugalilaisena. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan "hän tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville".[13][14]
Teokset[muokkaa]
Suomennetut romaanit[muokkaa]
- Baltasar ja Blimunda. Memorial do convento, 1982). Suom. Pirjo Suomalainen Pedrosa. Tammi, 1989. ISBN 951-30-6390-9.
- Kivinen lautta. (A Jangada de Pedra, 1986). Suom. Jyrki Lappi-Seppälä. Tammi, 1994. ISBN 951-30-9881-8.
- Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. (O Evangelho Segundo Jesus Cristo, 1991). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 1998. ISBN 951-31-0769-8.
- Kertomus sokeudesta. (Ensaio sobre a Cegueira, 1995). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0902-X.
- Kertomus tuntemattomasta saaresta. (O conto da ilha desconhedica.) Tammen joulukirja 1998. Suom. Sanna Pernu. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1452-X.
- Kaikkien nimet. (Todos os nomes, 1997). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2169-0.
- Luola. (A Caverna, 2001). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2169-0.
- Toinen minä. (O Homem Duplicado, 2002). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2978-0.
- Kertomus näkevistä. (Ensaio sobre a lucidez, 2004). Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3574-4.
- Oikukas kuolema. (As Intermitências da Morte, 2005). Suom. Erkki Kirjalainen. Helsinki: Tammi, 2008. 978-951-31-4008-3.
- Elefantin matka. (A viagem do elefante, 2008) Keltainen kirjasto 416. Suom. Sanna Pernu. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5773-9.
- Ricardo Reisin viimeinen vuosi. (O ano da morte de Ricardo Reis, 1984.). Suom. Sanna Pernu. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6232-0.
Suomentamattomat romaanit[muokkaa]
- Terra do Pecado : romance. 1947. – 2. p. Editorial Caminho, 1997
- Manual de Pintura e Caligrafia: romance. Moraes Ed. 1977. – Editorial Caminho, 1984
- Objecto quase. Moraes Ed. 1978. – Editorial Caminho, 1984
- Levantado do Chão: romance. Editorial Caminho, 1980
- História do cerco de Lisboa: romance. Editorial Caminho, 1989
- As pequenas memórias. Editorial Caminho, 2006
- Caim : romance. Editorial Caminho, 2009
- Claraboia, kirjoitettu 1953, ilmestynyt Editorial Caminho, 2011
Runoja[muokkaa]
- Os poemas possiveis. Portugália Ed. 1966. Editorial Caminho 1982
- Provavelmente alegria, Livros Horizonte 1970. Editorial Caminho 1985
- O ano de 1993. Ed. Futura 1975. Editorial Caminho 1987
Näytelmiä[muokkaa]
- A noite. Editorial Caminho 1979
- Que farei com este livro? Editorial Caminho 1980
- A segunda vida de Francisco de Assis. Editorial Caminho 1987
- In nomine Dei, 1993.
- Don Giovanni ou O dissoluto absolvido : teatro. Editorial Caminho, 2005
Lisäksi Saramago julkaisi esseitä ja päiväkirjansa Lanzaroten ajoilta.[15]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b c Nobelisti Saramagon ruumis palasi kotiin Helsingin Sanomat. 20.6.2010. Viitattu 22.6.2010.
- ↑ Elämäkerta, Josesaramago.blogs.sapo.pt, viitattu 9.7.2012 (portugaliksi)
- ↑ a b Autobiography nobelprize.com. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jukka, Koskelainen, Nobel-kirjailija lumosi ja närkästytti, Helsingin Sanomat, 19.6.2010 s. C 9. Artikkelin verkkoversio
- ↑ a b c d Petri Liukkonen: José Saramago (1922-2010) Authors' Calendar - Books and writers. 2008-2011. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b CBC News, Nobel-winning novelist Saramago dies}
- ↑ a b Nobel-palkittu kirjailija Saramago kuollut Iltalehti. 18.6.2010. Viitattu 18.6.2010.
