José Saramago

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
José Saramago
Saramago, José (1922)-2.jpg
Syntynyt 16. marraskuuta 1922
Azinhaga, Golegã, Distrito de Santarém, Portugali
Kuollut 18. kesäkuuta 2010 (87 vuotta)
Tías, Lanzarote[1], Las Palmas, Espanja
Kansallisuus portugalilainen
Tunnustukset Camões-palkinto 1995, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1998 Nobel-palkinto
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali[2]18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Las Palmas, Kanariansaaret, Espanja[1]) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998.[3] Hän on Portugalin tunnetuin nykykirjailija.[4] Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona.[5] Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa samalla, kun hän päivisin työskenteli autokorjaamossa.[3]

Saramago avioitui vuonna 1944 konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa, ja heille syntyi tytär Violeta. Pari erosi vuonna 1970.[5] Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.[6]

Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.[5]

Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen[7]. Portugalin valtio veti teoksen pois Euroopan kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle.[4] Kirjailija sairasti leukemiaa, ja hän kuoli Lanzarotella perheensä läsnäollessa.[6][1][7]. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella takaisin Portugaliin haudattavaksi.[8]

Kirjailijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saramagon kieli ja lauserakenne ovat vuolasta tajunnanvirtaa: yksi virke voi olla koko sivun mittainen. Keskusteluissa vuorosanat on eroteltu toisistaan ainoastaan pilkulla ja isolla alkukirjaimella, joten toisinaan on vaikeaa saada selville, kenen sanoma mikäkin vuorosana on. Teoksissaan Saramago pyrkii tuomaan esille inhimillisen näkökulman historiallisiin tapahtumiin. Teosten henkilöt ovat pieniä ihmisiä, joita suuremmat voimat heittelevät, mikä tuo teoksiin satiirin vireen. Teoksessa Kaikkien nimet (1997) yksilö katoaa väestörekisterin painajaismaiseen byrokratiaan suorastaan kafkamaiseen tyyliin.[4][5]. Kirjailijan teokset ovat usein pohdiskelevia ja aiheiltaan hyvin mielikuvituksellisia. Usein keskeisetkin henkilöt ja paikat on jätetty nimeämättömiksi. Kirjojen tyyliä on luonnehdittu muun muassa maagiseksi realismiksi.[9]

Saramagon esikoisromaani 1947 ei kiinnittänyt erityistä huomiota, ja hän työskenteli sen jälkeen vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Ennen toisen romaaninsa ilmestymistä 1977 hän kirjoitti runoja.[4] Kansainvälisen huomion kohteeksi hän nousi vasta teoksellaan Baltasar ja Blimunda (1982).[10] Parhaimpana Saramagon teoksista pidetään romaania Ricardo Reisin viimeinen vuosi (1984, suomeksi 2012), joka kuvaa Portugalin historian 1930-lukua runoilija Fernando Pessoan sivupersoonan kautta.[4]

Viimeiseksi Saramagon kirjoittamaksi teokseksi jäi satiirinen Caim, jossa kirjailija kertoo uudelleen Vanhan testamentin tarinoita.[11]

Syksyllä 2011 José Saramagon säätiö ilmoitti kateissa olleen romaanin julkaisusta. Teos ilmestyi nimellä Claraboia. Saramago kirjoitti sen 1950-luvulla, ja se lojui kustantajan arkistojen kätköissä. Saramago pysyi siitä vaitonaisena ja jätti perillisilleen päätösvallan. Teos ilmestyi syksyllä 2011 ja on sittemmin julkaistu useilla kielillä.[12]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saramago sai tärkeimmän portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Camões-palkinnon vuonna 1995. Vuonna 1998 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä portugalilaisena. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan "hän tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville".[13][14]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomentamattomat romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terra do Pecado : romance. 1947. – 2. p. Editorial Caminho, 1997
  • Manual de Pintura e Caligrafia: romance. Moraes Ed. 1977. – Editorial Caminho, 1984
  • Objecto quase. Moraes Ed. 1978. – Editorial Caminho, 1984
  • Levantado do Chão: romance. Editorial Caminho, 1980
  • História do cerco de Lisboa: romance. Editorial Caminho, 1989
  • As pequenas memórias. Editorial Caminho, 2006
  • Caim : romance. Editorial Caminho, 2009
  • Claraboia, kirjoitettu 1953, ilmestynyt Editorial Caminho, 2011

Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Os poemas possiveis. Portugália Ed. 1966. Editorial Caminho 1982
  • Provavelmente alegria, Livros Horizonte 1970. Editorial Caminho 1985
  • O ano de 1993. Ed. Futura 1975. Editorial Caminho 1987

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A noite. Editorial Caminho 1979
  • Que farei com este livro? Editorial Caminho 1980
  • A segunda vida de Francisco de Assis. Editorial Caminho 1987
  • In nomine Dei, 1993.
  • Don Giovanni ou O dissoluto absolvido : teatro. Editorial Caminho, 2005

Lisäksi Saramago julkaisi esseitä ja päiväkirjansa Lanzaroten ajoilta.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nobelisti Saramagon ruumis palasi kotiin Helsingin Sanomat. 20.6.2010. Viitattu 22.6.2010.
  2. Elämäkerta, Josesaramago.blogs.sapo.pt, viitattu 9.7.2012 (portugaliksi)
  3. a b Autobiography nobelprize.com. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e Jukka, Koskelainen, Nobel-kirjailija lumosi ja närkästytti, Helsingin Sanomat, 19.6.2010 s. C 9. Artikkelin verkkoversio
  5. a b c d Petri Liukkonen: José Saramago (1922-2010) Authors' Calendar - Books and writers. 2008-2011. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  6. a b CBC News, Nobel-winning novelist Saramago dies}
  7. a b Nobel-palkittu kirjailija Saramago kuollut Iltalehti. 18.6.2010. Viitattu 18.6.2010.
  8. Saramagon ruumis palasi kotimaahan, Ylen kulttuuriuutiset 20.6.2010 luettu 21.6.2010
  9. Blindness George Snedekerin essee
  10. Fernanda Eberstadt, José Saramago, the Unexpected Fantasist, New York Times, 26.8.2007, luettu 21.6.2010
  11. Ian Sansom: Cain by José Saramago – review Guardian. 15.7.2011. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
  12. Claraboya, novela inédita de Saramago, verá la luz El país. 3.10.2011. Viitattu 9.7.2012. (espanjaksi)
  13. Kirjailijat: Saramago José Tammi. Viitattu 21.3.2011.
  14. Riitta Vaismaa: Kertomus sokeista ja kertomus näkevistä (Saramago) Maailmankirjat. Viitattu 21.3.2011.
  15. Bibliography nobelprize.org. 2011. The Swedish Academy. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]