- ↑ Saramagon ruumis palasi kotimaahan, Ylen kulttuuriuutiset 20.6.2010 luettu 21.6.2010
- ↑ Blindness George Snedekerin essee
- ↑ Fernanda Eberstadt, José Saramago, the Unexpected Fantasist, New York Times, 26.8.2007, luettu 21.6.2010
- ↑ Ian Sansom: Cain by José Saramago – review Guardian. 15.7.2011. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Claraboya, novela inédita de Saramago, verá la luz El país. 3.10.2011. Viitattu 9.7.2012. (espanjaksi)
- ↑ Kirjailijat: Saramago José Tammi. Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Riitta Vaismaa: Kertomus sokeista ja kertomus näkevistä (Saramago) Maailmankirjat. Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Bibliography nobelprize.org. 2011. The Swedish Academy. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Satiirista Saramago tunnetaan. Helsingin sanomat 27.3.2007.
- José Saramagon säätiö (portugaliksi) (espanjaksi)
- José Saramagon Nobel-luento (portugaliksi)
| 1901–1925 |
1901: Prudhomme 1902: Mommsen 1903: Bjørnson 1904: F. Mistral / Echegaray 1905: Sienkiewicz 1906: Carducci 1907: Kipling 1908: Eucken 1909: Lagerlöf 1910: Heyse 1911: Maeterlinck 1912: Hauptmann 1913: Tagore 1914: Ei jaettu 1915: Rolland 1916: Heidenstam 1917: Gjellerup / Pontoppidan 1918: Ei jaettu 1919: Spitteler 1920: Hamsun 1921: France 1922: Benavente 1923: Yeats 1924: Reymont 1925: Shaw |
|---|---|
| 1926–1950 |
1926: Deledda 1927: Bergson 1928: Undset 1929: Mann 1930: Lewis 1931: Karlfeldt 1932: Galsworthy 1933: Bunin 1934: Pirandello 1935: Ei jaettu 1936: O'Neill 1937: Martin du Gard 1938: Buck 1939: Sillanpää 1940–43: Ei jaettu 1944: Jensen 1945: G. Mistral 1946: Hesse 1947: Gide 1948: Eliot 1949: Faulkner 1950: Russell |
| 1951–1975 |
1951: Lagerkvist 1952: Mauriac 1953: Churchill 1954: Hemingway 1955: Laxness 1956: Jiménez 1957: Camus 1958: Pasternak 1959: Quasimodo 1960: Perse 1961: Andrić 1962: Steinbeck 1963: Seferis 1964: Sartre 1965: Šolohov 1966: Agnon / Sachs 1967: Asturias 1968: Kawabata 1969: Beckett 1970: Solženitsyn 1971: Neruda 1972: Böll 1973: White 1974: Johnson / Martinson 1975: Montale |
| 1976–2000 |
1976: Bellow 1977: Aleixandre 1978: Singer 1979: Elytis 1980: Miłosz 1981: Canetti 1982: García Márquez 1983: Golding 1984: Seifert 1985: Simon 1986: Soyinka 1987: Brodsky 1988: Mahfouz 1989: Cela 1990: Paz 1991: Gordimer 1992: Walcott 1993: Morrison 1994: Ōe 1995: Heaney 1996: Szymborska 1997: Fo 1998: Saramago 1999: Grass 2000: Gao |
| 2001– |
2001: Naipaul 2002: Kertész 2003: Coetzee 2004: Jelinek 2005: Pinter 2006: Pamuk 2007: Lessing 2008: Le Clézio 2009: Müller 2010: Vargas Llosa 2011: Tranströmer 2012: Mo Yan |
1989: Miguel Torga | 1990: João Cabral de Melo Neto | 1991: José Craveirinha | 1992: Vergílio Ferreira | 1993: Rachel de Queiroz | 1994: Jorge Amado | 1995: José Saramago | 1996: Eduardo Lourenço | 1997: Pepetela | 1998: Antonio Candido | 1999: Sophia de Mello Breyner | 2000: Autran Dourado | 2001: Eugénio de Andrade | 2002: Maria Velho da Costa | 2003: Rubem Fonseca | 2004: Agustina Bessa-Luís | 2005: Lygia Fagundes Telles | 2006: José Luandino Vieira (kieltäytyi) | 2007: António Lobo Antunes | 2008: João Ubaldo Ribeiro | 2009: Arménio Vieira | 2010: Ferreira Gullar | 2011: Manuel António Pina
